21.11.10

Tuotteiden hinta, mitä se takaa ja kuka sen maksaa

Tämä on nyt saman vanhan jauhamista eli sitä, kannattaako aina ostaa kalleinta/halvinta vai kannattaako lopulta ostaa oikeasti yhtään mitään... En vain päässyt näistä ajatuksista eroon yhdellä kirjoittamisella.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että toivottavasti kukaan ei luule tai oleta, että syön vain tuoreita ostereita ja kalleinta kaviaaria tai että käyn joka päivä kaupungin kalleimmassa ravintolassa kittaamassa samppanjaa, jonka pullohinta lasketaan tuhansissa. Tai että jos ostankin vaikka jotain pastaa, valitsen sen käsintehdyn italialaisen spagetin, johon on suunnilleen jauhettu valkoista tryffeliä mukaan ja jonka kilohinta on satasia. Koska en todellakaan! Se Pirkan tarjousmakaroni on ihan hyvää tavaraa enkä minä näe mitään järkeä ostaa jotain viiden euron pastapussia, jos saan saman määrän samanlaista pastaa 50 sentillä.

Minä ostaisin mielelläni ja iloisena sen 5 euron pastapussin, jos voisin olla varma, että se on jotenkin parempaa. Vaikka nyt esimerkiksi luomupastaa tai täysjyväpastaa tai että sen viljelijä ja tekijä saisivat varmasti kelvollisen palkan työstään ja niin edelleen. Mutta kun ei. Tai siis en minä tiedä, muttei tällaisia seikkoja ainakaan mainosteta sen kalliin pastapussin kyljessä. Niin että minä ostan sen Pirkkapussin sen takia että se on halvempi, kun se toinen ei tarjoa mitään lisäarvoa kalliimmalle hinnalleen.
Vai tarjoaisiko se? Onko Pirkkamakaronissa jotain vikaa kun se on niin halpaa? Onko sen kalliimman pastan tehtailla paremmat työolot ja se on sen takia kalliimpaa, kun ei voida teettää millaisissa oloissa tahansa miten pitkää työpäivää tahansa minkäikäisillä työntekijöillä tahansa ja miten pienellä palkalla tahansa? Miksi tätä ei kukaan kerro? Miksi kuluttajan pitää ottaa itse selvää kaikesta? Eikö olisi kivaa ja ennen kaikkea helppoa, jos voisi vain ostaa sen kalliimman pastapussin ja olla varma, että tämä on nyt ihan oikeasti parempi valinta kuin se halvempi?

Pasta nyt on vain yksi esimerkki, jonka repäisin hätäpäissäni. Toinen nyt voisi olla vaikka nuo merkkilaukut. Tuolla Halpaa vai kallista - tekstin kommenteissa oli juuri mainittu se, että kuulemma Chanelin työntekijöille oikeasti maksetaan siitä laadusta ja että työolotkin ovat kelvolliset.
Ei sekään välttämättä totta ole. Ei ole niin kauhean kauaa, kun jossain heitettiin vakavia epäilyksiä siitä, että ovatko ne kalliit merkkituotteet oikeasti eettisesti teetettyjä ja hintansa väärtejä. Että jonkin italialaisen huippumerkin laukut ja vaatteet valmistetaan kyllä Italiassa, joo, mutta tekijät ovat jostain Aasiasta minimipalkalla tuotuja, luultavasti laittomia työläisiä, työolot kehnot, valvontaa ei ole (kun ei kukaan niistä työläisistä tiedä) ja että niiden tuotteiden valmistus lopulta ei maksa juuri mitään, mitä nyt suht laadukkaat raaka-aineet, mutta työ on melkein ilmaista ja tuotteiden hinta on korkea siksi, että valmistaja nyt vain vetää välistä ihan jumalattomat katteet.
Ja minä taas en nyt ihan välttämättä haluaisi maksaa tällaisista tuotteista enkä varsinkaan selkeätä ylihintaa, joka määräytyy sen takia että siinä kyljessä lukee Fendi tai Prada tai Gabbana tai jotain muuta. Minä en halua lihottaa epärehellisiä valmistajia.

Juu, onhan niitä kaikenlaisia luomu- ja reilunkaupan vaatteita ja asusteitakin tarjolla, mutta valikoima on toistaiseksi ihan jotain muuta mitä minä haluaisin. Eikä se nyt vielä riitä, että valmistaja itse kertoo, että heillä noudatetaan niitä ja näitä sopimuksia ja kaikki hymyilevät. Pitäisi päästä itse katsomaan ja kysymään, että miten paljon sille puuvillapellolla ahertavalle työläiselle oikeasti maksetaan ja että eihän työssä oikeasti altistu vaarallisille kemikaaleille.

Miksi tämän nyt ylipäänsä pitää olla näin vaikeata? Miksei voi vain kävellä sisään kauppaan ja sanoa, että tuo ja tuo, kiitos ja olla varma siitä, että näiden tekijöitä on kohdeltu edes jossain määrin inhimillisesti ja että he ovat saaneet kohtuullisen korvauksen työstään ja että luontokaan ei ehkä ole kärsinyt sanottavan paljon? Tämä maksaa tietysti ja ihmiset ovat tottuneet niihin Vapaa-Valinnan "kympillä kaksi"-vaatteisiin ja toisaalta ei kaikilla ihmisillä ole varaa ostaa kalliimpaa.
No, minulle se rahapuoli ei olisi ongelma, mutta missä on se kauppa, josta saa ihan varmasti ja oikeasti hyviä, fiksuja vaatteita, vaikka ne maksaisivatkin paljon? Missä?! Vai pitääkö tehdä niin kuin yleensä tehdään: sulkea silmät, ojentaa pankkikortti ja sitten toivoa, että juuri tämän vaatteen/tuotteen kohdalla asiat olisivat ihan hyvin?

9 kommenttia:

  1. Ymmärrän, että otit pastan ihan vain esimerkkinä, mutta kun nyt satun asumaan täällä pastan ja pizzan luvatussa kotimaassa, niin täytyy vastata, että voi kyllä siinä kuule on iso ero, että syökö Barillaa vai Pirkka-makaronia. Suomessa asuessani en todellakaan ollut mikään kulinaristi ja Myllyn paras oli tosiaan ihan parhautta :) Mutta ei voi asua Italiassa makunystyröitä kehittämättä ja voin vakuuttaa, että Berlusconikaan ei puhu pelkkää p***kaa, vaikka melkoinen persäläpi mieheksi onkin. Siis ruoassa ja ruoassa on eroja ihan samoin kuin viineissäkin. Eikä mielestäni siinä ole mitään, vikaa, että käyttää rahojaan makunystyröiden kehittämiseen... Käypä vaikka viinimaistelu-kurssilla, niin opit erottamaan eri nyanssit, siinä aukeaakin uusi taivas, kun oppii yhdistelemään toscanalaista sipulihyydykettä sardinialaiseen pecorino-juustoon ja kyytipojaksi lasillinen Baroloa :) Sen jälkeen ne rakettispagetit heittäytyvät itsestään alas ikkunasta ja vain Alban valkoinen tryffeli sopii pastaa maustamaan, eihän se tumma maistu oikeastaan yhtään miltään ;)

    VastaaPoista
  2. Niin ja vaatteista vielä sen verran, että pienten suunnittelijoiden vaatteista voi olla varma myös siitä, ettei työntekijöitä ole riistetty, ne kun tehdään nyrkkipajassa muutaman ompelijan voimin. Kun sinulla kerran on rahaa, niin järkevintä olisi teettää vaatteet mittatilaustyönä jollain taitavalla ompelijalla/räätälillä, kyllä niitä Suomestakin löytyy. Heillä on itselläkin malleja tai sitten leikkelet kuvia lehdistä ja pyydät omepelijaa ompelemaan mittojesi mukaan kuvan vaatteetn,. saat valita itse värin ja materiaalinkin. Ompelijat osaavat kyllä kaavoittaa itse, jos on ammattitaitoa. Ja tulee ihan varmasti hyvin istuvia vaatteita ;) Ja vaikka en voi mennä Versacen vaatteista takuuseen, niin H&M:n vaatteista tiedän ihan varmasti, että ne on ommellut sormenpäät verisenä joku filippiiniläislapsi 2 sentin päiväpalkalla...

    VastaaPoista
  3. Ja apus vielä pakko vinkata: esim Italiassa löydät "pieniä" suunnittelijoita, joiden luo voit marssia ja pyytää tiettyjä vaatteita, jotka sitten luotto-ompelija ompelee. Samoin olen esim. tilannut hyvälaatuisia nahkalaukkuja niiden suunnittelijalta JA tekijältä, nahkakin oli vuoden ympäri laiduntaneiden lehmien, eli sitä luomumpaa on vaikea löytää ;)

    VastaaPoista
  4. Etenkin vaatteiden suhteen tää alkuperä-keskustelu on helkkarin vaikeaa, firmojen nettisivut kyllä sanovat, että kaikki vaatteet on tehty laillisissa ja turvallisissa olosuhteissa mutta kun pääpaja tilaa vaatteen valmistajalta ja kaupankäynti tapahtuu nimenomaan näiden kahden yrityksen välillä ei voida tietää tekeekö kyseinen valmistaja sen vaatteen vai siirtääkö homman yhteistyökumppanilleen, tällä tahdilla se ensimmäinen välikäsi voi olla laillinen firma ja seuraava (tai parhaimmillaan sitäkin seuraava) tekijä taas kaikkea muuta.

    Briteissä on noussut kohu paikallisista hikipajoista Channel 4:lla tulleen dokkarin takia (http://www.channel4.com/programmes/dispatches/4od#3139196 toivottavasti näkyy Suomessa, ehdottomasti tsekkaamisen arvonen juttu!), yleensä on totuttu näkemään järkyttävän huonoja oloja työpaikoilla kolmannessa maailmassa mutta totuus on että esim mun tämänhetkisestä kotikaupugista parisataa mailia etelään löytyy ihan yhtä hirveissä oloissa työskenteleviä ihmisiä.

    En usko ollenkaan, että Suomessa tilanne on yhtään samanlainen koska paikallinen muotiala on vasta lapsen kengissä mutta epäilemättä fast fashion niin Ruotsissa, Briteissä kun Espanjassakin aiheuttaa tollasen ketjun, että jostain on tingittävä kun niitä vaatteita ei voi aina teetättää Kiinassa tai Intiassa ihan puhtaasti sen takia että ne on saatava kauppoihin muutamassa viikossa ja pitkät välimatkat tulee vastaan, silti halutaan pitää halvat hinnat ja tuloksena on paikalliset sweatshopit.

    Henk.kohtaisesti suosittelisin suunnittelijoita, jotka valmistavat vaatteen paikallisesti, pienemmillä nimillä ei ole varaa valehdella vaatteen alkuperästä. Ite kun alaa opiskelen, oon jotenkin tuota vastaan että viedään ompelijalle kuva vaatteesta että tee tämä, fine enought se ei tule olemaan se sama vaate, mutta alkuperäinen designer ei saa omaa osuuttaan sillon vaatteesta ja periaatteessa on se on sillon ihan samalainen rip off kun vaikka zaran kopiot.. (Tosin tää on taas niin tekopyhää multa mutta toivottavasti tajuat mitä yritän selittää:D)

    Eiköhän siinä ollu taas pienenmoinen vuodatus aiheesta, sattu vaan hyvin kun ollaan luennoilla keskusteltu aiheesta viimesen pari viikkoa tosi paljon..

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Luomu- ja Reilun kaupan tuotteilla on sertifikaatit, joissa on omat ehtonsa (esim. ulkopuoliset tarkastukset). Eli vaikka sinne pellolle ei itse pääsisikään tarkistamaan työoloja, tietää ainakin, että joku sen on tehnyt. Lisää informaatiota löytyy kyseisten sertifikaattien sivuilta. Luomusertifikaatteja on useita, eli niiden selvittämisessä on ehkä hieman enemmän vaivaa, Reilun kaupan ehdoista löytyy tietoa osoitteesta www.reilukauppa.fi

    Sertifikaatti on siis parempi vakuu kuin se, että valmistaja itse nettisivuillaan tms. vakuuttaa asioiden olevan kunnossa. Toki myös pieniltä valmistajilta löytyy hyvälaatuisia ja hyvissä työoloissa tehtyjä vaatteita, ja he varmasti tuntevat tuotantoketjunsa paremmin kuin jokin iso ketjuliike (kallis tai ei).

    Vaikka mitään asiaa ei maailmassa ehkä tiedä 100 prosenttisen varmasti, olen itse sitä mieltä, että pitää ainakin pyrkiä tekemään mahdollisimman eettisiä valintoja.

    Ylen Uudesta Mustasta löytyy ihan kiinnostava juttu t-paidan hinnasta: http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2010/11/11/mista-viiden-euron-paidan-hinta-koostuu.html

    Eettisestä muodista maailmalta:
    http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_12/6113

    VastaaPoista
  8. Laatu ja hinta on ongelmallinen juttu Suomessa, kun kaikki tahtoo olla liian kallista. Toisaalta olettaisi, että maksamalla tarpeeksi saisi laatua, mutta siitäkään ei ole takeita. Merkkitavara ei aina ole aitoa. Halpisosasto taas puuttuu kokonaan, mikä kertoo siitä, että muualla superhalpa myydään meille keskihintaisena, vaikka se on laadultaan roskaa. Kirjoitin aiheesta vasta, liittyen vaatteisiin.

    http://aikamatkustaja.blogspot.com/2010/09/eurologisia-tutkimuksia.html

    Alkuperä ja eettiset valinnat ovat sitten kokonaan toinen asia ja paljon vaikeammin selvitettävissä. On niin monta mahdollisuutta yrityksille ostaa se puhdas omatunto ja likaisen pelin paljastuttua syyttää jotakin alihankkijaa.

    Mielenkiintoinen blogi ja hyviä aiheita, seuraan uteliaana.

    VastaaPoista
  9. Tää on sellainen aihe, josta olen jo pitkään harkinnut vakavasti blogin perustamista. Mistä tietää, mikä on ympäristön ja sosiaalisten seikkojen kannalta paras vaihtoehto? Onko parempi ostaa Italiassa tuotettua ei-luomuriisiä vai Thaimaassa tuotettua luomuriisiä? Entä kun ostaa kalliin merkin huulipunan sen takia, että se on kokemuksen perusteella laadukas, onko se automaattisesti testattu eläimillä? Eli pitäisikö sittenkin kokeilla erilaisia eläimillä testaamattomia huulipunia kunnes löytää mieluisan? (Niitä on, paljonkin.) Kun vaatteen alkuperämerkintä on "Eurooppa" tai "Euroopan unioni", onko mitään syytä olla huojentunut? Ja miksi KULUTTAJAN pitää valita? Kaikkihan on ensisijaisesti tuottajien vallassa, sen jälkeen jälleenmyyjien. Miksi tavarataloista saa vain samoja tuotteita kaikkialla? Miksi on olemassa epäreilun kaupan tuotteita?

    Tämä vain on niin loputon suo, etten usko kyseiseen blogiin yksin pystyväni. Eri tekijöitä on valtavasti, tietoa on hankala saada eikä sitä edes välttämättä ole.

    Niin kuin edellisissä kommenteissa on jo sanottu, itse vaatteensa valmistavat suunnittelijat on aika varma valinta. Nekin, jotka suunnittelevat itse ja valmistuttavat ne jossain, ainakin tietävät suunnilleen, millaisissa olosuhteissa. Nykyisessä kotikaupungissani Pariisissa on paljon tällaisia suunnittelijoita, ja olen silloin tällöin keskustellut heidän kanssaan aiheesta.

    Ruoan suhteen suoraan tiloilta tulevat tuotteet on aika hyvä ratkaisu, jos siihen on mahdollisuus, vaikka sitä Suomessa ja täälläkin pidetään suurempana elitisminä kuin kalliiden vaatteiden ostamista.

    Se, mitä sanoin aikaisemmin Chanelin laukuista, koski tietysti vain sitä kyseistä tehdasta. Kyseessä oli siis vähän alle kolmikymppinen nainen, joka itsekin suunnitteli laukkuja ja palkkatyökseen oli Chanelin tehtaalla. Palkka oli tietysti ranskalaista keskipalkkaa alhaisempi mutta vähimmäispalkkaa (jolla monet työskentelee kaupoissa ja ravintoloissa vuosikausia) huomattavasti korkeampi, muistaakseni noin 1800 euroa 35 viikkotunnista + erilaisia bonuksia.

    Sen sijaan olen lukemassa Gomorraa – joka tietysti on romaani eikä mikään dokumentaatio – mutta joka kuvaa aivan toisenlaisia merkkituotteiden valmistusolosuhteita Italian rannikolla.

    VastaaPoista