(en todellakaan kuvittele olevani muita parempi ihminen, mutta jos on kerran ylimääräistä valuuttaa, miksei sitä voisi uhrata vähän muuhunkin kuin vain omaan napaan?)
Olen suunnitellut (ja vähän toteuttanutkin jo, anonyyminä tietysti) lahjoittavani rahaa erinnäisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Kohteitahan riittää, maailmassa ei mitään muuta olekaan niin paljon kuin kärsimystä. Unicef, WWF, Luonnonsuojeluliitto, World Vision, Punainen Risti, eläinsuojeluyhdistykset, Kummit ry, Amnesty ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Voi voi, rahantarvitsijoita ja hyväntekijöitä olisi ihan liiaksikin asti ja siihen päälle sitten vielä muut yhdistykset yms. jotka eivät ole hyväntekeväisyysyhdistyksiä, mutta joille muuten vain haluan lahjoittaa vähän, kuten vaikka opiskeluaikainen opiskelijayhdistys.
Rahan lisäksi voisin harkita tekeväni myös vapaaehtoistyötä jossain määrin, kuunvaihteen jälkeenhän minulla ei ole muuta kuin aikaa, kun ei töitäkään ole. Eläintenhoitoa jossain löytöeläintalolla, seuranpitoa vanhuksille, auttamistakin jos on tarvis ja sen kaltaisia juttuja. Jotain MLL:n auttavan puhelimen päivystystä ei pääni kyllä varmasti kestäisi...
Vielä kun keksisi keinon, millä voisi lahjoittaa rahaa kunnille siten, että ne menisivät aivan tiettyyn tarkoitukseen, kuten vanhustenhuoltoon tai kouluille eikä suinkaan uuteen urheilukenttään tai yleisen byrokratian pyöritykseen tai kokouspalkkioihin. Tosin siihen ei sitten enää minun omaisuuteni riittäisi, ei sekään sentään ääretön ole.
Lisäksi tekisi mieli tukea lupaavia junioriurheilijoita uralla eteenpäin ja yleisestikin tehdä jotain, jolla voisi tarjota vähemmän huomiota saaville liikuntalajeille parempia harrastusmahdollisuuksia. Oikein ilkeälle päälle sattuessani rakennuttaisin jääkiekkovapaan jäähallin. Ringetteä, taitoluistelua, muodostelmaluistelua ja luistelukouluja siellä saisi vetää muulloinkin kuin klo 8 sunnuntaiaamuisin (kaikki järkevät ajat jäähalleissa on varattu aina ja ikuisesti jääkiekolle ja lätkässäkin pääasiassa miesten/poikien treeneille).
Myös nuoria ratsastajia olisi kiva tukea. Maneesi ja muita harjoittelupaikkoja, valmennuksia, valmentajia, hevosia, kisamatkojen sponsorointia ja sen sellaista...
Olisihan noita rahanreikiä vaikka kuinka ja paljon. Vielä pitäisi päättää, että mitä ja millaisella summalla. Kummilapsen tai pari nyt ainakin aion hankkia jostain päin maailmaa.
Itse olen köyhä opiskelija, mutta tahdon silti kantaa korteni kekoon mitä tulee hyväntekeväisyyteen. Maksan Tukikummeille aina silloin kun on antaa ylimääräistä. Tukevat juuri nuorten harrastustoimintaa.
VastaaPoistaItsekin pidän tärkeänä nuorten liikuntaharrastuksia. Se ennaltaehkäisee mahdollisia ongelmia niin paljon ja mielestäni on väärin, että kaikilla vain ei ole rahaa maksaa urheiluvälineitä tms.
http://www.tukikummit.fi/ <-- käyhän tutustumassa
Rahat menee lyhentämättöminä suoraan avustuksiin. Eli kenenkään palkanmaksuun tai muihin järjestökuluihin ei tarvitse osallistua (:
Kiitos vinkistä, kotimainen auttamiskohde onkin hieno asia ja häpeäkseni täytyy tunnustaa etten ollut kuullutkaan tästä Tukikummit-toiminnasta aiemmin.
VastaaPoistaTätä aloittelevaa kilparatsastajaa saa ainakin tukea, että saadaan hevonen lääkittyä taas kuntoon, heh. ;)
VastaaPoistaNo vitsi vitsinä, oon ihan samaa mieltä että erilaisia liikuntaharrastuksia olisi kiva tukea -jos on millä tukea. Kohteita on kutienkin niin hurjasti että päättäminen on iso pulma!
Itse tuin (vaikkei rahaa ehkä olisi ollut) lastensairaalaa, kun serkkupoika saatiin siellä pitkällisen sairastelun jälkeen kuntoon. Tuntui ihanalta auttaa jotain instituutiota, jonka työn tulokset näki ja koki niin läheltä! :)
Oon kans miettinyt ryhtymistä kummiksi. Eräs tuttuni on yhden afrikkalaisen orpokodin kasvatin kummi ja kävi siellä viime kesänä paikan päällä auttamassa paikkaamaan orpokotia ja katsomassa kummilastaan. Se oli aika koskettavaa vaikka en yleensä mikään herkkis olekaan :)
VastaaPoistaKävin myös eräällä kissakodilla silittelemässä kisuja ja auttelemassa kissojen ylläpidossa viikonloppuisin kun asuin vielä hämeessä. Se oli todella mukava ja antoisa tapa viettää viikonloppuja.
Voi kun munkin elämään ilmestyisi joku äkkirikastunut, joka tahtoisi laittaa rahansa lupaavaan maajoukkuetason junioriurheilijaan. Kaiken lisäksi kun laji ei ole mikään halpa ja näin opiskelijana sitä rahaa ei tulvi ovista ja ikkunoista. Vanhemmiltakaan ei sponsorointia joka viikko kehtaa pyytää. Oi ja voi.
VastaaPoistaSyysterveisin, Neiti N
1. anonyymi, sen verran minäkin olen hevosia harrastanut että tiedän niiden olevan miltei jatkuvasti jostain päin kipeinä ja eläinlääkärikuluihin uppoaa "mukavia" summia :) Ei olisi lainkaan pöljä ajatus tukea juuri ratsastajia, mutta miten se käytännössä sitten toimisi kätevästi, sitä en tiedä. Täytyy ottaa selvää...
VastaaPoistaMau, itse tein joskus yläasteella taksvärkkiä paikallisella löytöeläintalolla (varsinaisen työn tein ilmaiseksi, mutta vanhemmat maksoivat taksvärkkipalkan siitä hyvästä) ja olen käynyt siellä myöhemminkin hoitamassa eläimiä jos on ollut tarvetta. Aika usein oli. Sitten kun lähti opiskelemaan ja töihin muualle, se sitten jäi, mikä on harmi.
Neiti N, saako kysyä että mitä lajia harrastat?
Lajin maajoukkueet ovat sen verran pienet, etten viitsi sitä täällä huudella tai muuten minut tunnistettaisiin. Palloilulajista kuitenkin kyse, kallista sellaisesta, ja suomalaiset ovat siinä 2000-luvulla parhaiten menestyneitä. Mediaa ei silti kiinnosta ja tämän takia sponsorirahoista saa lajiliitto vain haaveilla.
VastaaPoistaNeiti N
Heippa.
VastaaPoistaLöysin blogisi tänään ja kohta oon kahlannu jo aika paljon näitä postauksia. Kummallinen sattuma kun puhuit urheilijoiden avustuksista ja sitten mainitsi kiekko-vapaat hallit. Sama ajatus tuli itselleni mieleen jo ennen kun luin kyseisein lauseen.
Luistelu kyllä syö paljon rahaa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla harjoitus-ajat saavat välillä kyyneleet silmiin.
ex-muodostelma luistelija
Viimeisin anonyymi, sitä on itsekin muksuna harrastanut jotain luisteluntapaista ja niinpä nuo jääaikaongelmat kävivät tutuiksi. Niin pitkälle en koskaan päässyt, että siihen hirveästi rahaa olisi mennyt, mutta kyllä se motivaatiota syö lähteä viikonloppuisin harjoittelemaan ennen kukonlaulua.
VastaaPoistaTämä hevosenomistaja on myös sitä mieltä, että ratsastusharrastusta voisi todellakin tukea tässä maassa. Esimerkiksi ihan ratsastajille suunnattuja maastoreittejä olisi todella ihanaa saada Suomeen samaan malliin kuin monissa muissakin maissa, sillä teillä autojen seassa ratsastaminen ei käy nautinnosta ja on vielä riskialtistakin. Olen hevospiireissä saanut huomata, että ainakaan tällä kaupungilla ei todellakaan ole halukkuutta edesauttaa ratsastusta ja hevostenpitoa. Meidän tallimme vieressä on pelto, jonka talli olisi halunnut ostaa ja rakennuttaa maneesin, mutta kaupunkipa ei myy tyhjänä vuodesta toiseen nököttävää peltoa, jos vaikka kaavoitetaan asumiseen vuonna 2030 tai niillä nurkilla!
VastaaPoistaPääsin nyt vaahtoamaan lempiaiheestani, mutta tosiaan, on kyllä lukemattomia kohteita johon rahaa voisi suunnata ja sille olisi käyttöä. Itse tilanteessasi haluaisin ehdottomasti laittaa rahaa eläinsuojelutyöhön. Ja omana eläinsuojeluprojektinani tilaisin heti lihaskipuiselle hevoselleni hieroja-aikoja, mutta opiskelijabudjetilla niistä kyllä saa vain haaveilla. Kaikkeahan sitä olisi :)
Mä voisin keksiä tollasille rahoille vaikka mitä hyväntekeväisyysjuttuja. Ja oma lehmä ojassa (tietty), niin käsityöharrastusta tukemaan. Jos ei muuten niin lahjoittamalla lankoja niille jotka tekee sitten niistä pipoja sytomyssykampanjaan (http://seijasisko.vuodatus.net/blog/2315777/sytomyssykerays-4-1-30-4-2010/), sukkia sivareille (http://sivarisukka.blogspot.com/) ja sotilaille (http://www.sotilaskotiliitto.fi/operaatiovillasukka.html), peittoja vanhuksille, tms...
VastaaPoistaTai jos keksit jonkun muun käsityhyväntekeväisyyskohteen, niin mä voin vaikka alkaa järkätä sellasta ;)
JOoo, olen itsekin kuunnellut ja lukenut eri lähteistä noita hevosihmisten juttuja erinnäisistä asioista, kuten siitä, miten hevosalan ammattilaiselle ei myönnetä rakennuslupaa maneesiin, koska hevosten pito katsotaan harrastustoiminnaksi ja niin edelleen... Hevosala kaipaisi muutenkin vähän nostetta ja tukea ja kun yhteiskunnalta sitä ei heru, niin yksityisiltä sitten.
VastaaPoistaMiisa, kiitos vinkeistä, katson nuo läpi paremmalla ajalla.