Puutarhan kasvit

Saan kohta kirjaston tädeiltä puolihullun, ellen peräti jo kokohullun leiman otsaani, sillä kannan kirjastosta jatkuvasti kotiin yhä uusia puutarhakirjoja ja välillä sellaisiakin, jotka olen jo lukenut. Väitän että mikään muu ei pidä kaamosmasennusta niin hyvin loitolla kuin puutarhakirjat ja oman puutarhan suunnittelu. Paitsi ehkä matka jonnekin aurinkoon ja lämpimään.
Olen käynyt mielessäni jo läpi kasveja, joita haluaisin ainakin kokeilla. Jaottelen kasvit viiteen kategoriaan: ehdottomasti ei, ehkä ei, ehkä kyllä, ehdottomasti kyllä ja ei voi tietää. En ole toistaiseksi ottanut huomioon erityisesti kasvupaikkavaatimuksia vaan katsonut ihan pelkkää ulkonäköä.

Tämä lista on peräisin "Piha ja puutarha" - sarjan "Kestävät koristekasvit" - kirjasta.

PIENET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kauniita kuin mitkä.
Atsaleat - ehdottomasti kyllä. Perustelu sama kuin yllä.
Hortensiat - ehkä ei. En ole koskaan oikein lämmennyt hortensioille. Jotenkin on sellainen mielikuva, että niiden lakastuvat kukinnot näyttävät ikäviltä vaikka kukinta itse on tietysti todella näyttävää.
Höyhenpensas - ehdottomasti kyllä. Todella kaunis pensas ainakin kuvien perusteella, luonnossa en ole tätä nähnyt koskaan.
Kirsikat ja mantelit - ehdottomasti kyllä. Talvenarkoja, mutta niin kauniita, että olen valmis kokeilemaan.
Mahonia - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta kuvien perusteella näyttää hyvältä.
Näsiä - ehdottomasti kyllä. Kevät ei tule ilman sipulikukkia, muttei myöskään ilman näsiää. Luonnonvarainenkin on jo kaunis, mutta jossain olen nähnyt sellaisenkin näsiän, jonka kukat olivat kerrotut.
Pensasangervot - ehkä ei. Asiallisesti ottaen tietysti ihan kauniita, mutta jotenkin en näistäkään piittaa. Voin tietysti antaa mahdollisuuden, jos joskus tulee sellainen tilanne eteen, mutta toistaiseksi nyt kuitenkin ehkä ei - listalla.
Pensashanhikit - ehkä ei. Jotenkin vain niin yleinen ja toisaalta lehdettömänä aikamoisen risukon näköinen. Vaikka värejä kyllä löytyy joka lähtöön ja kukkiessaan ovat kovin kauniita...
Ruusukvitteni - ehdottomasti kyllä. Ainakin japaninruusukvitteni on todella kaunis ja tiettävästi menestynyt Tampereenkin korkeudella.
Väriherneet - ehkä ei. Tuntematon suku, muttei oikein nappaa.

KESKIKOKOISET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kelpaavat myös isompina lajikkeina.
Kultaherukka - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeillakin.
Hortensiat - ehkä ei, edelleenkään.
Kotakuusamat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta ainakin tuon kirjan kuvan perusteella tarhakotakuusamaa voisin harkita. On kylläkin varsin talvenarka.
Marjaomenapensas - ehkä kyllä. Voisi melkein mennä myös sarjaan ehdottomasti kyllä, tuollaiset omenapuiden kaltaiset, kauniisti kukkivat pensaat ovat aina suosikkeja, mutta jotenkin minusta tuntuu, että niitä varmasti ilmaantuu pihaan muutenkin vaikkei juuri tätä lajia hankkisikaan.
Onnenpensaat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta aikainen kukinta lumien sulettua ja ennen lehtien puhkeamista houkuttelee kovasti. Olisi varmasti kiva piristys keväiseen puutarhaan.
Pajuangervot - ehkä ei. Jotenkin sellainen neäääh. Kauniita kyllä joo, mutta joku tökkii.
Virpiangervot - ehkä ei. Onhan tietysti norjanavgervo kaunis, mutta luulen näiden olevan pensasangervojen tapaan risuisen näköisiä talvisaikaan ja kovin yleisiä nämäkin ovat.

SUURET KUKKAPENSAAT
Heidet - ehkä ei. Tai no miksi ei. En tiedä. Olisivathan nuo kukkiessaan kauniita ja marjatkin ovat nättejä.
Hernepensaat - ehkä kyllä. Tai siis on hyvin todennäköistä, että pihasta tätä tulee löytymään, koska tuossa yhdellä pihan nurkalla jotain noista lajeista kasvaakin eikä ollut tarkoitus juuria sitä pois sieltä.
Jasmikkeet - ehdottomasti kyllä. Jos se tuoksuu hyvältä, se löytyy minun puutarhasta.
Kellokuusama - ehkä ei. Tuntematon, ei herätä suurta innostusta kuvan tai kuvauksen perusteella, vaikka kai tämäkin tuoksuu hyvältä.
Kuusamat - ehkä kyllä. Kukkiessaan kauniita ja tuoksua löytyy.
Syreenit - ehdottomasti kyllä. Sama perustelu kuin jasmikkeella. Ja ovathan nuo äärimmäisen kauniitakin, vaikka kaikki lajikkeet eivät tuoksukaan kovin voimakkaasti.
Tuomipihlajat - ehkä ei. En näe tässä mitään niin erikoista, että ehdottomasti haluaisin puutarhaani.

MAANPEITEPENSAAT
Hanhikit - ehkä ei. Edelleenkään ei oikein kiinnosta.
Kääpiökoiranheisi - ehkä ei. Tuntematon kasvi, ei jaksa kiinnostaa ihan hirveästi.
Lamoherukka - ehkä kyllä. Jos en nyt sekoita tätä johonkin muuhun, tämä puhkeaa lehteen aikaisin keväällä ja syysväri on kuvankin perusteella loistelias. Kuulostaa hyvältä.
Kääpiökanukka - ehkä ei. En tunne.
Kirsikat - ehkä kyllä. Ylipäänsä en tiedä tulenko käyttämään maanpeitekasveja kovinkaan paljon, mutta tämä olisi kyllä kaunis. Katsotaan.
Pajut - ehkä kyllä. Vähän sama perustelu kuin yllä.
Pensasangervot - ehkä ei. Jopa näitä angervoja piisaa joka lajia. Ei jaksa vieläkään innostaa.
Puolukat - ehkä kyllä. Olisipas kiva saada puolukkaa omasta pihasta, mutta täytyy selvittää, millaisen kasvupaikan ne vaativat.
Seppelvarpu - ehkä kyllä. Olisi kaunis maanpeitepensas ja erittäin tehokaskin sellainen.
Tuhkapensaat - ehkä kyllä. Mielenkiintoisen näköisiä.
Variksenmarja - ehkä kyllä. Sama juttu kuin puolukalla.
Vatukat - ehkä ei. En oikein pidä näitäkään kovin erikoisina.
Vihmat - ehkä kyllä. Tuntemattomia, mutta sen verran kauniit kukat näyttää olevan, että voisi vaikka kokeillakin.
Vuohenkuusamat - ehkä ei. En oikein pidä tuosta, en kylläkään tunne kasvia noin "henkilökohtaisesti".

PIENET LEHTIPENSAAT
Happomarjat - ehkä kyllä. Piikkisyys epäilyttää, mutta muutenhan nuo ovat kauniita.
Hopeapensas - ehkä ei. Nääh.
Kuusamat - ehkä ei. Näyttävät vaatimattomlta.
Lumimarjat - ehkä kyllä. Houkuttelevat tiettävästi lintuja ja nuo valkoiset marjat paljaissa pensaissa ovat mielenkiintoisen poikkeava. Ei ehkä ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne pihapiiriin.
Pajut - ehkä kyllä. Näitä löytyy hirveän paljon eri näköisinä ja kokoisinakin, muttan enpä tiedä ihan varmaksi.
Puksipuut - ehkä ei. Epävarma talvehtija eikä minusta sen näköinen, että kannattaisi vaivautua.
Taikinamarja - ehkä kyllä. Sama kuin lumimarjalla, että ehkä ei ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne traktoritallien seinustoille koristeeksi.
Tuhkapensaat - ehkä ei. Tuntematon tai en ainakaan saa mitenkään päähäni, millaisia nämä ovat luonnossa oikeasti.

ISOT LEHTIPENSAAT
Aroniat - ehkä kyllä. Aika koristeellinen ja marjat kiinnostavat.
Heisiangervot - ehkä ei. Agervo-nimi aiheuttaa jo jonkinasteista vastenmielisyyttä ja luulen että tulen toimeen ilman niitäkin.
Kanukat - ehkä kyllä. Vaikka ovatkin aika yleisiä, niin ainakin tuo punavartinen korallikanukka kiehtoo.
Orapihlajat - ehkä ei. Ei oikein innosta, tosin näihinkin voisi tutustua vähän paremmin.
Paatsamat - ehkä ei. En tunne.
Pajut - ehkä kyllä, edelleen.
Pihlaja-angervo - ehkä ei. Kukkiessaan kyllä ihan kaunis, mutta minä en pidä niistä ruskeista, lakastuneista kukinnoista.
Pähkinäpensas - ehdottomasti kyllä. Jos minä en arvostaisikaan pähkinöitä, niin seudun oravat varmasti niin tekisivät.
Seljat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää ihan kauniilta.
Sorvarinpensaat - ehkä kyllä. Jo pelkkä upea syysväri on ihan riittävä peruste haalia näitä itselleen.
Samettisumakki - ehkä kyllä. Sen verran eksoottisen näköinen kaveri, että pitää ainakin kokeilla.
Tyrnit - ehkä kyllä. Tyrninmarjat kiinnostaisivat kovastikin ja onhan itse pensaskin kaunis hopeanhohtoisine lehtineet, mutta piikkisyys epäilyttää.
Vaahterat - ehdottomasti kyllä. Mongolianvaahteran syysväri on parhaimmillaan täysin mieletön ja pieni, kaunis japaninvaahtera voisi viihtyä jossain suojaisessa paikassa.

PENSASERIKOISUUKSIA
Helmipensaat - ehdottomasti kyllä, pelkän kuvan perusteella.
Herukat - ehkä ei. Marjaherukoita tulee, mutta tällaisilla koristeiksi tarkoitetuiööe herukoille en oikein lämpene. Vaikka kyllä tuossa ruusuherukassa olisi upea kukinta...
Kalmiat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta hyvin kauniin näköinen.
Kanervat - ehkä kyllä. Olen tottunut näihin syyskasveina pihalla ja haudoilla. Kyllä niitä varmaan jatkossakin tulee.
Kanukat - ehdottomasti kyllä. Oh, voi tuota ihanaa aasiankanukkaa ja mahtavan väristä kukkakanukkaa, joka ei kuitenkaan taida talvehtia meillä.
Kerria - ehkä ei. Tuntematon, mutta ei vaikuta kiinnostavalta.
Magnoliat - ehdottomasti kyllä, jos vain suinkin selviävät talvesta jotenkin.
Nietospensaat - ehkä kyllä. Näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeilla. Plussana ainakin joissain lajeissa/lajikkeissa mainittu hyvä tuoksu.
Nukka-angervo - ehkä ei. En jaksa lämmetä tälle ainakaan tämän kirjan perusteella.
Orjanlaakeri - ehkä kyllä. Ilmeisesti hippasen talvenarka kaveri, mutta nuo lehdet näyttävät sen verran villeiltä, että voisi vaikka kokeilla. Eikä haittaa ole siitäkään, jos noita ainavihantia lehtiä ja oksia voisi käyttää kukka-asetelmissa.
Syyssyrikkä - ehkä ei. En nyt oikein pääse edes juoneen, että mikä tämä on. Tuo kirjan kuvassa oleva yksilö kyllä näyttää kauniilta, mutta jotenkin luulen että ilmankin tulen toimeen.

RUUSUT
- kyllä, ehdottomasti ja joka sorttia. No, köynnös- ja runkoruusujen kohdalla voidaan tehdä pientä karsintaa, mutta muita kyllä haluan. Tietenkään pihalle ei mahdu kaikkia mahdollisia lajikkeita, mikä tulee luultavasti aiheuttamaan suurta tuskaa. Pitäisi ehkä suunnitella jotain listaa siitä, millä aloitetaan. Pihan nurkalla melkein itsestään kasvava juhannusruusu varjellaan kaikelta pahalta.

KÖYNNÖKSET
- nämä voinee sivuuttaa myös lyhyesti toteamalla, että jostain syystä köynnökset eivät tunnu minun jutulta ja isokiertoa eli valkokarhunköynnöstö eli elämänlankaa ei pihalle sitten kertakaikkiaan tule! Sen jälkeen kun se on kerran onnistuttu pihasta juurimaan pois, sitä ei sinne takaisin huolita. Kärhöt sen sijaan olisivat kyllä kauniita. Katsotaan. Kai sinne jonnekin muodostuu sellainen paikka, missä köynnös olisi paikallaan. Murehdin sitä sitten.

HAVUPENSAAT
- näistä voisi taas todeta että kiitos kyllä ja mielellään vähän kaikkia. Aivan erityisesti kiinnostavat tuollaiset poikkeavat muodot: pylväsmäiset, matalat, pallomaiset yms. Ja myös sinertävät tai muuten erikoisenväriset neulaset. Pihaan onkin tulossa pienimuotoinen (ainakin aluksi) havuosa, jossa kasvaa erilaisia havupensaita ja joitain isompia puitakin. En tosin ole vielä huomannut kysyä isältä, että miten suuri byrokraattinen pyöristys siitä tulisi, jos viljelyksessä olevilta pelloilta lohkotaisiin pihan jatkeeksi vähän lisätilaa...

Hyväntekeväisyyttä

(en todellakaan kuvittele olevani muita parempi ihminen, mutta jos on kerran ylimääräistä valuuttaa, miksei sitä voisi uhrata vähän muuhunkin kuin vain omaan napaan?)

Olen suunnitellut (ja vähän toteuttanutkin jo, anonyyminä tietysti) lahjoittavani rahaa erinnäisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Kohteitahan riittää, maailmassa ei mitään muuta olekaan niin paljon kuin kärsimystä. Unicef, WWF, Luonnonsuojeluliitto, World Vision, Punainen Risti, eläinsuojeluyhdistykset, Kummit ry, Amnesty ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Voi voi, rahantarvitsijoita ja hyväntekijöitä olisi ihan liiaksikin asti ja siihen päälle sitten vielä muut yhdistykset yms. jotka eivät ole hyväntekeväisyysyhdistyksiä, mutta joille muuten vain haluan lahjoittaa vähän, kuten vaikka opiskeluaikainen opiskelijayhdistys.
Rahan lisäksi voisin harkita tekeväni myös vapaaehtoistyötä jossain määrin, kuunvaihteen jälkeenhän minulla ei ole muuta kuin aikaa, kun ei töitäkään ole. Eläintenhoitoa jossain löytöeläintalolla, seuranpitoa vanhuksille, auttamistakin jos on tarvis ja sen kaltaisia juttuja. Jotain MLL:n auttavan puhelimen päivystystä ei pääni kyllä varmasti kestäisi...

Vielä kun keksisi keinon, millä voisi lahjoittaa rahaa kunnille siten, että ne menisivät aivan tiettyyn tarkoitukseen, kuten vanhustenhuoltoon tai kouluille eikä suinkaan uuteen urheilukenttään tai yleisen byrokratian pyöritykseen tai kokouspalkkioihin. Tosin siihen ei sitten enää minun omaisuuteni riittäisi, ei sekään sentään ääretön ole.

Lisäksi tekisi mieli tukea lupaavia junioriurheilijoita uralla eteenpäin ja yleisestikin tehdä jotain, jolla voisi tarjota vähemmän huomiota saaville liikuntalajeille parempia harrastusmahdollisuuksia. Oikein ilkeälle päälle sattuessani rakennuttaisin jääkiekkovapaan jäähallin. Ringetteä, taitoluistelua, muodostelmaluistelua ja luistelukouluja siellä saisi vetää muulloinkin kuin klo 8 sunnuntaiaamuisin (kaikki järkevät ajat jäähalleissa on varattu aina ja ikuisesti jääkiekolle ja lätkässäkin pääasiassa miesten/poikien treeneille).
Myös nuoria ratsastajia olisi kiva tukea. Maneesi ja muita harjoittelupaikkoja, valmennuksia, valmentajia, hevosia, kisamatkojen sponsorointia ja sen sellaista...

Olisihan noita rahanreikiä vaikka kuinka ja paljon. Vielä pitäisi päättää, että mitä ja millaisella summalla. Kummilapsen tai pari nyt ainakin aion hankkia jostain päin maailmaa.

Pieni, viaton ajatus

Mitenköhän paljon rahaa maksaisi se, että Sub tv luopuisi Big Brotherista? Välittömästi. Ikuisiksi ajoiksi.

Se voitaisiin lukea hyväntekeväisyydeksi.

Ikkunaostoksia netissä

Okei, tietysti nettikauppojen kautta saa ostettua Suomestakin ihan mitä vain mistä päin maailmaa tahansa, mutta eivät nettikaupat vielä pysty hakkaamaan ihan oikeata shoppailua, jolloin pääsee omin kätösin hypistelemään juttuja ja sovittamaankin. Esimerkiksi kenkiä en uskaltaisi ikinä ostaa sovittamatta, kengänkokoni vaihtelee niin paljon valmistajan mukaan ja on aivan mahdotonta sanoa, mikä sopii ja mikä ei. Joskus jopa samalta valmistajalta joudun ottamaan eri kokoja. Epäilen toisinaan, että joko jalkani tekevät minulle kiusaa tai sitten valmistajat, jotka lätkivät satunnaisia kokomerkintöjä popoihinsa. Olen varma että tässä on takana salaliitto!

Sehän ei tietysti estä selailemasta nettikauppojen sivuja, haaveilemasta ja suunnittelemasta. Olemme suunnitelleet siskon kanssa lähtevämme jossain vaiheessa käymään New Yorkissa, ihan noin vain käymisen ilosta, emme ole kumpikaan siellä käyneet koskaan. Tarkoitus olisi samalla vähän katsastaa, mitä mahdollisesti ostamisen arvoista sieltä löytyy, vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa ja muuta sellaista. Meistä tosin kumpikaan ei tarvitse tällä hetkellä erityistä vaatekaapin ultimate updatea, mutta olisihan se hauskaa jos sattuisi löytymään jotain ostamisen arvoista.

New Yorkissahan on todennäköisesti erilaisia kiinnostavia kauppoja enemmän kuin kukaan jaksaa luetella, saati että käydä niissä kaikissa, varsinkaan reilussa viikossa. Jonkinlainen suunnitelma olisi siis hyvä olla olemassa. Pari vinkkiä olen saanut erinnäisistä paikoista, mutta nettisurffailulla löytyi Barneys. Nettisivujensa perusteella se vaikuttaa juuri niin pahalta paikalta mitä se todellisuudessa luultavasti on. Kaikkea löytyy, vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja, kosmetiikkaa, koruja ja näköjään jotain sisustusjuttujakin.

En ole ehtinyt noita nettisivuja sen enempää vielä katsella kuin vain kenkäosastoa. Sieltä löytyivät mm. nämä kaunokaiset sekä noin kolmekymmentä muuta paria, jotka voisin mielelläni kotiuttaa. Ai miten niin rakastan korkokenkiä? 


© Barneys

Puutarhahaaveita

Itse asiassa se on jo melkein sovittu juttu, että ostan vanhemmiltani heidän talon pihamaineen ja he sen jälkeen hankkivat jostain lähempää keskustaa kerrostalo- tai äitini tuntien luultavasti rivitaloasunnon. Vanheneva pariskunta alkaa kuulemma vähitellen arvostaa vaivatonta asumista lähellä palveluita. Äiti alkaa lähennellä jo eläkeikää, isä on ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa. Ja kuten jossain postauksessa kerroinkin, minun suunnitelmani on mitä suurimmalla todennäköisyydellä purkaa vanha talo ja rakentaa uusi. 
Suunnitelmista puuttuu edelleen pari pientä, mitätöntä yksityiskohtaa, kuten millainen talo, milloin, millä aikataululla, rakennuslupien haku ja niin edelleen. Luojan kiitos isä on rakennusmies ammatiltaan ja voin vaikka vannoa, että hänellä on edelleen sen verran suhteita kyseiselle alalle, että pystyy kaivamaan jostain kunnollisen rakennusmestarin, joka pystyy rakentamaan kunnollisen talon. (Olen lukenut liikaa noista viime aikojen home- ynnä muista ongelmista, joita ilmenee ihan uusissakin taloissa, kun ne on rakennettu ihan miten sattuu)

Ei nyt siitä talosta, ehdin miettiä sitä aivojen halkeamiseen asti myöhemminkin.
Äidiltä on periytynyt kuitenkin innostus mullassa möyrimiseen, siis puutarhatöihin. Kaupungissa asumisen ikävin puoli onkin se, ettei ole puutarhaa. Ja ei, ne rivitalojen pikkiriikkiset pihat eivät ole puutarhoja. Koti onkin onneksi ihan maaseudulla ja piha on jo nykyisellään iso. Jos suuruudenhullut suunnitelmani eivät nykyiselle pihalle mahdu, siirretään aitaa. Tai lohkaistaan siitä pellon puolelta vähän lisää tilaa, ei se ole niin nuukaa siellä.

Olen päästänyt itseni irti puutarhahaaveiden suhteen. Kohta on tilaa, varaa ja irtisanoutumisen myötä myös aikaa toteuttaa haaveensa. Minun puutarhani koostuu seuraavista asioista:
- hyötypuutarha (ei saa unohtaa omenapuutarhaa)
- ruusuja
- tuoksuvia syreenejä
- alppiruusuja ja atsaleoja
- lammikko
- havupensaita
- iso terassi, jossa voi grillata katoksen alla

Tosin selaillessani noin miljoonatta kirjastosta kotiin kannettua puutarhakirjaa alan olla jo epätoivoinen. Pitäisihän sinne puutarhaan nyt saada vähän muutakin: tammia, vaahteroita, tuommoinen harmaakäpyinen koreanpihtakin (ei kasva kuin kymmenmetriseksi), tuijia, magnolioita (ja kasvihuone niille, jos eivät menesty ulkosalla), pyökkejä, jalavia, pioneja (varsinkin niitä!), päärynä-, kirsikka- ja luumupuita, jasmikkeita, sipulikukkia (kevät ei tule ilman ensimmäisiä sipulikukkia), akileijoja, liljoja, lupiineja, kellokukkia, päivänkakkaroita, kivikkokasveja, kurjenmiekkoja, tulppaaneja, sinivuokkoja, lumpeita, saniaisia, mammuttiheinää ja oma puutarhuri (tai pari).

Sitten tulet vilkaisseeksi ikkunasta ulos ja toteat, että ulkona on kylmää, syksyistä, harmaata, sateista ja kertakaikkiaan mälsää ja että kevääseen on taas puoli vuotta aikaa. Verhot kiinni ja takaisin puutarhakirjojen kimppuun. 

Ferrari, hot or not?

Jostain vaikeasti käsitettävästä syystä minua kiinnosti Livin Miljonääriäidit-tosi-tv-sarja kovasti, mutta ensimmäisen katselukerran jälkeen totesin, että ehkä se ei olekaan minua varten. Jotenkin vain tuntuu ettei minulla ainakaan ole mitään yhteistä kyseisen ohjelman mammojen kanssa. Tietysti Espanja on eri asia kuin Suomi ja tv-ohjelmaan leikataan vain ne mehevimmät palat eikä minulla lapsiakaan ole, mutta silti tuo tuntui jotenkin niin vieraalta... yhden jakson perusteella ei tietysti pidä tuomita koko sarjaa eikä esittää karkeita kommentteja (koska en aio katsoa yhtä jaksoa enempää, en halua palata koko sarjaan enää toistamiseen), mutta se toimikoon aasinsiltana siihen, mikä on jatkoa tuolle edelliselle autopostaukselle.

Nimittäin Ferrari. Kyseisen sarjan päätähdethän ovat kai sovitelleet jopa lastenistuimia Ferrareihinsa.

© Axion23 / Flickr (CC-lisenssi)

Ferrari, tuo urheiluautoista kuuluisin ja punaisin. Tuo rahajunttiuden multihuipentuma. Kun halutaan näyttää että meillä on millä mällätä, ostetaan Ferrari, kun ei muuta keksitä eikä tiedetä. Rajoittunutta! Säälittävää!
Ah, lyökää minua päähän jollain kovalla esineellä ja kovaa, jos ikinä sorrun Ferrariin. Herranjumala mutta se olisi N-O-L-O (sama juttu jos ikinä katselen Corvettea sillä silmällä, erona on tosin se, että Corvetet näyttävät pääsääntöisesti hyviltä, Ferrarit eivät (joitain poikkeuksia löytyy, mutta kuvan auto ei ole niitä)). 

© Kenjonbro / Flickr (CC-lisenssi)

Maseratissa olisi jo enemmän särmää eikä sitä tulisi ihan joka nurkalla vastaan. Ei ainakaan Suomessa. Vielä kun italiaanot oppisivat tekemään vähänkään kestäviä autoja (sama koskee kyllä Ferrariakin).

© .Robert. / Flickr (CC-lisenssi)

Jos olisin hankkimassa tosissani urheilu-/luxusautoa enkä asuisi Suomessa, en katsoisikaan mitään muuta kuin Aston Martinia. Niin nam. Saisikohan niihin lisävarusteena James Bondin? Pierce Brosnan-version, vähän nykyistä nuorempana, kiitos. Nam.