28.3.11

Aussien reissu takana

Nyt on sitten käyty Australian lämmössäkin lekottelemassa ja kiertelemässä kaupungilla. Valitsin talven lomakohteeksi varsinaisen paratiisisaaren, joka osoittautuikin juuri sellaiseksi. Sinistä merta, auringonpaistetta, lämpöä, valkoista hiekkaa, koralliriuttasnorklailua, hyvää ruokaa, lojumista rannalla drinkkilasi kädessä, mahdollisuus kiertelyyn saarella ja lähisaarilla, kylpylä ja kaikenlaisia hemmotteluhoitoja. Ai että, sinne olisi jäänyt toiseksikin viikoksi.

Minua oli jo etukäteenkin varoitettu ja varoitettiin paikan päälläkin uv-säteilystä, joka on kuulemma ihan toista kertaluokkaa kuin Suomessa voi koskaan kuvitellakaan. Laadukkaat aurinkolasit ja aurinkovoide todella kovalla suojakertoimella olivat must. Ja ollakseni rehellinen en minä siellä auringossa maannutkaan vaan mieluummin sitten varjon alla. Mutta kun kuitenkin ulkona tuli kaikenlaista aktiviteettia harrastettua, tarttui väriäkin pintaan ihan huomaamatta. Enkä onnistunut polttamaan ihoani, tosin olinkin jotakuinkin hysteerinen aurinkorasvan kanssa.

Oli hyvä valinta lähteä ekaksi viikoksi tuollaiseen rentoon rantakohteeseen, koska vuorokauden kestänyt lento ja tolkuton aikaero vaativat veronsa. Oli mukavaa lojua vain rannalla tai kylpylässä, kun sisäinen kello tikitti keskiyötä eikä tarvinnut murehtia juuri mistään. Ruokaakin sai huonepalvelusta kellon ympäri niin halutessaan.
Viikossa sitten olikin jet lag tasoittunut niin että laiskan rantaelämän vaihtoi mieluusti kaupunkielämään. Shoppailua, ravintoloita, nähtävyyksiä ja muuta hauskanpitoa.

Australialaisia pidetään yleisesti kai ystävällisinä ja epämuodollisina ihmisinä ja voin kirjoittaa nämä väitteet kyllä. Karttaansa väärin päin pitelevä turisti sai helposti apua ja kahvilassa juteltiin vieraiden kanssa. Kun kertoi, että on Suomesta, kommentti oli joko "Oooh, ihanko totta? Niin kaukaa!" tai "Erm... missähän tämä Suomi sijaitsee?" Paikallisilta saikin parhaita vihjeitä siitä, missä kannattaisi käydä syömässä ja mitä tapahtumia tai nähtävyyksiä oli tarjolla.

En ihastunut Australiaan yhtä palavasti kuin Pariisiin, mutta se ei ole matkakoheena lainkaan hassumpi. Päinvastoin. Aion käydä siellä vastakin vähän eri kaupungeissa ja paikoissa.

26.3.11

VIP

Aep (aikana ennen perintöä) kävin ulkona yökerhoissa sun muissa vastaavissa vain harvoin. Viikolla ei jaksanut ja viikonloppuna oli yleensä liian ruuhkaista. Sitä paitsi sain harvoin raahattua kavereitani mokomiin teknohelvetteihin, joissa tykkään itse käydä joskus bilettämässä. Yksinkin tietysti saattoi mennä, mutta eritoten niinä viikonloppuiltoina se oli huono ratkaisu. Varsinkin aamuyöstä näissä paikoissa liikkuu vähän turhan paljon niitä muutaman (kymmentä) tuoppia liikaa kallistelleita miehenpuolikkaita, joille ei ole juuri väliä sillä, onko vongattava nainen kolmenkymmenen vai kolmentoista tai kenties baarijakkara. Kunhan voi johonkin nojata, että pysyy pystyssä.

Tämä elämäntapatyöttömyys tarjoaa tietenkin oivat mahdollisuudet harrastaa teinimäistä biletystä keskellä viikkoa ja vaikka useampanakin iltana. Nykyisin löytyy myös seuraa lähes joka kerta kun alkaa menojalkaa vipattaa. Jussi on täydellisen korvaamaton bileseuralainen, joka ei vierasta edes tanssilattiaa. Ja vaikka hänellä onkin työvelvollisuuksia arkipäivisin, etuihin kuuluu joustava työaika ja töihin voi kuulemma huoletta kömpiä vasta kymmeneksi sekä se, että meikäläisen kaupunkiasunto sijaitsee näppärien yhteyksien päässä Jussin työpaikasta. Lisäksi Jussi väittää tulevansa toimeen lyhyemmilläkin yöunilla, jos eivät tavaksi tule.

Mikä lie syynä, mutta eräs ravintola tarjosi meille molemmille vippikorttia yllättäen ja pyytämättä. Minä olen ainakin niin pihalla mistään bile-skeneistä että kuvittelin vippikorttien pelkkää urbaanilegendaa Suomessa. Pakko se nyt sitten vissiin on uskoa, että niitäkin on. Tarjolla on siis pääsy jonon ohi, ilmainen sisäänpääsy ja muutamia muita etuja. Sinänsä tietysti turha, koska me nimenomaan emme yleensä ole liikkeellä jonoaikaan (viikonloppuna) eikä pikkurahasta ole sanottavaa puutetta niin että ulkona käyminen raflan pääsymaksuihin kariutuisi.

Yritin vähän netistä etsiä juttua noista vip-asioista, mutta eipä sieltä mitään oikein löytynyt. Ainoa vähänkään asiaan viittaava juttu oli Cityn vanha Näin pääset vipiksi-artikkeli. Pisti vähän hymyilyttämään, koska meihin pätevät kohdat 4 ja osin 6 ja ehkä myös 5, vaikka minua ei oikein voi nuoreksi sanoa paikoissa, joissa keski-ikä on yli 5 vuotta vähemmän kuin minun ikäni eikä meistä kumpikaan ole kokeillut pöydällä tanssimista. Tippiä en juuri jakele, paitsi jos olen saanut erityisen hyvää palvelua.

25.3.11

Idoli?

Satuinpa taas selailemaan iltapulua ja sieltä osui silmään raflaava otsikko: Björn Wahlroos: "Kapitalisteja tarvitaan". Nalle oli ollut puhumassa "Suomi hyvinvoinnin jälkeen"-tilaisuudessa. Harmi etten ollut itse tietoinen moisesta tapahtumasta, olisi ollut ihan mielenkiintoista käydä kuuntelemassa, mitä siellä puhuttiin. Iltis keskittyy lähinnä noihin parhaisiin sutkauksiin.

Jutun juoni tässä kuitenkin on se, että artikkeli päättyy lauseeseen: "Nalle --- poistui myöhemmin kotiinsa käsintehdyn Bentleynsä takapenkillä". Joo, onhan se tiedossa, ettei Wahlroos mikään köyhä mies ole, taitaapa kuulua itseasiassa Suomen top teniin, mitä raha-asioihin tulee. No, eipä häntä kuitenkaan voida väittää riepoteltavan julkisuudessa, itse asiassa media tuntuu käsittelevän häntä melko lailla silkkihansikkain. Ei täällä repostella Bentleyitä sun muita: "Tällaisella ökyautolla Nalle ajaa!" "Tällaisessa kartanossa Nalle asuu!" "Nalle poistui humalassa Chez Dominiquesta!" "Lue Nallen klassisen tyylin salat!"
Mikähän tässä on taustalla? Varmasti juorulehtien toimittajien kädet syyhyäisivät päästä ikuistamaan jokin mehukas Nalle-juoru tai peräti skandaali. Ehkä Wahlroosilla on sellainen lakimies-armada, joka hyökkää toimituksen kimppuun heti kun hänen nimi mainitaan jossain vähänkään epämääräisessä yhteydessä. Vai omistaakohan Nalle kaikki lehdet tai ainakin istuu liian monen kustantamon johtokunnassa?

Ehkä minun täytyisi pyytää audienssia Nallelta ja kysyä asiaa ihan henkilökohtaisesti...

Bentleykin olisi kyllä kiva, mutta sitten pitäisi palkata kuljettajakin. Toistaiseksi olen ajanut itse.

24.3.11

Rytmittömyys

Sitä ei koskaan ehkä tajunnut itse kun oli töissä ja täysin riippuvainen siitä saatavasta palkasta, mutta nyt sen huomaa kun rahaa on saatavilla jatkuvasti: elämästä puuttuu rytmi. Aikaisemmin elämää rytmitti palkkapäivät, palkkapäivänä oli aina juhlava olo vaikka tiesi että kotona on aimo kasa laskuja odottamassa omaa osaansa tilipussista. Tilipäivänä saattoi töiden jälkeen piipahtaa jossain keskustan kaupassa, jos ei muuta niin ihan vain käymisen ilosta. En aina ostanut edes mitään suurta tai ylipäänsä yhtään mitään, mutta jotenkin se tuntui hienolta, kun tiesi, että jos haluaisin tuon tuotteen, voisin ostaa sen.
Aivan erityisen tärkeitä työpäivät olivat silloin kun edellinen tili oli kulunut alle säädyllisen ajan ja viimeisen viikon aikana joutui vähän katsomaan, mitä ostaa ja mistä. Tai että lykkää jonkin jutun hankintaa tilipäivän jälkeen. Tilipäivän lähestymisen tiesi jo selkäytimellään, ei tarvinnut katsoa kalenteria tietääkseen mikä päivä on menossa ja muutenkin elämä pyörisen tilipäivän ympärillä.

Nyt en tiedä mikä päivä on menossa, hädin tuskin mikä kuukausi. Olin täysin järkyttynyt tajutessani että kevätpäiväntasaus meni jo ja kesäaikaan siirrytään lähiaikoina. Maaliskuu on lopuillaan ja minulla on vielä kaikki tekemättä.

16.3.11

Haaste




Voi hyvä tavaton, vielä joku tämänkin blogin muistaa ja laittoi haastetta tulemaan että pitäisi 7 asiaa kertoa itsestään. Härkää sarvista ja niin päin pois, katsotaan mitä saan kerrottua itsestäni (mielellään varmaan sellaista, mitä ei ole ennen kerrottu).

1. Kuuntelen paljon dancea tai sen suuntaista musiikkia, erityisesti 90-luvulta ja 2000-luvun alusta. Aqua, ATC, E-Type, Darude, DJ Bobo, Maxx jii än ee. Ehkä yllättävää joidenkin mielestä, mutta tämän lisäksi uppoaa hyvin myös raskaampi, esimerkiksi Rammstein on ihan suosikki.
Olen saanut paljon pitkiä katseita musiikkimakuni takia, vaikka kuuntelen musiikkia harvoin niin että sitä on muut kuuntelemassa enkä muutenkaan ole mikään fanaattinen musiikin suhteen.

2. Olen jo vuosikaudet syönyt erittäin epäterveellisiä aamupaloja: lihapiirakkaa, pizzaa, jäätelöä, leivoksia, karkkia. Varsinkin arkiaamuina kun piti kouluun tai töihin mennä, oli vaikeata saada tungettua ylipäänsä mitään kurkusta alas, tuntui siltä että vastaanottoa ei kertakaikkiaan ole ja mikään ei maistu. Koska jotain piti kuitenkin syödä (yritin joskus jättää aamupalan väliin, mutta se ei toiminut), keksin kokeilla houkuttelua eli syödä jotain taatusti maistuvaa. Se tepsi ja olenkin nykyään sitä mieltä, että terveellistä elämää ei kannata aloittaa heti aamusta, jos aamut ovat muutenkin vaikeita. Aamulla on minusta lupa herkutella hyvällä omalla tunnolla.

3. Olen lentänyt kuumailmapallossa. Se oli mahtavaa ja aion änkeä itseni koriin uudemman kerran vielä joskus.

4. Asentaisin mielelläni läppäriini Linuxin Windowsin rinnalle, mutta olen niin laiska etten ole jaksanut alkaa säätää moisen projektin kimpussa.

5. Ymmärrän suomen lisäksi ruotsia, englantia ja saksaa sekä jonkin verran ranskaa ja venäjää, niin että kahdella viimeiselä pärjää noin jotenkuten turistina. Haluaisin kuitenkin näiden lisäksi osata islantia ja arabiaa eikä espanja ja/tai portugalikaan olisi kehnompi juttu. Saati italia ja japani.

6. Vihaan sukkahousuja yli kaiken, olen sitä mieltä että vain sataprosenttinen sadisti on voinut keksiä moisen vaatekappaleen naisten kiusaksi. Joudun kuitenkin käyttämään niitä, koska vaatekaapissani on melko paljon hameita. Pitkien housujen alla en ikinä käytä kuitenkaan sukkahousuja vaan pitkiksiä tai jotain vastaavia tai sitten en mitään, säästä ja lämpötiloista riippuen.

7. Ostin kirjakaupasta niin kauniin muistikirjan, etten raaski käyttää sitä. tuntuisi pyhäinhäväistykseltä kirjoittaa sen kermanvaaleille, paksuille sivuille mitään millään mainoskynällä. Minun täytyy kai hankkia sitä varten itselleni vähintään perinteinen mustekynä vai saisikohan mistään vielä sulkakyniä?

Sitten tämä haaste pitäisi jakaa eteenpäin 15 blogille. En minä edes tiedä 15 blogia... Tässä nyt joitain, jos ovat jo saman haasteen saaneet muualta, niin saa skipata tämän.

1. Business Woman
2. Anna muuttaa Englantiin
3. Samma här
4. Ajatusmurusia
5. Sirpaleita
6. Consummatum est
7. Puuman Puuhat (saa kertoa faktoja kissoista!)
8.-15. kävijät, joiden blogeja ei ole tässä listattu saavat nappailla haasteen mukaansa, jos siltä tuntuu.

13.3.11

Hääpukeutumista (ei morsiamena)

En tiedä luetaanko tämä jo vakavaksi seurusteluksi, mutta Jussi pyysi minut avecikseen ystävänsä häihin ja menin suostumaan moiseen. Ajattelin mielessäni että ovatpa sentään "vain" ystävän häät, etten ainakaan vielä tule esitellyksi koko suvulle. Olihan minulla luonnollisesti toinenkin hyvä syy: pääsisin häissä käyttämään ensimmäistä kertaa NY:stä hankittua sikakallista De La Rentan mekkoa (eihän minun sitä oikeastaan pitänyt ostaa, mutta kun se istui täydellisesti ja siskokin näytti peukkua ylöspäin, niin en oikeastaan keksinyt vastaväitteitäkään).

Mekko on musta, ei ihan klassinen pikkumusta mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Musta asu häissä ei ole kaikkien etikettisääntöjen mukainen, mutta kirkkailla, näyttävillä asusteilla varustettuna asuni mustalta oikeastaan näyttänytkään. Hyvältä se näytti omaan silmään ja Jussikin sanoi samaa, tosin hänen mielipiteensä voi tietysti olla hieman puolueellinen. Jussin hyväksi puoleksi on sanottava, että korkokenkävaraa löytyy eikä kaveri näytä vieressäni pygmiltä vaikka minä kiskoisin jalkaani kymmensenttiset korot.

Pariisin reissulta oli matkaan tarttunut myös kenkäpari, jossa todella oli korkoa niin paljon että itseänikin huimasi, viimeistään sitten kun ne olivat jalassa. No, tilanne ei ollut ihan niin paha kuin olisi äkkiä luullut, koska myös päkiän alla oli koroketta. Olin sisäänajanut niitä jalkoihini jo jonkin aikaa kotikäytössä ja vaikka ne tuntuivatkin hyviltä kotioloissa, vähän kauhisti ajatus siitä että joutuisin niiden kanssa seisoskelemaan ja kävelemään mahdollisesti paljonkin. Niinpä olin fiksuna tyttönä pakannut mukaan myös matalat ballerinani siltä varalta, että päkiäni eivät tykkäisi moisista piikkikoroista.

Vaan suottapa pelkäsin ja epäilin. Laatukengissä on ilmeisesti myös laatulesti tai jokin muu juttu, koska yhtään ei jalkoja kivistänyt päivän aikana. Tietysti illalla kotiin tullessa vähän tuntui siltä että nyt on ollut jalassa muutakin kuin aamutohvelit, muttei missään tapauksessa sitä niin monista kengistä tuttua poltetta päkiöissä. Suosittelen sijoittamaan laatukenkiin ja taidan itse raivata omasta kenkäkaapistani pois muutamat päkiäntappajat.

Tällaisissa varusteissa häät siis saatiin vietettyä ja vaikken ketään tuntenut, oli minullakin hauskaa. Osansa saattaa tietysti tehdä se, että kyseessä oli ns. kansainväliset häät, suinkaan kaikki häävieraat eivät olleet suomalaisia ja tunnelma oli aika välitön siitäkin huolimatta, että tarjolla ei ollut alkoholia onnittelumaljojen lisäksi. Sinne oli helppo ventovieraankin sujahtaa mukaan ja olihan Jussi tietysti käsipuolessa.

6.3.11

Uudenvuoden lupaus nro 5

Lupasin itselleni ja muillekin (koska julkaisin lupauslistani täällä blogissa) etsiä ja löytää itselleni eduskuntavaaliehdokkaan. Vaaleihin ei ole enää ihan järjettömän pitkä aika, mutta sopivaa ehdokasta ei ole taivaasta tipahtanut.
Edes puolue ei ole varma. Minulla on perinteisesti ollut kaksi puoluetta, joiden välillä seilailen vähän vaaleista riippuen, mutta se ei sulje pois sitä ettenkö voisi äänestää jotain uutta pikkupuoluetta. Esimerkiksi Piraattipuolue kiinnostaisi, PP:n ehdokkailla tuntuu olevan kautta linjan melko hyvä käsitys tietotekniikasta eivätkä he ole minkä tahansa teoston lobbareiden vietävissä. Muissa asioissa Piraatit ovatkin sitten hyvin hajanaisia ja joukosta löytyy myös sellaisia mielipiteitä, joista haluan pysytellä mahdollisimman kaukana.

Netti on minulle ylivoimaisesti tärkein ja käytännössä liki ainoa kanava ehdokkaan etsimiseen. Vaalikoneet ovat yleensä se paikka, mistä etsinnän aloitan. Tosin vaalikoneissa on aika usein sellaisia kysymyksiä, joista en tiedä läheskään tarpeeksi muodostaakseni minkäänlaista mielipidettä tai että asia ei ole minulle tärkeä. Onneksi joissain vaalikoneissa on mahdollisuus skipata tällaisen kysymykset, niin ettei niihin annettu "ravista hihasta"-vastaus sotke tuloksia.
Nettinäkyvyys onkin tärkeä pointti sekä yksittäisen ehdokkaan että koko puolueen kohdalla. En halua äänestää ihmistä, jolla ei ole nettisivuja (ja joka ei ole ollut sen vertaa esillä julkisuudessa että muuten tietäisin kyseisen ihmisen kannan eri asioihin). Blogikin tietysti riittää hätätapauksessa, mutta ikävästi paistaa se, jos blogi on perustettu vain näitä vaaleja varten. Nettisivutkaan eivät riitä, jos niillä on pelkkä vaalimainoskuva tai täynnä kirjoitusvirheitä. Lisäksi uskon, etten ole yksin näiden toiveideni kanssa.

Sen voin poliittisesta kannastani paljastaa, että perussuomalaisia en aio äänestää. Silti en ole voinut välttyä tältä mediassa myllertävältä perussuomalaisuus-/Soini-tsunamilta. Mutta PS:n eduksi on sanottava se, että se taitaa olla puolueista ainoa, joka tarjoaa lyhyen ja napakan yhteenvedon vaaliohjelmansa tärkeimmistä kohdista. Minä en ainakaan jaksanut kahlata läpi puolueen 69-sivuista täydellistä vaaliohjelmaa, mutta enpä ole jaksanut muidenkaan puolueiden vaaliohjelmia lukea läpi. Kokoomuksella on siedettävä versio netissä, se ei ole äärettömän laaja ja sen pystyy suht helposti katsomaan läpi toisin kuin muiden puolueiden monikymmensivuisia pdf:iä. Demareilla ei vaaliohjelmaa taida oikein vielä ollakaan saatavilla, keskustan sähköinen vaaliohjelmalehtinen oli käytettävyydeltään katastrofi. Vihreiden nettiversio näyttää olevan vallan selkeä ja siitä voisivat muutkin puolueet ottaa mallia. (Ei, en aio välttämättä aio äänestää vihreitäkään, mutta heidän vaaliohjelmansa tekninen toteutus nyt toistaiseksi on toimivin.)

Mutta noita sivuja lukiessa tulee eittämättä mieleen se, että pääsi mikä tahansa puolue eduskuntaan tai hallitukseenkin, köyhillä ja lapsiperheillä tulee olemaan lihavat ajat, joka ainoa puolue lupaa näille yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Käykö näin tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi. Ei minua kai voida moittia, jos suhtaudun lupauksiin skeptisesti?

Millä teemoilla sitten saisi minut antamaan äänensä ja parhaassa tapauksessa jopa antamaan rahalahjoituksia kamppaanjaa varten?
- maaseutu ja sen pitäminen elinkelpoisena
- vanhustenhuoltoa paremmaksi, kaikilla ei ole sitä äkkirikasta lapsenlasta, joka kustantaa yksityisen vanhainkodin
- autoilijoilta ei enää saisi enempää nipistää ja polttoaineenkin verotusta voisi keventää, kun se alkaa olla jo kipurajoilla. Ei sillä etteikö minulla varaa olisi, mutta tuntuu silti turhalta maksaa eli 1,50 euroa litralta bensasta
- VR:kin kaipaisi ihan oikeasti sitä rahaa ratojen ja kaluston kunnossapitoon ja parantamiseen
- mediamaksu ei ole reilu
- ympäristönsuojelu on hyvä asia maalaisjärkeen yhdistettynä
- tasa-arvo!

5.3.11

Pariisi

Kuten kirjoitin jokin aika sitten, piipahdin pikalomalla Pariisissa. Se oli täysi extempore-päätös enkä ehtinyt valmistella matkaa juuri sen enempää kuin varaamaan lennot ja hotellin. Ja kertaamaan vähän onnetonta turistiranskaani. Ei siis ehkä paras mahdollinen lähtökohta hommata itseään matkalle, mutta hei! mitä sitä kaikkea aina niin suunnittelemaan, antaa joskus mennä minne nokka näyttää. Onneksi ei tarvinnutkaan, varasin itselleni huoneen hotellista, joka tarjoaa vieraille yhtä ja toista muutakin kuin kivoja huoneita ja hienoja ravintoloita: kiertokäyntejä, opastusta kulttuuri- ja shoppailukohteisiin, auton ja kuljettajankin pyydettäessä, lippuvarauksia teatteriin, oopperaan...

Täytyy sanoa että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai no, ainakin ensi viikonloppuna. Pariisi on kaunis kaupunki, vaikka olinkin siellä vuodenaikaan, jolloin se ehkä on vähemmän kaunis kuin yleensä. Vihmova vesisade ei kaunista ketään eikä mitään, mutta Pariisi oli kaunis siinäkin säässä. Keväällä tai kesällä se lienee täysin vastustamaton.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä niin hienoa on Pariisissa. Okei, kauniiksihan sitä on sanottu aina, mutta kauniita kaupunkeja ja paikkoja on maailma täynnä. Historiaa, monumentteja, puistoja, vanhoja taloja, so what? Nyt ehkä pääsin vähän hajulle, mistä siinä joidenkin jopa hysteerisessä Pariisin ihannoinnissa on kyse. Se on se ilmapiiri tai jokin juttu, mikä tekee siitä niin omanlaisensa. Tai ehkä se vain on Ranska ja ranskalaisuus yleisesti, en tiedä.
Tai sitten Pariisin juomavedessä on jotain outoa. Niin sen täytyy olla.

Ehkä parasta (kaikkien luksusliikeiden lisäksi) Pariisissa oli ruoka. Kaikki positiivinen mitä ranskalaisesta ruuasta sanotaan, tuntuu olevan täysin totta. Etanoista ohimennen jo mainitsinkin, mutta sehän on vain pieni ja mitätön yksityiskohta. Hotellin ravintola oli jo ensiluokkainen, ostereita, ankanmaksaa, juustoja, kaviaaria, kyyhkyjä, meribassia! Kaupungilla piipahdin sattumanvaraisesti moneen vastaan tulleeseen kahvilaan tai bistroon, tarjolla oli ehkä vähemmän hienostunutta kuin hotelliravintolan annokset, mutta ehdottoman maukasta silti.

Aluksi minua pelotti hieman ranskan kieli ja ranskalaisten suhtautuminen kehnosti puhuvaan turistiin. Osaan ranskaa hieman, juuri sen verran että teoriassa pystyn selviytymään esimerkiksi ravintolassa, jos ei välitä siitä, ettei tajua ruokalistasta suunnilleen sanaakaan. Hotellissa se ei ollut ongelma, sieltä löytyi englanti suht helposti, vaikka on myönnettävä että englanti vahvasti ranskalaisella aksentilla ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Eikä kaikkien asiakaspalvelijoiden englanninkielentaito ollut suinkaan kovin korkealla tasolla, mutta ennen kaikkea siellä oltiin valmiita edes yrittämään sitä englantia. Se oli ensimmäinen positiivinen yllätys.
Liikkeissä asioidessani aloitin aina ranskaksi, sitä monet tuntuivat arvostavan, mutta kun kielitaitoni heikkous tuli noin kahden sanan jälkeen selväksi, moni myyjä suostui puhumaan englantia hyvinkin helposti. Heidän englanninkielentaidostaan ei kaikkien kohdalla kannata juuri puhua, mutta yllättävän hyvin tultiin aina juttuun ranskan, englannin ja elekielen sekoituksella. Ennen kaikkea myyjät olivat ystävällisiä enkä nähnyt jälkeäkään pariisilaisesta/ranskalaisesta nenää pitkin katselusta, joista heitä kovasti tykätään syyttää. Se oli toinen positiivinen yllätys.

Pariisi. Suosittelen.