Olen useasti pohtinut eri tahoja, joille voisi lahjoittaa rahaa ihan vain hyvää hyvyyttään. Muutamia yhdistyksiä ja järjestöjä onkin jo bongattu ja voin tunnustaa, että rahaakin on pantu jo menemään. Kuten joskus jo mainitsin, en lahjoita suuria summia kerrallaan, mutta mielellään säännöllisesti. Uskon että siitä on ehkä enemmän hyötyä niin ja toisaalta se ei herätä tarpeetonta huomiota.
Toistaiseksi lahjoituskohteet ovat olleet erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja rahat ovat menneet pääasiassa apua tarvitsevien ihmisten ja eläinten hyväksi. Olen toki miettinyt sitäkin, että voisin alkaa tukea esimerkiksi start-up-yrityksiä tai yliopistoja ja muita opinahjoja. Tässä eräänä päivänä löysin kuitenkin aivan uuden alueen.
Vaikkapa Internet Archive, jonka nykyisestä rahoituspohjasta en ole ottanut vielä selvää, mutta joka kuitenkin ottaa vastaan rahalahjoituksia. Ja OS-editori Notepad++, jonka kanssa olen hyvä kaveri nykyisin. Tai LibreOffice, johon olen ehtinyt ihastua jo. Wikipediaa tarvitsee tuskin mainita ja näitä on muutenkin vaikka miten paljon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minulla on jonkinlainen omatunto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minulla on jonkinlainen omatunto. Näytä kaikki tekstit
3.4.11
7.12.10
Kuka on anteliain?
Eräässä selaamassani aikakauslehdessä oli artikkeli jotakuinkin otsikolla "Kuka on Suomen anteliain" ja siinä oli lueteltu joitain julkkiksia, jotka ovat lahjoittaneet rahaa hyväntekeväisyyteen, kuka mihinkinkohteeseen ja erilaisia summiakin kai. En lukenut sitä kovin tarkkaan läpi, ehkä pitäisi, kunhan löydän aikaa.
Ehkä se julkkiksilla on vähän eri juttu kuin minulla, heistä tiedetään että heillä (oletusarvoisesti) on suht paljon rahaa tai näin ainakin oletetaan ja jotta ei saisi totaali-kusipään leimaa otsaansa, pitää antaa sitä rahaa hyväntekeväisyyteen ja teettää siitä tietysti lehtijuttu. No, ei ehkä niinkään ja onhan se toki hyvä, että jos ylimääräistä pätäkkää löytyy, käyttää sitä myös heikommin pärjäävien avustamiseen.
Itsehän mainitsin, että olisi kiva avustaa erilaisia hyväntekeväisyyskohteita ja voin sen verran tunnustaa, että alkuun ollaankin jo päästy. Liikun kuitenkin hyvin varovasti ja teen lahjoitukset mahdollisuuksien mukaan nimettömänä tai ainakin siten, että minun nimeni ei siellä sadan tuhannen euron pankkisiirron antajan kohdalla komeile... No, satatuhatta on aikamoista liioittelua, sillä pysyäkseni huomaamattomana, olen lahjoittanut pieniä summia, mutta säännöllisesti. Ainakin toivon, että sillä keinolla pysyy huomaamattomana, ettei niiden pikkusummien lahjoittajaa niin tarkkaan selvitetä. Ja tämähän liittyy siis siihen, että minulla ei ole pienintäkään halua paistatella julkisuuden valokeilassa, ei vaikka aihe olisikin niin hieno kuin hyväntekeväisyys.
Hyväntekeväisyyskohteiden valinta on vähintään yhtä hankalaa kuin päättää, mitä hoitoja valitsisi kauneushoitolassa. Kun kuitenkaan ei haluaisi tukea järjetöntä byrokratiaa, jossa iso osa lahjoituksista menee johonkin ihan muuhun kuin suoraan sille autettavalle. Ja eihän tietysti yksikään yhdistys suoranaisesti mainosta, että hei, kun annat meille kympin, menee kehitysmaiden lapsille siitä ehkä pari euroa. Päättelen että ilman taustaselvitysten tekemistä turvallisimpia kohteita lienevät erilaiset kädestä-suuhun-eläinsuojeluyhdistykset, joiden toiminta on pientä, joilla ei välttämättä ole edes toimitiloja varsinaisesti ja jotka pyörivät 100% vapaaehtoistoiminnalla. Miten pitkälle päättelyketjuni on oikea, en tiedä.
Toinen hankala asia on se, että haluan antamiani rahoja käytettävän avustamiseen, ei minkään ideologioiden syöttämiseen. Suhtaudun hyvin, hyvin varauksellisesti kirkon tai muiden hengellisten tahojen tarjoamiin mahdollisuuksiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Tässä suhteessa rahaa huomattavasti parempi vaihtoehto olisikin tarjota sitä omaa työtään, mutta sillä keinoin ei pysty ihan kaikkea auttamaan.
Ehkä se julkkiksilla on vähän eri juttu kuin minulla, heistä tiedetään että heillä (oletusarvoisesti) on suht paljon rahaa tai näin ainakin oletetaan ja jotta ei saisi totaali-kusipään leimaa otsaansa, pitää antaa sitä rahaa hyväntekeväisyyteen ja teettää siitä tietysti lehtijuttu. No, ei ehkä niinkään ja onhan se toki hyvä, että jos ylimääräistä pätäkkää löytyy, käyttää sitä myös heikommin pärjäävien avustamiseen.
Itsehän mainitsin, että olisi kiva avustaa erilaisia hyväntekeväisyyskohteita ja voin sen verran tunnustaa, että alkuun ollaankin jo päästy. Liikun kuitenkin hyvin varovasti ja teen lahjoitukset mahdollisuuksien mukaan nimettömänä tai ainakin siten, että minun nimeni ei siellä sadan tuhannen euron pankkisiirron antajan kohdalla komeile... No, satatuhatta on aikamoista liioittelua, sillä pysyäkseni huomaamattomana, olen lahjoittanut pieniä summia, mutta säännöllisesti. Ainakin toivon, että sillä keinolla pysyy huomaamattomana, ettei niiden pikkusummien lahjoittajaa niin tarkkaan selvitetä. Ja tämähän liittyy siis siihen, että minulla ei ole pienintäkään halua paistatella julkisuuden valokeilassa, ei vaikka aihe olisikin niin hieno kuin hyväntekeväisyys.
Hyväntekeväisyyskohteiden valinta on vähintään yhtä hankalaa kuin päättää, mitä hoitoja valitsisi kauneushoitolassa. Kun kuitenkaan ei haluaisi tukea järjetöntä byrokratiaa, jossa iso osa lahjoituksista menee johonkin ihan muuhun kuin suoraan sille autettavalle. Ja eihän tietysti yksikään yhdistys suoranaisesti mainosta, että hei, kun annat meille kympin, menee kehitysmaiden lapsille siitä ehkä pari euroa. Päättelen että ilman taustaselvitysten tekemistä turvallisimpia kohteita lienevät erilaiset kädestä-suuhun-eläinsuojeluyhdistykset, joiden toiminta on pientä, joilla ei välttämättä ole edes toimitiloja varsinaisesti ja jotka pyörivät 100% vapaaehtoistoiminnalla. Miten pitkälle päättelyketjuni on oikea, en tiedä.
Toinen hankala asia on se, että haluan antamiani rahoja käytettävän avustamiseen, ei minkään ideologioiden syöttämiseen. Suhtaudun hyvin, hyvin varauksellisesti kirkon tai muiden hengellisten tahojen tarjoamiin mahdollisuuksiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Tässä suhteessa rahaa huomattavasti parempi vaihtoehto olisikin tarjota sitä omaa työtään, mutta sillä keinoin ei pysty ihan kaikkea auttamaan.
21.11.10
Tuotteiden hinta, mitä se takaa ja kuka sen maksaa
Tämä on nyt saman vanhan jauhamista eli sitä, kannattaako aina ostaa kalleinta/halvinta vai kannattaako lopulta ostaa oikeasti yhtään mitään... En vain päässyt näistä ajatuksista eroon yhdellä kirjoittamisella.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että toivottavasti kukaan ei luule tai oleta, että syön vain tuoreita ostereita ja kalleinta kaviaaria tai että käyn joka päivä kaupungin kalleimmassa ravintolassa kittaamassa samppanjaa, jonka pullohinta lasketaan tuhansissa. Tai että jos ostankin vaikka jotain pastaa, valitsen sen käsintehdyn italialaisen spagetin, johon on suunnilleen jauhettu valkoista tryffeliä mukaan ja jonka kilohinta on satasia. Koska en todellakaan! Se Pirkan tarjousmakaroni on ihan hyvää tavaraa enkä minä näe mitään järkeä ostaa jotain viiden euron pastapussia, jos saan saman määrän samanlaista pastaa 50 sentillä.
Minä ostaisin mielelläni ja iloisena sen 5 euron pastapussin, jos voisin olla varma, että se on jotenkin parempaa. Vaikka nyt esimerkiksi luomupastaa tai täysjyväpastaa tai että sen viljelijä ja tekijä saisivat varmasti kelvollisen palkan työstään ja niin edelleen. Mutta kun ei. Tai siis en minä tiedä, muttei tällaisia seikkoja ainakaan mainosteta sen kalliin pastapussin kyljessä. Niin että minä ostan sen Pirkkapussin sen takia että se on halvempi, kun se toinen ei tarjoa mitään lisäarvoa kalliimmalle hinnalleen.
Vai tarjoaisiko se? Onko Pirkkamakaronissa jotain vikaa kun se on niin halpaa? Onko sen kalliimman pastan tehtailla paremmat työolot ja se on sen takia kalliimpaa, kun ei voida teettää millaisissa oloissa tahansa miten pitkää työpäivää tahansa minkäikäisillä työntekijöillä tahansa ja miten pienellä palkalla tahansa? Miksi tätä ei kukaan kerro? Miksi kuluttajan pitää ottaa itse selvää kaikesta? Eikö olisi kivaa ja ennen kaikkea helppoa, jos voisi vain ostaa sen kalliimman pastapussin ja olla varma, että tämä on nyt ihan oikeasti parempi valinta kuin se halvempi?
Pasta nyt on vain yksi esimerkki, jonka repäisin hätäpäissäni. Toinen nyt voisi olla vaikka nuo merkkilaukut. Tuolla Halpaa vai kallista - tekstin kommenteissa oli juuri mainittu se, että kuulemma Chanelin työntekijöille oikeasti maksetaan siitä laadusta ja että työolotkin ovat kelvolliset.
Ei sekään välttämättä totta ole. Ei ole niin kauhean kauaa, kun jossain heitettiin vakavia epäilyksiä siitä, että ovatko ne kalliit merkkituotteet oikeasti eettisesti teetettyjä ja hintansa väärtejä. Että jonkin italialaisen huippumerkin laukut ja vaatteet valmistetaan kyllä Italiassa, joo, mutta tekijät ovat jostain Aasiasta minimipalkalla tuotuja, luultavasti laittomia työläisiä, työolot kehnot, valvontaa ei ole (kun ei kukaan niistä työläisistä tiedä) ja että niiden tuotteiden valmistus lopulta ei maksa juuri mitään, mitä nyt suht laadukkaat raaka-aineet, mutta työ on melkein ilmaista ja tuotteiden hinta on korkea siksi, että valmistaja nyt vain vetää välistä ihan jumalattomat katteet.
Ja minä taas en nyt ihan välttämättä haluaisi maksaa tällaisista tuotteista enkä varsinkaan selkeätä ylihintaa, joka määräytyy sen takia että siinä kyljessä lukee Fendi tai Prada tai Gabbana tai jotain muuta. Minä en halua lihottaa epärehellisiä valmistajia.
Juu, onhan niitä kaikenlaisia luomu- ja reilunkaupan vaatteita ja asusteitakin tarjolla, mutta valikoima on toistaiseksi ihan jotain muuta mitä minä haluaisin. Eikä se nyt vielä riitä, että valmistaja itse kertoo, että heillä noudatetaan niitä ja näitä sopimuksia ja kaikki hymyilevät. Pitäisi päästä itse katsomaan ja kysymään, että miten paljon sille puuvillapellolla ahertavalle työläiselle oikeasti maksetaan ja että eihän työssä oikeasti altistu vaarallisille kemikaaleille.
Miksi tämän nyt ylipäänsä pitää olla näin vaikeata? Miksei voi vain kävellä sisään kauppaan ja sanoa, että tuo ja tuo, kiitos ja olla varma siitä, että näiden tekijöitä on kohdeltu edes jossain määrin inhimillisesti ja että he ovat saaneet kohtuullisen korvauksen työstään ja että luontokaan ei ehkä ole kärsinyt sanottavan paljon? Tämä maksaa tietysti ja ihmiset ovat tottuneet niihin Vapaa-Valinnan "kympillä kaksi"-vaatteisiin ja toisaalta ei kaikilla ihmisillä ole varaa ostaa kalliimpaa.
No, minulle se rahapuoli ei olisi ongelma, mutta missä on se kauppa, josta saa ihan varmasti ja oikeasti hyviä, fiksuja vaatteita, vaikka ne maksaisivatkin paljon? Missä?! Vai pitääkö tehdä niin kuin yleensä tehdään: sulkea silmät, ojentaa pankkikortti ja sitten toivoa, että juuri tämän vaatteen/tuotteen kohdalla asiat olisivat ihan hyvin?
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että toivottavasti kukaan ei luule tai oleta, että syön vain tuoreita ostereita ja kalleinta kaviaaria tai että käyn joka päivä kaupungin kalleimmassa ravintolassa kittaamassa samppanjaa, jonka pullohinta lasketaan tuhansissa. Tai että jos ostankin vaikka jotain pastaa, valitsen sen käsintehdyn italialaisen spagetin, johon on suunnilleen jauhettu valkoista tryffeliä mukaan ja jonka kilohinta on satasia. Koska en todellakaan! Se Pirkan tarjousmakaroni on ihan hyvää tavaraa enkä minä näe mitään järkeä ostaa jotain viiden euron pastapussia, jos saan saman määrän samanlaista pastaa 50 sentillä.
Minä ostaisin mielelläni ja iloisena sen 5 euron pastapussin, jos voisin olla varma, että se on jotenkin parempaa. Vaikka nyt esimerkiksi luomupastaa tai täysjyväpastaa tai että sen viljelijä ja tekijä saisivat varmasti kelvollisen palkan työstään ja niin edelleen. Mutta kun ei. Tai siis en minä tiedä, muttei tällaisia seikkoja ainakaan mainosteta sen kalliin pastapussin kyljessä. Niin että minä ostan sen Pirkkapussin sen takia että se on halvempi, kun se toinen ei tarjoa mitään lisäarvoa kalliimmalle hinnalleen.
Vai tarjoaisiko se? Onko Pirkkamakaronissa jotain vikaa kun se on niin halpaa? Onko sen kalliimman pastan tehtailla paremmat työolot ja se on sen takia kalliimpaa, kun ei voida teettää millaisissa oloissa tahansa miten pitkää työpäivää tahansa minkäikäisillä työntekijöillä tahansa ja miten pienellä palkalla tahansa? Miksi tätä ei kukaan kerro? Miksi kuluttajan pitää ottaa itse selvää kaikesta? Eikö olisi kivaa ja ennen kaikkea helppoa, jos voisi vain ostaa sen kalliimman pastapussin ja olla varma, että tämä on nyt ihan oikeasti parempi valinta kuin se halvempi?
Pasta nyt on vain yksi esimerkki, jonka repäisin hätäpäissäni. Toinen nyt voisi olla vaikka nuo merkkilaukut. Tuolla Halpaa vai kallista - tekstin kommenteissa oli juuri mainittu se, että kuulemma Chanelin työntekijöille oikeasti maksetaan siitä laadusta ja että työolotkin ovat kelvolliset.
Ei sekään välttämättä totta ole. Ei ole niin kauhean kauaa, kun jossain heitettiin vakavia epäilyksiä siitä, että ovatko ne kalliit merkkituotteet oikeasti eettisesti teetettyjä ja hintansa väärtejä. Että jonkin italialaisen huippumerkin laukut ja vaatteet valmistetaan kyllä Italiassa, joo, mutta tekijät ovat jostain Aasiasta minimipalkalla tuotuja, luultavasti laittomia työläisiä, työolot kehnot, valvontaa ei ole (kun ei kukaan niistä työläisistä tiedä) ja että niiden tuotteiden valmistus lopulta ei maksa juuri mitään, mitä nyt suht laadukkaat raaka-aineet, mutta työ on melkein ilmaista ja tuotteiden hinta on korkea siksi, että valmistaja nyt vain vetää välistä ihan jumalattomat katteet.
Ja minä taas en nyt ihan välttämättä haluaisi maksaa tällaisista tuotteista enkä varsinkaan selkeätä ylihintaa, joka määräytyy sen takia että siinä kyljessä lukee Fendi tai Prada tai Gabbana tai jotain muuta. Minä en halua lihottaa epärehellisiä valmistajia.
Juu, onhan niitä kaikenlaisia luomu- ja reilunkaupan vaatteita ja asusteitakin tarjolla, mutta valikoima on toistaiseksi ihan jotain muuta mitä minä haluaisin. Eikä se nyt vielä riitä, että valmistaja itse kertoo, että heillä noudatetaan niitä ja näitä sopimuksia ja kaikki hymyilevät. Pitäisi päästä itse katsomaan ja kysymään, että miten paljon sille puuvillapellolla ahertavalle työläiselle oikeasti maksetaan ja että eihän työssä oikeasti altistu vaarallisille kemikaaleille.
Miksi tämän nyt ylipäänsä pitää olla näin vaikeata? Miksei voi vain kävellä sisään kauppaan ja sanoa, että tuo ja tuo, kiitos ja olla varma siitä, että näiden tekijöitä on kohdeltu edes jossain määrin inhimillisesti ja että he ovat saaneet kohtuullisen korvauksen työstään ja että luontokaan ei ehkä ole kärsinyt sanottavan paljon? Tämä maksaa tietysti ja ihmiset ovat tottuneet niihin Vapaa-Valinnan "kympillä kaksi"-vaatteisiin ja toisaalta ei kaikilla ihmisillä ole varaa ostaa kalliimpaa.
No, minulle se rahapuoli ei olisi ongelma, mutta missä on se kauppa, josta saa ihan varmasti ja oikeasti hyviä, fiksuja vaatteita, vaikka ne maksaisivatkin paljon? Missä?! Vai pitääkö tehdä niin kuin yleensä tehdään: sulkea silmät, ojentaa pankkikortti ja sitten toivoa, että juuri tämän vaatteen/tuotteen kohdalla asiat olisivat ihan hyvin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)