Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.

Vaurasta seuraa

Sen verran kuitenkin palaan tuon sydänsuruterapiareissuni keskimmäiseen viikkoon, että sieltä Välimeren rantamaisemista löytyi miesseuraa jopa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Myönnän että asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että ensimmäiseksi yleensä tilasimme siskon kanssa pullollisen korkeamman hintaluokan samppanjaa... Sisko on osoittautunut samanlaiseksi samppanjasiepoksi kuin minäkin.

Kaikki seurantarjoajat eivät olleet mitään paikallisia rantagigoloita tai äijäporukalla naisseuran ja halvan viinan hakuun tulleita (suomalais-/britti-)turisteja. Varsinkin hotellin baarista ja uima-altaalta löytyi selkeästi tasokkaampia seuralaisia, pari miekkosta itse asiassa saatteli minua ja siskoa varsin tiiviisti tuon viikon aikana. Minun löytöni oli Yhdysvalloista, siskon se äsken mainittu britti, molemmat liike-elämän palveluksessa olevia vähän päälle kolmikymppisiä uraohjuksia, näin me päättelimme ulkoisesta habituksesta. Brittiherran kohdalla ikä meni vähän metsään, hän oli kuulemma karvan päälle nelikymppinen ja suoraan asia ei tietenkään tullut puheeksi, mutta epäilemme vahvasti että taustalta löytyy myös vanhaa (lue: perittyä) rahaa. Ei se mahdottomuus ole sen jenkinkään suhteen.
Tietenkään ei ole mahdotonta, että herrojen Rolexit sun muut oli peräisin niiltä syrjäisemmiltä kujilta ja kotona loman jälkeen odottaa luottokorttilasku, joka ylittää kolmen kuukauden tulot, mutta mieluummin olen itse ajattelematta sitä. Sehän ei varsinaisesti ole minun ongelmani.

Molemmista miehistä sai helposti sellaisen kuvan, että taskunpohjalta löytyy millä mällätä vaikka minkäänlaista rahoilla rehentelyä he eivät harrastaneet. Sitäkin tuli nähtyä ja siihen tehoaa ehkä parhaiten vilkaisu nenänvartta pitkin ja tyylikäs poistuminen paikalta. Ehei, nämä miehet olivat kaikin tavoin miellyttävää seuraa eikä tarvinnut miettiä sitä, että miltä sitä tässä nyt itse näyttää, kun sovitulle illalliselle tullaan Louboutinit jalassa ja klassikko-Chanel kainalossa (en myönnä enkä kiellä omistavani mainittujen merkkien tuotteita, mutta jutun idea varmaan selviää parhaiten noiden esimerkkien kautta?) ja tilataan kalleinta mitä löytyy. Ehkäpä siinä oli syy, miksi kyseiset herrat viihtyivät meidän seurassa: meillä ei kiilunut taalan/punnan kuvat silmissä. Ken tietää.

Lomaromanssi, lomaromanssi, minun kohdalla myös sopivaa laastaria edellisen haaksirikon aiheuttamille naarmuille ja kolhiutuneelle naiselliselle itsetunnolle. Ja tämä minun löytönikin asuu vakituisesti valtameren toisella puolella. Siitä huolimatta yhteystiedot tuli vaihdettua ja ainakin minä olen tässä viestitellyt tälle omalle löydölleni jonkin verran. Sisko puolestaan uhkasi jättää vastaamatta kaikkeen, mitä Britanniasta mahdollisesti kuuluu. Viisitoista vuotta vanhempi mies, jolla on hieman vääränsorttinen käsitys siskon tulotasosta ja varallisuudesta ei vastaa kuulemma siskon käsitystä täydellisestä poikaystäväehdokkaasta. Varsinaisestihan siskolla näet ei ole pennin jeniä yli opintotuen, vain varakas joskin antelias isosysteri, mutta siitä asiasta oltiin reissussa armeliaasti hiljaa.

Minä puolestani olen lähdössä Yhdysvaltoihin vielä tämän vuoden puolella. Arizonaan ratsastuslomalle, sain jostain kumman lähteestä vinkin hyvästä vaelluksia ja majoitusta ja kaikkea muuta kivaa tarjoavasta lomakohteesta. Ja seuraakin kuulemma saattaa löytyä.

Lontoo, helt okej!

Lontoosta kyseltiin mielipidettä kun mainitsin sen kuuluneen sydänsuruterapiaohjelmaani, mutta siellä tuli käytyä myös kesällä.

Lontoo, mitä siitä voisi sanoa? En rakastunut siihen samalla tavoin kuin Pariisiin, mutta jotain Lontoossakin on varsin puoleensavetävää. Jos minulta kysyttäisiin, mitä mieltä olen Lontoosta, vastaisin otsikon sanoin että se on ihan okei. Mutta kun olen siellä, viihdyn mielettömän hyvin ja viikonkin loma kului yhdessä hujauksessa. Kauempaa katsoen Lontoo ei vaikuta yhtään niin hienolta kaupungilta kuin Pariisi, mutta paikan päällä sitä vain viihtyy ja viihtyy ja viihtyy... Ehkä jopa paremmin kuin Pariisissa (no ei kuitenkaan ihan).
En osaa tarkemmin analysoida, mistä tällainen johtuu. Okei, Lontoo on kaunis kaupunki. Siellä on paljon nähtävää ja tehtävää. Ostosmahdollisuuksia on rajattomasti, kulttuuria ja historiaa löytyy, kelvollista ruokaakin onnistuin löytämään. Mutta näitä kaikkia voi tehdä myös Pariisissa! Ja New Yorkissa. Ja Pietarissa. Ja Tukholmassa. Ja Salzburgissa. Ja Münchenissä. Ja oikeastaan missä tahansa suurkaupungissa. Kai se on sitten se jokaisen kaupungin oma henki, Lontoo on erilainen kuin mikään muu, kuten tietysti kaikki kaupungit ovat "yksilöitä", jos kaupungeista voi näin sanoa. En ole koskaan ollut kovin hyvä tällaisissa abstrakteissa asioissa tai niiden kuvailussa ja analysoinnissa.

Yhteenvetona: kyllä, Lontoossa viihtyy.

Erään tuhkimotarinan loppu

Minä olen muutaman viime viikon pakoillut pahaa maailmaa. Lähinnä kiertämällä sitä.
Suhde Jussin kanssa tuli tiensä päähän syistä joita en viitsi tässä eritellä. Omaisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Koska tässä on kuitenkin tullut viihdyttyä yksissä jo jonkin aikaa, ei bänät naurata pätkääkään. Suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin erottiin, ei ole siis pelkoa että Jussi kiukuspäissään ja kiusaa tehdäkseen kavaltaa meikäläisen juorulehdille. Yritetään olla jotakuinkin väleissä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että moikataan kun tavataan.

Koska kuitenkaan ei huvittanut ihan heti juosta pahki Jussiin, sen verran otti sekä päästä että sydämestä, päätin lähteä reissuun. Ensin viikon verran saksalaisessa kylpylässä, kaikki mahdollinen mitä ihmisen rentouttamiseksi on keksitty. Hierontaa, hemmottelua, kauneudenhoitoa, hyvää ruokaa, joogaa, muuta liikuntaa ja upeat maisemat.
Seuraavaksi viikoksi sain siskon seurakseni ja se olikin sitten varsinainen örvellys terapiaviikko Välimeren rannalla, kohteessa jonka nimi jääköön armeliaasti paljastamatta. Tytöt pitivät pikkuiden hauskaa. Onneksi ei ole meikäläisen nimi tai naama esiintynyt missään juorupalstoilla, koska tuosta viikosta olisi riittänyt Seiskalle materiaalia useiksi viikoiksi eteenpäin. No, huumeista pysyttiin erossa ja alaikäisistä myös, mutta muuten jätän yksityiskohdat vain asianosaisten välisiksi.
Kuurin viimeisteli viikko shoppailua ja muita kulttuuriharrasteita Lontoossa.

Tämän jälkeen on tullut selväksi, että elämä jatkuu ja maailma ei kaadu, vaikka siltä välillä tuntuikin. Paluu kotimaan kamaralle ja omaan huusholliin oli monen viikon hotellielämän jälkeen ihan jees ja pahin masennus on takana. Onhan minulla paljon projekteja, joiden kimppuun aion käydä hartiavoimin. Vaikka välillä tulee pakostakin ajatelleeksi, että noinkohan minusta tulee vanhapiika...

Aussien reissu takana

Nyt on sitten käyty Australian lämmössäkin lekottelemassa ja kiertelemässä kaupungilla. Valitsin talven lomakohteeksi varsinaisen paratiisisaaren, joka osoittautuikin juuri sellaiseksi. Sinistä merta, auringonpaistetta, lämpöä, valkoista hiekkaa, koralliriuttasnorklailua, hyvää ruokaa, lojumista rannalla drinkkilasi kädessä, mahdollisuus kiertelyyn saarella ja lähisaarilla, kylpylä ja kaikenlaisia hemmotteluhoitoja. Ai että, sinne olisi jäänyt toiseksikin viikoksi.

Minua oli jo etukäteenkin varoitettu ja varoitettiin paikan päälläkin uv-säteilystä, joka on kuulemma ihan toista kertaluokkaa kuin Suomessa voi koskaan kuvitellakaan. Laadukkaat aurinkolasit ja aurinkovoide todella kovalla suojakertoimella olivat must. Ja ollakseni rehellinen en minä siellä auringossa maannutkaan vaan mieluummin sitten varjon alla. Mutta kun kuitenkin ulkona tuli kaikenlaista aktiviteettia harrastettua, tarttui väriäkin pintaan ihan huomaamatta. Enkä onnistunut polttamaan ihoani, tosin olinkin jotakuinkin hysteerinen aurinkorasvan kanssa.

Oli hyvä valinta lähteä ekaksi viikoksi tuollaiseen rentoon rantakohteeseen, koska vuorokauden kestänyt lento ja tolkuton aikaero vaativat veronsa. Oli mukavaa lojua vain rannalla tai kylpylässä, kun sisäinen kello tikitti keskiyötä eikä tarvinnut murehtia juuri mistään. Ruokaakin sai huonepalvelusta kellon ympäri niin halutessaan.
Viikossa sitten olikin jet lag tasoittunut niin että laiskan rantaelämän vaihtoi mieluusti kaupunkielämään. Shoppailua, ravintoloita, nähtävyyksiä ja muuta hauskanpitoa.

Australialaisia pidetään yleisesti kai ystävällisinä ja epämuodollisina ihmisinä ja voin kirjoittaa nämä väitteet kyllä. Karttaansa väärin päin pitelevä turisti sai helposti apua ja kahvilassa juteltiin vieraiden kanssa. Kun kertoi, että on Suomesta, kommentti oli joko "Oooh, ihanko totta? Niin kaukaa!" tai "Erm... missähän tämä Suomi sijaitsee?" Paikallisilta saikin parhaita vihjeitä siitä, missä kannattaisi käydä syömässä ja mitä tapahtumia tai nähtävyyksiä oli tarjolla.

En ihastunut Australiaan yhtä palavasti kuin Pariisiin, mutta se ei ole matkakoheena lainkaan hassumpi. Päinvastoin. Aion käydä siellä vastakin vähän eri kaupungeissa ja paikoissa.

Pariisi

Kuten kirjoitin jokin aika sitten, piipahdin pikalomalla Pariisissa. Se oli täysi extempore-päätös enkä ehtinyt valmistella matkaa juuri sen enempää kuin varaamaan lennot ja hotellin. Ja kertaamaan vähän onnetonta turistiranskaani. Ei siis ehkä paras mahdollinen lähtökohta hommata itseään matkalle, mutta hei! mitä sitä kaikkea aina niin suunnittelemaan, antaa joskus mennä minne nokka näyttää. Onneksi ei tarvinnutkaan, varasin itselleni huoneen hotellista, joka tarjoaa vieraille yhtä ja toista muutakin kuin kivoja huoneita ja hienoja ravintoloita: kiertokäyntejä, opastusta kulttuuri- ja shoppailukohteisiin, auton ja kuljettajankin pyydettäessä, lippuvarauksia teatteriin, oopperaan...

Täytyy sanoa että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai no, ainakin ensi viikonloppuna. Pariisi on kaunis kaupunki, vaikka olinkin siellä vuodenaikaan, jolloin se ehkä on vähemmän kaunis kuin yleensä. Vihmova vesisade ei kaunista ketään eikä mitään, mutta Pariisi oli kaunis siinäkin säässä. Keväällä tai kesällä se lienee täysin vastustamaton.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä niin hienoa on Pariisissa. Okei, kauniiksihan sitä on sanottu aina, mutta kauniita kaupunkeja ja paikkoja on maailma täynnä. Historiaa, monumentteja, puistoja, vanhoja taloja, so what? Nyt ehkä pääsin vähän hajulle, mistä siinä joidenkin jopa hysteerisessä Pariisin ihannoinnissa on kyse. Se on se ilmapiiri tai jokin juttu, mikä tekee siitä niin omanlaisensa. Tai ehkä se vain on Ranska ja ranskalaisuus yleisesti, en tiedä.
Tai sitten Pariisin juomavedessä on jotain outoa. Niin sen täytyy olla.

Ehkä parasta (kaikkien luksusliikeiden lisäksi) Pariisissa oli ruoka. Kaikki positiivinen mitä ranskalaisesta ruuasta sanotaan, tuntuu olevan täysin totta. Etanoista ohimennen jo mainitsinkin, mutta sehän on vain pieni ja mitätön yksityiskohta. Hotellin ravintola oli jo ensiluokkainen, ostereita, ankanmaksaa, juustoja, kaviaaria, kyyhkyjä, meribassia! Kaupungilla piipahdin sattumanvaraisesti moneen vastaan tulleeseen kahvilaan tai bistroon, tarjolla oli ehkä vähemmän hienostunutta kuin hotelliravintolan annokset, mutta ehdottoman maukasta silti.

Aluksi minua pelotti hieman ranskan kieli ja ranskalaisten suhtautuminen kehnosti puhuvaan turistiin. Osaan ranskaa hieman, juuri sen verran että teoriassa pystyn selviytymään esimerkiksi ravintolassa, jos ei välitä siitä, ettei tajua ruokalistasta suunnilleen sanaakaan. Hotellissa se ei ollut ongelma, sieltä löytyi englanti suht helposti, vaikka on myönnettävä että englanti vahvasti ranskalaisella aksentilla ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Eikä kaikkien asiakaspalvelijoiden englanninkielentaito ollut suinkaan kovin korkealla tasolla, mutta ennen kaikkea siellä oltiin valmiita edes yrittämään sitä englantia. Se oli ensimmäinen positiivinen yllätys.
Liikkeissä asioidessani aloitin aina ranskaksi, sitä monet tuntuivat arvostavan, mutta kun kielitaitoni heikkous tuli noin kahden sanan jälkeen selväksi, moni myyjä suostui puhumaan englantia hyvinkin helposti. Heidän englanninkielentaidostaan ei kaikkien kohdalla kannata juuri puhua, mutta yllättävän hyvin tultiin aina juttuun ranskan, englannin ja elekielen sekoituksella. Ennen kaikkea myyjät olivat ystävällisiä enkä nähnyt jälkeäkään pariisilaisesta/ranskalaisesta nenää pitkin katselusta, joista heitä kovasti tykätään syyttää. Se oli toinen positiivinen yllätys.

Pariisi. Suosittelen.

Talviurheilua

Se pirun Australianreissu antaa vielä odottaa itseään. Kuka idiootti oli niin tyhmä ettei varannut sitä jo helmikuulle?! No, tein minä tuossa pidennetyn viikonlopun pikapyrähdyksen Pariisissa, missä ei nyt suorastaan ollut vielä lämmintä mutta plussan puolella kuitenkin. Edes vesisade ei pahemmin haitannut minua. Aih ja voih, Pariisi! Sinne haluan vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kaikkea aivan mieletöntä ja ne kaikkein kiinnostavimmat kohteet jäivät vielä näkemättä ja kokematta, koska lähdin sinne varsinaisella äkkilähdöllä enkä ollut etukäteen ottanut selvää, minne kannattaa haluta mennä. Jotain onnistuin kuitenkin löytämään, kuten ravintolan, jossa tarjoiltiin taivaallisia etanoita. Kyllä, etanat voivat olla taivaallisia, kun on tarpeeksi valkosipulia ja juustoa ja mitä kaikkea ympärillä!

No mutta se Pariisista toistaiseksi (voisin kirjoittaa siitä ylitsevuotavan ylistyslaulun, mutta ainakaan tällä hetkellä en osaa jäsennellä mitään järkevää sen tiimoilta).

Koti-Suomessa kuitenkin pakastaa edelleen ankarasti ja siihen on sisällä pysymisen lisäksi toinen keino: kunnon pukeutuminen. Koska vietän nykyisin aika paljon aikaa maalla, on ulos suorastaan pakko päästä joko kävellen tai hiihtäen. Noita helmikuun hohtavia hankia nyt vain ei voi katsella sisältä, vaikka ulkona olisi miten kylmä tahansa.
Niin marssin urheiluvälinekauppaan. Siellä osuikin vastaan heti avulias myyjä, jolle selitin murheeni eli ulos pitäisi päästä, vaan kun ei tarkene. Kaupasta kaiveltiin sitten lämpimiä ulkoiluvaatteita ja -kenkiä sekä sellaiset monot, joihin mahtuu villasukka. Aikaa tähän meni sovituksineen reilu vartti ja poistuin kaupasta toppavaatteiden onnellisena omistajana. Kevyt toppapuku on unelma päällä, lisäksi se pitää sekä tuulen että kylmän kaukana. Ja sitten se on vielä nättikin, kun on kukkasen kuva ommeltuna takin rintamukseen. Kengät ovat yhtä lailla kevyet jalassa vaikka pohja onkin paksu. Niillä on hyvä kävellä ja varpaatkin tarkenevat mainiosti.
Mietin vain minkä ihmeen takia en ole hankkinut kunnon ulkoiluvaatteita aikaisemmin? Eivät ne nyt edes olleet mitään sikahintaisia.

Pietari

Terveiset talvisesta Pietarista. Nyt on sitten Venäjänkin valloitus alkanut!
En tiedä mitä minun pitäisi kirjoittaa Pietarista. Tai edes ajatella. Se on hieno kaupunki ja toisaalta taas ei. Paljon kaikkea upeata, vanhaa, historiaa, mutta miten paljon se onkaan vain pelkkää pintaa.
Joka tapauksessa olin iloinen siitä, että mukana oli muutaman kerran Pietarissa käynyt ystäväni, joten en ollut ihan pihalla. Myönnän että minulla oli ennakkoluuloja Venäjää ja venäläisiä kohtaan enkä olisi lähtenyt Pietariin omine nokkineni. Kaupungin tavat tunteva kaveri olikin parasta mitä voin keksiä. Lisäksi hänellä oli muutamia tuttujakin jo Pietarin liepeillä, joten pääsin tutustumaan venäläiseen kotiinkin hänen siivellään. Oma venäjänkielentaitoni on alkeellinen, vaikka jonkun kurssin olenkin sitä lukenut opiskeluaikana, onneksi he puhuivat englantia melko hyvin joten en jäänyt keskustelusta ulos.
Nähtävyyksiäkin tuli tietysti kierrettyä niin paljon että joka ilta jalat olivat muhennosta. Talvessa on se hyvä puoli, että turisteja oli meidän lisäksi liikkeellä todella niukasti. Ravintoloissa tuli käytyä ja syötyä hyvin. Rakastuin niin blineihin ja kaviaarikaan ei muuten ole yhtään hassumpaa. Mariinskissa kävimme myös hetken mielijohteesta.

Ja shoppailtua, ennen kaikkea shoppailtua. Ei ehkä niin paljon ostettua tavaraa lopulta, mutta kierreltyä loputtomia loisteliaita liikkeitä ja tavarataloja. Skandinaavisesta yksinkertaisesta tyylikkyydestä ei ollut tietoakaan vaan kaikki oli koristeellisempaa. Siinä meni tällaisen suomalaistytön pää ihan sekaisin.

Mutta Pietariin lähdemme kaverin kanssa toistamiseenkin. Ehkä jonain päivänä yksinkin.

Hejsan NYC!

Kuten moneen kertaan mainittu, olimme siskon kanssa tuossa jokusia päiviä New Yorkissa. No, reilun viikon, ollakseni tarkempi. Nyt sieltä on sitten aika kirjoittaa matkaraportti, jonka voisi tosin tiivistää sanaan "Vau".
Enkä minä oikeastaan aio tehdä mitään täydellistä selvitystä siitä, missä tuli käytyä ja mitä tehtyä. Siitä tulisi kohtuullisen mittainen romaani enkä minä aio ryhtyä julkaistuksi kirjailijaksi, vaikka sitä jo pari kommentoijaa onkin ehtinyt ehdotella. Joka tapauksessa tykästyin New Yorkiin kovasti ja alankin oikeastaan ymmärtää sellaisia asioita kuten a. miksi Nykiä pidetään maailman napana b. miksi nykiläiset itse käyttäytyvät kuin heidän kotikaupunkinsa olisi maailman napa c. miksi Sinkkuelämää kannatti sijoittaa Nykiin. Niin ja sinne pitää päästä uudelleenkin joskus, katsomaan kaikki ne jutut, jotka tällä kertaa jäi näkemättä.

Kuten suunnittelinkin, kävimme useissa mielenkiintoisissa museoissa, musikaalia katsomassa, kiertoajeluilla pariinkin otteeseen, katsomassa laukkakisoja ja shoppailemassa, ennen kaikkea shoppailemassa. Olimme lähteneet molemmat matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta sen verran tuli osteltua kaikenlaista, että takaisin tuli pari uutta matkalaukkua. Vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, koruja, joululahjoja... Suurten, kuuluisien tavaratalojen lisäksi bongailimme pienempiä putiikkeja vähän syrjemmässä valtakaduista. Ne olivat mielenkiintoisia, vaikken voikaan väittää löytäneeni mitään ihmeellistä kultakaivosta, josta saisi aitoa design-tavaraa pilkkahinnalla.


© Christopher Schoenbohm (lisenssi)

NY kutsuu

Se paljon mainostettu Nykin matka alkaa häämöttää ovella ihan tuota pikaa. Suunnitelmia on jo vaikka miten paljon, toivottavasti jet lag ei hirveästi haittaa ainakaan ensimmäisten päivien planeja.
Mainitun shoppailun lisäksi olisi tarkoitus tehdä muutakin. To do-listalta löytyy itseoikeutetusti American Museum of Natural History, National Museum of the American Indian ja pari muuta museota; illallisia joissain ravintoloissa (juu, on varattu pöydät jo viikkoja etukäteen), musikaaliinkin on liput varattuna ja yksi elokuvakin pitäisi käydä katsomassa, nimittäin Secretariat, jota ei Finnkino ole tuonut Suomeen lainkaan (prkle!). No, en nyt tiedä onko se mistään kotoisin ylipäänsä, luultavasti perinteistä Disneyn perhesiirappia, mutta on siinä sentäs hevosia...
Ja toki aikaa on varattu lorvailemiseen, ihan siihen että vain istuu hetkeksi paikoilleen ja katselee ympärilleen.

Matkakuumetta ilmassa, eh?

Australia, here I come!

Noni, nyt on sitten varattu matka Australiaan ensi vuoden puolelle. Siinä vaiheessa kun tammikuu paleltaa, helmikuu paleltaa vielä enemmän ja maaliskuussa on kuraa polviin asti (tai sitten vielä lunta), on hyvä lähteä paahtamaan itseään Australian aurinkoon pariksi viikoksi. Hoijoi, en malta odottaa.
Kyse on yhdistetystä kaupunki- ja rantalomasta. Haaveissa olisi jos pääsisi snorklailemaan Isolle Valliriutalle ja viimeistään tässä vaiheessa harmittaa, ettei ole koskaan tullut aloittaneeksi sukellusharrastusta. Sukelluskurssi siis to-do-listalle mutta tälle reissulle se nyt ei taida ehtiä.
Kaupunkiosuudelle on suunniteltuna jo yhtä ja toista museota ja muuta nähtävyyttä, hyviä ruokapaikkoja, ulkoilua ja tietysti shoppailua, jos vain löytyy jotain kiinnostavaa.

Olisi tehnyt mieli liittää samalle reissulle myös Uuden-Seelannin kiertelyä, kun nyt kerran sinne päin maapalloa menen, mutta jääköön seuraavaan kertaan. En minä Ausseissakaan käy kuin yhdessä kaupungissa ja yhdessä rantakohteessa, vaikka sielläkin olisi taatusti paljon muutakin nähtävää. Ei pidä ahnehtia kerralla liikaa.

Lähden matkaan yksin, sisko ei pääse opiskeluidensa takia tällä kertaa mukaan ja kavereilla samoin on omia työ-, koulu- ja muita velvoitteitaan. En ole koskaan käynyt Australiassa, mutta se on aika turvallinen maa noin yleisesti ja vieläpä englanninkielinen, niin että enköhän siellä selviä. Ja onhan tässä se NY:n matka ennen sitä, saadaan siskon kanssa yhdessä treenata sitä kaukomatkailua.

Merille

Aion vielä jonain päivänä matkustaa laivalla Atlantin yli.
Enkä ihan millä tahansa purtilolla, mutta Queen Mary 2 näyttäisi oikein mukavalta. Olisi pikkuisen toisennäköistä touhua kuin mitä jollain Cinderellalla...

Mitä sain nopealla googlaamisella selville, QM2 seilaa aika usein väliä Southampton - New York. Vaikka olenkin siitä NY:n matkasta puhunut, emme ole menossa sinne laivalla vaan ihan tylsästi lentäen. Nimittäin vaikka pari suomalaista matkatoimistoa tarjoavatkin Cunardin risteilyjä (piti selvittää!), täytyy ne varata hyvissä ajoin etukäteen. Kuusi viikkoa ennen lähtöä pitää nimittäin jo toimittaa asiakastietolomake Cunardille, joten tänne ei tosiaan lähdetä samalla tavalla kuin ruotsinlaivalle.

Atlantin ylitys näyttäisi kestävän vajaan viikon verran ja ensin kauhistuin että miten ihmeessä sen ajan kestää pitkästymättä perusteellisesti. No, se ei liene ongelma, katselin vähän mitä tuokin laiva tarjoaa ja siellähän on vaikka mitä: planetaario, laaja kirjasto, kylpyläpalveluita, casino, teatteria, tanssia, musiikkia, joogaa ja luoja tietää mitä kaikkea muuta. Erityisesti ihastuin siihen, että jossain luki laivalla tarjottavan päivällä mahdollisuuksia tanssitunneille. No mutta sehän passaa! Päivällä opettelemaan ja illalla sitten voi liidellä laivan tanssilattialla. Eikä näemmä haittaa vaikka matkustaisi yksikseenkin, paikalla on kuulemma varustamon puolesta tanssittajia, joten seinäruusuna ei tarvitse istua. Har-har-har.

Jos vaikka ensi keväänä...

Matkahaaveita

Eilen esittelin tulevaa Pietarin reissua ja aikaisemmin mainitsin lähteväni siskon kanssa New Yorkiin, mutta ei minun matkakuumeeni siihen vielä lopu. Minulla on kuolematon suunnitelma: olen kesät (ja keväät ja syksyt) Suomessa hoitamassa sitä tulevaa puutarhaani ja talvet matkustelen. Jouluksi tulen tietysti kotona käymään, mutta onhan siinä silti useampi kuukausi aikaa reissailla. En ole tähän ikään mennessä kovin paljon matkustellut ja nekin matkat, joita olen tehnyt lapsuuden Kreikan- ja Kanarianmatkojen jälkeen ovat olleet pääasiassa työmatkoja ja yleensä Eurooppaan. USA:ssa on tullut käytyä kerran työmatkalla. Mutta siis nyt kun minulla ei mitään muuta olekaan kuin aikaa ja rahaa, on hyvä vähän avartaa maailmankuvaansa.

Voin sitten kertoa, että Wikitravel on aivan kamala sivusto. Se aiheuttaa pahaa matkakuumetta ja ihan joka paikkaan.
Wien on kuuluu listalle ehdottomasti, Pariisi samoin ja Lontoo. Lontoon lisäksi olisi kiva tutustua myös englantilaiseen ja erityisesti skotlantilaiseen maaseutuun. Jos joku väittää että minä muka olisin perso skottiviskeille, niin häntä ei tule kuunnella (vaikka saattaa oikeassa ollakin). Saksassakin on useita paikkoja missä haluaisin käydä. Unohtamatta tietysti Tukholmaa, Kööpenhaminaa, Islantia, Italiaa ja etelä-Ranskaa.
Sitten kun lähdetään Euroopan ulkopuolelle, valikoima vain laajenee. Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Tyynenmeren saaret, USA, Kanada, Karibia, miksei Brasiliakin.
Voi, minun haaveenani olisi päästä jollekin Amazoninristeilylle. Ei millekään turistireissulle, vaan tutkimusmatkalle. Luin joskus kauan, kauan sitten muistaakseni jostain akvaariolehdestä tai muualta jutun jonkun suomalaisen akvaarioharrastajan (vai olikohan peräti ammattilainen?) retkestä Amazonille muunmaalaisen retkikunnan kanssa. Tutkijat olivat etsineet uusia kalalajeja ja tutkineet vanhoja tuttuja lajeja niiden luonnollisessa elinympäristössä. Vähänkö olisi huippua päästä mukaan jollekin tuollaiselle reissulle?! Voisin vaikka kokata ja luututa laivan kansia, ei se niin tarkkaa olisi... Missä myydään tällaisille matkoille lippuja?

Niin ja täällä haluan käydä myös.

Itänaapuriin

Kunhan tuossa nyt vuosi vaihtuu, lähdemme ystävän kanssa käymään Pietarissa. Joku pidennetty viikonloppu tai semmoinen, ei pidemmäksi aikaa. Hän on käynyt Pietarissa usein ja puhuu sen verran hyvää venäjää, että selviää siellä. Ja on hänellä kuulemma tuttujakin Pietarissa.
Pietarissa on muutamia nähtävyyksiä, joita en halua missään tapauksessa missata. Eremitaasi ja talvipalatsi muutenkin ainakin on ihan ehdoton paikka. Tosin suomenkielinen Wikitravel kertoo Eremitaasista näin: "Eremitaasin kokoa kuvaa hyvin seuraava: Katsoaksesi kaikkia näyttelyesineitä yhden minuutin, sinun täytyisi kävellä 22 kilometriä ja viettää aikaa Eremitaasissa 14 vuotta 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa." Täytynee tehdä pientä priorisointia. Toinen must-kohde olisi Pietari-Paavalin linnoitus, mutta olisihan siellä aivan mielettömästi muutakin nähtävää. Näillä kuitenkin lienee hyvä aloittaa.

Kulttuurin ja historian lisäksi tarkoitus olisi harrastaa shoppailua, Pietari tarjoaa siihen kuulemma loistavat mahdollisuudet. Kaikkea löytyy, jos vain rahaa riittää. Katsotaan mitä mielenkiintoista sieltä löytyy.

Ja pitäisi ehkä kaivaa jostain se vanha venäjän oppikirja. Luin opiskeluaikoina pari kurssia venäjää, kun piti saada vähän opintoviikkoja suoritettua. Onpahan vain päässyt unohtumaan pahemman kerran. Tärkeimmän muistankin: "Spasibo!"