En tiedä luetaanko tämä jo vakavaksi seurusteluksi, mutta Jussi pyysi minut avecikseen ystävänsä häihin ja menin suostumaan moiseen. Ajattelin mielessäni että ovatpa sentään "vain" ystävän häät, etten ainakaan vielä tule esitellyksi koko suvulle. Olihan minulla luonnollisesti toinenkin hyvä syy: pääsisin häissä käyttämään ensimmäistä kertaa NY:stä hankittua sikakallista De La Rentan mekkoa (eihän minun sitä oikeastaan pitänyt ostaa, mutta kun se istui täydellisesti ja siskokin näytti peukkua ylöspäin, niin en oikeastaan keksinyt vastaväitteitäkään).
Mekko on musta, ei ihan klassinen pikkumusta mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Musta asu häissä ei ole kaikkien etikettisääntöjen mukainen, mutta kirkkailla, näyttävillä asusteilla varustettuna asuni mustalta oikeastaan näyttänytkään. Hyvältä se näytti omaan silmään ja Jussikin sanoi samaa, tosin hänen mielipiteensä voi tietysti olla hieman puolueellinen. Jussin hyväksi puoleksi on sanottava, että korkokenkävaraa löytyy eikä kaveri näytä vieressäni pygmiltä vaikka minä kiskoisin jalkaani kymmensenttiset korot.
Pariisin reissulta oli matkaan tarttunut myös kenkäpari, jossa todella oli korkoa niin paljon että itseänikin huimasi, viimeistään sitten kun ne olivat jalassa. No, tilanne ei ollut ihan niin paha kuin olisi äkkiä luullut, koska myös päkiän alla oli koroketta. Olin sisäänajanut niitä jalkoihini jo jonkin aikaa kotikäytössä ja vaikka ne tuntuivatkin hyviltä kotioloissa, vähän kauhisti ajatus siitä että joutuisin niiden kanssa seisoskelemaan ja kävelemään mahdollisesti paljonkin. Niinpä olin fiksuna tyttönä pakannut mukaan myös matalat ballerinani siltä varalta, että päkiäni eivät tykkäisi moisista piikkikoroista.
Vaan suottapa pelkäsin ja epäilin. Laatukengissä on ilmeisesti myös laatulesti tai jokin muu juttu, koska yhtään ei jalkoja kivistänyt päivän aikana. Tietysti illalla kotiin tullessa vähän tuntui siltä että nyt on ollut jalassa muutakin kuin aamutohvelit, muttei missään tapauksessa sitä niin monista kengistä tuttua poltetta päkiöissä. Suosittelen sijoittamaan laatukenkiin ja taidan itse raivata omasta kenkäkaapistani pois muutamat päkiäntappajat.
Tällaisissa varusteissa häät siis saatiin vietettyä ja vaikken ketään tuntenut, oli minullakin hauskaa. Osansa saattaa tietysti tehdä se, että kyseessä oli ns. kansainväliset häät, suinkaan kaikki häävieraat eivät olleet suomalaisia ja tunnelma oli aika välitön siitäkin huolimatta, että tarjolla ei ollut alkoholia onnittelumaljojen lisäksi. Sinne oli helppo ventovieraankin sujahtaa mukaan ja olihan Jussi tietysti käsipuolessa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
19.11.10
Ainesta muoti-idoliksi
Kirjoitin aikoja sitten, että on niin vaikeata löytää netistä mitään inspiraationlähdettä, mitä tulee vaatteisiin ja pukeutumiseen yleensäkin. Pari suomalaista blogia olen kelpuuttanut listalleni, muttei niistäkään niin kovin paljon löydy. Ja jotenkin en ole ulkomaisiakaan vaateblogeja löytänyt, vaikka niitä kuulemma pitäisi olla pilvin pimein. Tietysti asiaa voisi auttaa, jos niitä ihan tosissaan etsisi...
Julkkiksista ja heidän pukeutumisestaan olen täysin ulkona, mutten ole voinut välttyä siltä tiedolta, että Englannin prinssi William on mennyt kihloihin ja häitä odotetaan ensi vuonna. Olen ollut hädin tuskin tietoinen, että prinssi seurustelee, mutta lähdin sitten katsomaan, että minkälainen nuori nainen on prinssin mielitietty on.
No, ainakin Kate Middleton osaa pukeutua!
Lähde: Just Jared
Lähde: ?
Tuo mekko on vain niin kaunis.
Lähde: Just Jared
Voi, nuo hatut... Tahtoo kans! Muutenkin asu on todella tyylikäs, vaikka tuon mekon sininen on juuri se, joka veisi minun naamasta ja hiuksista ne vähätkin värit. Se on vaan niin väärin, että jotkut ihmiset eivät ole tällaisia olminvärisiä. Tai siis en minä vaalea sinänsä ole, mutta tuo sininen saisi minut näyttämään olmilta.
Lähde: Daily Mail
Upea, pitkä mekko! Eikä tuota ainakaan tätimäiseksi voi haukkua, vaikka se onkin kaikin puolin tyylikäs.
Eihän tuollaisia Suomessa näy eikä niitä voi missään käyttää. Paitsi kerran vuodessa linnan juhlissa, jos sattuu kuulumaan kutsuttujen joukkoon (ei vieläkään huolta, ei ole minulle kutsua tipahtanut ja nyt alkaa olla jo varmaan vähän myöhäistäkin). Pitäisiköhän muuttaa Britanniaan? Naida joku vanhaa sukua oleva, mutta vähän köyhtymään päässyt lordi tai kreivi tai mitä muita niitä nyt on. Sitten saisi luvan kanssa tepastella hienoissa vaatteissa ja mielikuvituksellisissa hatuissa kaikenlaisissa seurapiirijuhlissa...
Tosin englantilaisen keittiön ja rakennuksien laadun pitäisi muuttua melko radikaalisti ennen kuin harkitsen sinne muuttoa edes semivakavissani.
(to-do-listalle kuitenkin Ascot Gold Cup, Epsom Derby, Grand National, Badminton, Burghley ja Lontoon olympialaiset. Rapakon takaa ainakin Kentucky Derby)
Julkkiksista ja heidän pukeutumisestaan olen täysin ulkona, mutten ole voinut välttyä siltä tiedolta, että Englannin prinssi William on mennyt kihloihin ja häitä odotetaan ensi vuonna. Olen ollut hädin tuskin tietoinen, että prinssi seurustelee, mutta lähdin sitten katsomaan, että minkälainen nuori nainen on prinssin mielitietty on.
No, ainakin Kate Middleton osaa pukeutua!
Lähde: Just Jared
Lähde: ?
Tuo mekko on vain niin kaunis.
Lähde: Just Jared
Voi, nuo hatut... Tahtoo kans! Muutenkin asu on todella tyylikäs, vaikka tuon mekon sininen on juuri se, joka veisi minun naamasta ja hiuksista ne vähätkin värit. Se on vaan niin väärin, että jotkut ihmiset eivät ole tällaisia olminvärisiä. Tai siis en minä vaalea sinänsä ole, mutta tuo sininen saisi minut näyttämään olmilta.
Lähde: Daily Mail
Upea, pitkä mekko! Eikä tuota ainakaan tätimäiseksi voi haukkua, vaikka se onkin kaikin puolin tyylikäs.
Eihän tuollaisia Suomessa näy eikä niitä voi missään käyttää. Paitsi kerran vuodessa linnan juhlissa, jos sattuu kuulumaan kutsuttujen joukkoon (ei vieläkään huolta, ei ole minulle kutsua tipahtanut ja nyt alkaa olla jo varmaan vähän myöhäistäkin). Pitäisiköhän muuttaa Britanniaan? Naida joku vanhaa sukua oleva, mutta vähän köyhtymään päässyt lordi tai kreivi tai mitä muita niitä nyt on. Sitten saisi luvan kanssa tepastella hienoissa vaatteissa ja mielikuvituksellisissa hatuissa kaikenlaisissa seurapiirijuhlissa...
Tosin englantilaisen keittiön ja rakennuksien laadun pitäisi muuttua melko radikaalisti ennen kuin harkitsen sinne muuttoa edes semivakavissani.
(to-do-listalle kuitenkin Ascot Gold Cup, Epsom Derby, Grand National, Badminton, Burghley ja Lontoon olympialaiset. Rapakon takaa ainakin Kentucky Derby)
15.11.10
Halpaa vai kallista?
Osui tuossa viikonloppuna silmiin joku lööppi, jossa luvattiin paljastaa totuus Miljonääriäideistä. En ostanut kyseistä lehteä, joten en sitten kai tiedä totuutta, tuskin kukaan ainakaan olisi tunnustanut, jos se huijausta olisi.
En tosiaan ole katsonut kyseistä sarjaa kuin kertaalleen, mutta en silti voi välttyä sitä käsitteleviltä juoruilta nettilehdissä ja -foorumeissa. Sitähän tosiaan on epäilty täysin tai ainakin osittain feikiksi milloin mistäkin syystä. Paras tai oikeastaan kehnoin selitys sille oli se, että toisella on nähty päällään H&M:n bikinit.
No herran jumala, jos on rahaa, niin eikö se tarkoita sitä, että nimenomaan voi tehdä ostoksensa juuri niistä liikkeistä, mistä haluaa eikä vain niistä, joihin on varaa? Jos joku rikas tykkää H&M:n vaatteista, niin mitä sitten, vaikka se halpisliike onkin? Pitääkö sitä kulkea yksinomaan Chanelissa ja Manoloissa, jos siihen on varaa?
Eihän se tietysti ole järkevää ostaa huonolaatuisia vaatteita, jotka eivät kestä käytössä, mutta näyttäkää ihminen, joka aina, ikuisesti ja jokaisessa tilanteessa toimii järkevästi. Kuka ei ole koskaan tehnyt yhtäkään heräteostosta, joka on osoittautunut enemmän tai vähemmän tyhmäksi? Tämä ei nyt kuitenkaan ole se pointti vaan se, että onko se oikeasti jotenkin sosiaalinen itsemurha jos varakas ihminen käyttää edullisia vaatteita? Tai muuten vain ei osta aina sitä kalleinta mihin on varaa?
Minä olen ollut intohimoinen Huuto.netin selailija ja kirjaston käyttäjä eikä se johtunut siitä, etteikö olisi ollut varaa ostaa uutta ainakin joskus. Enkä ajatellut luopua näistä tavoistani vaikka voisin toki ostaa kaikki haluamani kirjat. Vähän sama juttu vaatteidenkin kanssa, en aio jatkossakaan jättää jotain kivaa vaatetta tai asustetta ostamatta sen takia että se on halpa. Tai vääränmerkkinen. Tai väärästä liikkeestä.
Ikävä kyllä olen joutunut toteamaan vaatteiden kanssa sen, että kallis ei välttämättä tarkoita pitkäikäisempää. Kehnoihin ostoksiini lukeutuu mm. kallis talvitakki, jonka persus nyppyyntyi ihan samalla tavalla läppärilaukun alla kuin halvemmankin kaverinsa. Puhumattakaan siitä hintavasta merkkilaukusta, jonka pinta rispaantui muutamassa kuukaudessa. No, eipä näitä niin usein ole tullut vastaan, yleensä (onneksi) hinta korreloi kyllä laadun ja pitkäikäisyydenkin kanssa.
Mutta missä menee raja, että korkeampi hinta ei enää tarkoita parempaa laatua? Jos ostan 200 euron villaneuleen, onko Chanelin 1000 euron villaneule viisikertaa kertaa parempaa laatua ja kestää 5 kertaa pidempään? Vai ovatko ne lopulta ihan yhtä hyviä, mutta toisessa vain on se kallis merkki?
Olen ostellut joitain kallita merkkivaatteita jo, mutta aina tarkistanut niiden materiaalit ja viimeistelyn, samalla tavoin kuin teen halvemmillekin vaatteille. Mietin vain, missä menee järkevän hinnan raja?
(okei, tämä on hyvin sekava teksti, en saa oikein kiinni siitä mitä yritän sanoa, jos nyt tiedän sitä itsekään)
En tosiaan ole katsonut kyseistä sarjaa kuin kertaalleen, mutta en silti voi välttyä sitä käsitteleviltä juoruilta nettilehdissä ja -foorumeissa. Sitähän tosiaan on epäilty täysin tai ainakin osittain feikiksi milloin mistäkin syystä. Paras tai oikeastaan kehnoin selitys sille oli se, että toisella on nähty päällään H&M:n bikinit.
No herran jumala, jos on rahaa, niin eikö se tarkoita sitä, että nimenomaan voi tehdä ostoksensa juuri niistä liikkeistä, mistä haluaa eikä vain niistä, joihin on varaa? Jos joku rikas tykkää H&M:n vaatteista, niin mitä sitten, vaikka se halpisliike onkin? Pitääkö sitä kulkea yksinomaan Chanelissa ja Manoloissa, jos siihen on varaa?
Eihän se tietysti ole järkevää ostaa huonolaatuisia vaatteita, jotka eivät kestä käytössä, mutta näyttäkää ihminen, joka aina, ikuisesti ja jokaisessa tilanteessa toimii järkevästi. Kuka ei ole koskaan tehnyt yhtäkään heräteostosta, joka on osoittautunut enemmän tai vähemmän tyhmäksi? Tämä ei nyt kuitenkaan ole se pointti vaan se, että onko se oikeasti jotenkin sosiaalinen itsemurha jos varakas ihminen käyttää edullisia vaatteita? Tai muuten vain ei osta aina sitä kalleinta mihin on varaa?
Minä olen ollut intohimoinen Huuto.netin selailija ja kirjaston käyttäjä eikä se johtunut siitä, etteikö olisi ollut varaa ostaa uutta ainakin joskus. Enkä ajatellut luopua näistä tavoistani vaikka voisin toki ostaa kaikki haluamani kirjat. Vähän sama juttu vaatteidenkin kanssa, en aio jatkossakaan jättää jotain kivaa vaatetta tai asustetta ostamatta sen takia että se on halpa. Tai vääränmerkkinen. Tai väärästä liikkeestä.
Ikävä kyllä olen joutunut toteamaan vaatteiden kanssa sen, että kallis ei välttämättä tarkoita pitkäikäisempää. Kehnoihin ostoksiini lukeutuu mm. kallis talvitakki, jonka persus nyppyyntyi ihan samalla tavalla läppärilaukun alla kuin halvemmankin kaverinsa. Puhumattakaan siitä hintavasta merkkilaukusta, jonka pinta rispaantui muutamassa kuukaudessa. No, eipä näitä niin usein ole tullut vastaan, yleensä (onneksi) hinta korreloi kyllä laadun ja pitkäikäisyydenkin kanssa.
Mutta missä menee raja, että korkeampi hinta ei enää tarkoita parempaa laatua? Jos ostan 200 euron villaneuleen, onko Chanelin 1000 euron villaneule viisikertaa kertaa parempaa laatua ja kestää 5 kertaa pidempään? Vai ovatko ne lopulta ihan yhtä hyviä, mutta toisessa vain on se kallis merkki?
Olen ostellut joitain kallita merkkivaatteita jo, mutta aina tarkistanut niiden materiaalit ja viimeistelyn, samalla tavoin kuin teen halvemmillekin vaatteille. Mietin vain, missä menee järkevän hinnan raja?
(okei, tämä on hyvin sekava teksti, en saa oikein kiinni siitä mitä yritän sanoa, jos nyt tiedän sitä itsekään)
9.11.10
Pikkumustaa
Jatkaen tuon edellisen "Itsekäs p*skiainen" - tekstin tiimoilta, mutta vaatekaapistani puuttuu klassinen pikkumusta. Sellaista on pitänyt hankkia jo kauan, koska se ratkaisisi aika monta juhlapukeutumisongelmaa (kuvittelen ainakin niin), mutta aina on tullut jotain mutkaa matkaan. Ei ole löytynyt, ei ole istunut, on ollut liian kallis tai huonoa materiaalia.
Nyt sitten olen katsellut kuolaten esimerkiksi Net-A-Porterin valikoimia ja tullut siihen tulokseen, että ehkä se perinteinen pikkumusta onkin vähän tylsä vaihtoehto. Tietysti asusteethan siinä oikeastaan ovat pääroolissa, mutta silti...
Tulin nimittäin ajatelleeksi kerettiläisiä ajatuksia kuten vaikkapa sitä, että onko sen pakko olla musta ja onko sen pakko olla yksinkertainen? Eikö kävisi tummansininen paljettiviritys? Tämä ainakin kelpaisi minulle:
Tässäkin olisi vähän tuommoisia koristuksia:
Tämä ehkä on eniten sitä klassista pikkumustaa:
Ja vielä pitäisi päästä jossain sovittamaan noita, ennen kuin uskaltaa ostaa... Ehkä siellä NY:ssä sitten kun mennään.
KUvat: Net-A-Porter
Nyt sitten olen katsellut kuolaten esimerkiksi Net-A-Porterin valikoimia ja tullut siihen tulokseen, että ehkä se perinteinen pikkumusta onkin vähän tylsä vaihtoehto. Tietysti asusteethan siinä oikeastaan ovat pääroolissa, mutta silti...
Tulin nimittäin ajatelleeksi kerettiläisiä ajatuksia kuten vaikkapa sitä, että onko sen pakko olla musta ja onko sen pakko olla yksinkertainen? Eikö kävisi tummansininen paljettiviritys? Tämä ainakin kelpaisi minulle:
Tässäkin olisi vähän tuommoisia koristuksia:
Tämä ehkä on eniten sitä klassista pikkumustaa:
Ja vielä pitäisi päästä jossain sovittamaan noita, ennen kuin uskaltaa ostaa... Ehkä siellä NY:ssä sitten kun mennään.
KUvat: Net-A-Porter
4.11.10
Epämuotiguru puhuu muodista
En varmaan ole ainoa nainen, joka pitää vaatteista ja pukeutumisesta, mutta kuten mainittu, ei minulla ole sitä "omaa tyyliä". Tai jos onkin, niin se pitää sisällään yhtä ja toista. Paitsi ehkä vaaleanpunaisia rimpsumekkoja ja tummanpuhuvaa goottityyliä. Voihan niistäkin silti ideoita ottaa!
Olen vain niin toivottoman huono seurailemaan mitään muotijuttuja netistä ja jos minun pitäisi nimetä suosikkipukeutujani tai muoti-idolini, en osaisi sanoa ketään. Olen yrittänyt kaivella kotimaisia muotiblogeja, mutta melkein poikkeuksetta ne sisältävät kaikkea muuta lifestyle-huttua, joka ei vain kiinnosta pätkän vertaa. Poikkeuksena jo aiemminkin ohimennen mainittu Paras Aika Vuodesta, joka jaksaa kiinnostaa kuukaudesta toiseen riippumatta siitä, mitä siellä esitellään. Kuvat, tekstit ja mäyräkoira nyt vain ovat yleensä onnistunut yhdistelmä. Mutta ei Stellankaan pukeutumistyyli niin järjettömästi minuun kolahda, vaikka jotain vinkkejä olen sieltä napsinutkin. Kuten nyt vaikka Lumi Accessoriesin, jonka verkkokauppaan aion tehdä tehoiskun, kun vain saan niin paljon aikaiseksi. En takaa että sieltä mitään tarttuisi mukaan.
Nelliinalta löytyy joskus jotain innostavia vaatteita, asuja tai asusteita. Mungolifelta ei löydy ikinä mitään. Yummylla on just kans ihan kaikkea muuta paitsi sitä muotia. ps. I Love Fashion-blogista löytyy joskus jotain kivaa, mutta sekin blogi täyttyy ikävästi kaikella muulla kuin muotijutuilla ja vaatekuvilla. Kosmetiikkablogit kosmetiikkablogeina ja päiväkirjat päiväkirjoina, sanoo minä. Inhoan blogeja, jotka sekoittavat kaiken maailman aiheita keskenään ja joilla ei ole selkeätä aihepiiriä. Joo tiedän, omani on just sellainen. Logiikka ei ole ihan aina minun vahvimpia puoliani.
No Fashion Victims on aika hyvä blogi, mutta kun sitä on vähän aikaa seurannut, on alkanut ottaa vähitellen kaaliin bloginpitäjän ulkoinen olemus kuvissa. Näyttää aina kuin uitetulta... no, pikkujyrsijältä. Sama vakava naama, samat puoli naamaa peittävät hiukset, samalla tavalla alas painettu leuka. Mutta on se silti ihan kohtuullinen muotiblogi. Harmi vain että tuo tyyli ei ole oikein minua.
MouMoulla sen sijaan on kivoja asukokonaisuuksia siellä kaiken muun tauhkan seassa kun vain jaksaa etsiä.
Strictly Style on minulle suht uusi tuttavuus blogimaailmassa (niin, eihän se ole ollutkaan pystyssä kuin vasta puolitoista vuotta, minulla on hidas sytytys ja pitkät piuhat, tiedetään) ja tähän mennessä näyttää varsin lupaavalta tapaukselta. Toinen uusi, varsin lupaavanoloinen tuttavuus on Business Woman, joka edustaa blogimaailmassa niin kovin harvinaista asiallisen business-pukeutumisen lahkoa. Tuo on se lookki, jota minä olen olosuhteiden pakosta joutunut käyttämään pakollisina palaveripäivinä ja vapaaehtoisesti sitten muuten vain.
No niin, lopetetaanpas sitten tähän ennen kuin tulen haukkuneeksi kaikki blogit maanrakoon. Piti lisätä sitten vielä nuo linkitkin, että ihmiset tietävät mistä puhun.
Julkkisten puolelta ei tule muita suosikkipukeutujia mieleen kuin viime päivinä kovasti tapetilla ollut prinsessa Victoria, joka onnistuu aina näyttämään klassisen tyylikkäältä, mutta silti välttämään pahimmat tätimäisyydet (ei niitä kaikkia tietysti voi välttää, mutta jotain täytyy antaa anteeksi aseman takia) ja lisäksi hänelle näyttävät sopivan useimmat värit, kirkkaatkin. Itse jos kiskoisin päälleni saman kirkkaansinisen kotelomekon mikä prinsessalla oli päällään täällä Suomessa jossain tilaisuudessa, voisin itse jäädä kotiin ja lähettää mekon juhlapaikalle. Mekko varastaisi kirkkaalla värillään koko shown ja minä olminkeltaisine naamoineni jäisin kokonaan taka-alalle vaikka mekon sisällä olisinkin. Väärin!
Olen vain niin toivottoman huono seurailemaan mitään muotijuttuja netistä ja jos minun pitäisi nimetä suosikkipukeutujani tai muoti-idolini, en osaisi sanoa ketään. Olen yrittänyt kaivella kotimaisia muotiblogeja, mutta melkein poikkeuksetta ne sisältävät kaikkea muuta lifestyle-huttua, joka ei vain kiinnosta pätkän vertaa. Poikkeuksena jo aiemminkin ohimennen mainittu Paras Aika Vuodesta, joka jaksaa kiinnostaa kuukaudesta toiseen riippumatta siitä, mitä siellä esitellään. Kuvat, tekstit ja mäyräkoira nyt vain ovat yleensä onnistunut yhdistelmä. Mutta ei Stellankaan pukeutumistyyli niin järjettömästi minuun kolahda, vaikka jotain vinkkejä olen sieltä napsinutkin. Kuten nyt vaikka Lumi Accessoriesin, jonka verkkokauppaan aion tehdä tehoiskun, kun vain saan niin paljon aikaiseksi. En takaa että sieltä mitään tarttuisi mukaan.
Nelliinalta löytyy joskus jotain innostavia vaatteita, asuja tai asusteita. Mungolifelta ei löydy ikinä mitään. Yummylla on just kans ihan kaikkea muuta paitsi sitä muotia. ps. I Love Fashion-blogista löytyy joskus jotain kivaa, mutta sekin blogi täyttyy ikävästi kaikella muulla kuin muotijutuilla ja vaatekuvilla. Kosmetiikkablogit kosmetiikkablogeina ja päiväkirjat päiväkirjoina, sanoo minä. Inhoan blogeja, jotka sekoittavat kaiken maailman aiheita keskenään ja joilla ei ole selkeätä aihepiiriä. Joo tiedän, omani on just sellainen. Logiikka ei ole ihan aina minun vahvimpia puoliani.
No Fashion Victims on aika hyvä blogi, mutta kun sitä on vähän aikaa seurannut, on alkanut ottaa vähitellen kaaliin bloginpitäjän ulkoinen olemus kuvissa. Näyttää aina kuin uitetulta... no, pikkujyrsijältä. Sama vakava naama, samat puoli naamaa peittävät hiukset, samalla tavalla alas painettu leuka. Mutta on se silti ihan kohtuullinen muotiblogi. Harmi vain että tuo tyyli ei ole oikein minua.
MouMoulla sen sijaan on kivoja asukokonaisuuksia siellä kaiken muun tauhkan seassa kun vain jaksaa etsiä.
Strictly Style on minulle suht uusi tuttavuus blogimaailmassa (niin, eihän se ole ollutkaan pystyssä kuin vasta puolitoista vuotta, minulla on hidas sytytys ja pitkät piuhat, tiedetään) ja tähän mennessä näyttää varsin lupaavalta tapaukselta. Toinen uusi, varsin lupaavanoloinen tuttavuus on Business Woman, joka edustaa blogimaailmassa niin kovin harvinaista asiallisen business-pukeutumisen lahkoa. Tuo on se lookki, jota minä olen olosuhteiden pakosta joutunut käyttämään pakollisina palaveripäivinä ja vapaaehtoisesti sitten muuten vain.
No niin, lopetetaanpas sitten tähän ennen kuin tulen haukkuneeksi kaikki blogit maanrakoon. Piti lisätä sitten vielä nuo linkitkin, että ihmiset tietävät mistä puhun.
Julkkisten puolelta ei tule muita suosikkipukeutujia mieleen kuin viime päivinä kovasti tapetilla ollut prinsessa Victoria, joka onnistuu aina näyttämään klassisen tyylikkäältä, mutta silti välttämään pahimmat tätimäisyydet (ei niitä kaikkia tietysti voi välttää, mutta jotain täytyy antaa anteeksi aseman takia) ja lisäksi hänelle näyttävät sopivan useimmat värit, kirkkaatkin. Itse jos kiskoisin päälleni saman kirkkaansinisen kotelomekon mikä prinsessalla oli päällään täällä Suomessa jossain tilaisuudessa, voisin itse jäädä kotiin ja lähettää mekon juhlapaikalle. Mekko varastaisi kirkkaalla värillään koko shown ja minä olminkeltaisine naamoineni jäisin kokonaan taka-alalle vaikka mekon sisällä olisinkin. Väärin!
2.11.10
Mitä minulle ei koskaan tule
Eräs bloggari pyysi joskus muinoin ilmoittautumaan kaikkia niitä, joilla ei ole koskaan ollut yhtäkään Marimekon vaatetta tai kodintekstiiliä. Minä jatkan juttua lisäämällä siihen vielä, että kellä ei ole näiden lisäksi ollut koskaan yhtään Marimekon astiaa, lasinalusta, lautasliinaa tai mitään muutakaan.
Minulla ei ole ollut. Tietysti en mene vannomaan, josko äiti on minut joskus penskana pukenut Marimekkoon, mutta siitä en ota vastuuta, koska päätös ei ollut tuolloin itseni tehtävissä. Ja tehtäköön selväksi, että minulle ei myöskään tule Marimekkoa. Ikinä, jos se minusta on kiinni tai jos siellä ei keksitä jotain sellaista, joka todella säväyttää.
Tai ovat jotkut Marimekon yksiväriset vaatteet ihan kohtuullisen kivannäköisiä. Suurimmassa osassa vaatteistakin näyttää vain olevan joku maailmanlopun printti, jotka eivät uppoa minuun, eivät sitten niin millään. Unikkokuosista saan jo allergisen reaktion.
Voi tietysti olla että Marimekko on suomalaisen muotoilun suuri nimi, en sitä mitenkään kiistä, mutta mutta... Onneksi Suomesta löytyy muutakin muotoilua, koska jos olisi vain Marimekko, kyllä hävettäisi noin henkilökohtaisesti.
(noni, oli pakko kaivaa kuka tämä bloggari oli ja se oli Tyyliä metsästämässä - blogin Veera)
Minulla ei ole ollut. Tietysti en mene vannomaan, josko äiti on minut joskus penskana pukenut Marimekkoon, mutta siitä en ota vastuuta, koska päätös ei ollut tuolloin itseni tehtävissä. Ja tehtäköön selväksi, että minulle ei myöskään tule Marimekkoa. Ikinä, jos se minusta on kiinni tai jos siellä ei keksitä jotain sellaista, joka todella säväyttää.
Tai ovat jotkut Marimekon yksiväriset vaatteet ihan kohtuullisen kivannäköisiä. Suurimmassa osassa vaatteistakin näyttää vain olevan joku maailmanlopun printti, jotka eivät uppoa minuun, eivät sitten niin millään. Unikkokuosista saan jo allergisen reaktion.
Voi tietysti olla että Marimekko on suomalaisen muotoilun suuri nimi, en sitä mitenkään kiistä, mutta mutta... Onneksi Suomesta löytyy muutakin muotoilua, koska jos olisi vain Marimekko, kyllä hävettäisi noin henkilökohtaisesti.
(noni, oli pakko kaivaa kuka tämä bloggari oli ja se oli Tyyliä metsästämässä - blogin Veera)
30.10.10
Ikkunaostoksia netissä
Okei, tietysti nettikauppojen kautta saa ostettua Suomestakin ihan mitä vain mistä päin maailmaa tahansa, mutta eivät nettikaupat vielä pysty hakkaamaan ihan oikeata shoppailua, jolloin pääsee omin kätösin hypistelemään juttuja ja sovittamaankin. Esimerkiksi kenkiä en uskaltaisi ikinä ostaa sovittamatta, kengänkokoni vaihtelee niin paljon valmistajan mukaan ja on aivan mahdotonta sanoa, mikä sopii ja mikä ei. Joskus jopa samalta valmistajalta joudun ottamaan eri kokoja. Epäilen toisinaan, että joko jalkani tekevät minulle kiusaa tai sitten valmistajat, jotka lätkivät satunnaisia kokomerkintöjä popoihinsa. Olen varma että tässä on takana salaliitto!
Sehän ei tietysti estä selailemasta nettikauppojen sivuja, haaveilemasta ja suunnittelemasta. Olemme suunnitelleet siskon kanssa lähtevämme jossain vaiheessa käymään New Yorkissa, ihan noin vain käymisen ilosta, emme ole kumpikaan siellä käyneet koskaan. Tarkoitus olisi samalla vähän katsastaa, mitä mahdollisesti ostamisen arvoista sieltä löytyy, vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa ja muuta sellaista. Meistä tosin kumpikaan ei tarvitse tällä hetkellä erityistä vaatekaapin ultimate updatea, mutta olisihan se hauskaa jos sattuisi löytymään jotain ostamisen arvoista.
New Yorkissahan on todennäköisesti erilaisia kiinnostavia kauppoja enemmän kuin kukaan jaksaa luetella, saati että käydä niissä kaikissa, varsinkaan reilussa viikossa. Jonkinlainen suunnitelma olisi siis hyvä olla olemassa. Pari vinkkiä olen saanut erinnäisistä paikoista, mutta nettisurffailulla löytyi Barneys. Nettisivujensa perusteella se vaikuttaa juuri niin pahalta paikalta mitä se todellisuudessa luultavasti on. Kaikkea löytyy, vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja, kosmetiikkaa, koruja ja näköjään jotain sisustusjuttujakin.
En ole ehtinyt noita nettisivuja sen enempää vielä katsella kuin vain kenkäosastoa. Sieltä löytyivät mm. nämä kaunokaiset sekä noin kolmekymmentä muuta paria, jotka voisin mielelläni kotiuttaa. Ai miten niin rakastan korkokenkiä?
© Barneys
Sehän ei tietysti estä selailemasta nettikauppojen sivuja, haaveilemasta ja suunnittelemasta. Olemme suunnitelleet siskon kanssa lähtevämme jossain vaiheessa käymään New Yorkissa, ihan noin vain käymisen ilosta, emme ole kumpikaan siellä käyneet koskaan. Tarkoitus olisi samalla vähän katsastaa, mitä mahdollisesti ostamisen arvoista sieltä löytyy, vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa ja muuta sellaista. Meistä tosin kumpikaan ei tarvitse tällä hetkellä erityistä vaatekaapin ultimate updatea, mutta olisihan se hauskaa jos sattuisi löytymään jotain ostamisen arvoista.
New Yorkissahan on todennäköisesti erilaisia kiinnostavia kauppoja enemmän kuin kukaan jaksaa luetella, saati että käydä niissä kaikissa, varsinkaan reilussa viikossa. Jonkinlainen suunnitelma olisi siis hyvä olla olemassa. Pari vinkkiä olen saanut erinnäisistä paikoista, mutta nettisurffailulla löytyi Barneys. Nettisivujensa perusteella se vaikuttaa juuri niin pahalta paikalta mitä se todellisuudessa luultavasti on. Kaikkea löytyy, vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja, kosmetiikkaa, koruja ja näköjään jotain sisustusjuttujakin.
En ole ehtinyt noita nettisivuja sen enempää vielä katsella kuin vain kenkäosastoa. Sieltä löytyivät mm. nämä kaunokaiset sekä noin kolmekymmentä muuta paria, jotka voisin mielelläni kotiuttaa. Ai miten niin rakastan korkokenkiä?
© Barneys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)