Niin, se turvallisuus

Iltapäivälehtien uutisointi nyt tietysti on mitä on, raflaavaa, myyvää ja ihan kaikki tosiseikat eivät ole aina kunnossa tai korostettuina, mutta siitä huolimatta ei ollut järin miellyttävää päivän uutisotsikoita selatessaan nähdä tällaista IS:n uutista:

Rikolliset aikoivat siepata suomalaisen liikemiehen
Julkaistu: 01.02.2012 12:50


Kaksi suomalaista rikollisen taustan omaavaa miestä jäi kiinni Virossa, kun he yrittivät värvätä apureita röyhkeän sieppaussuunnitelman toteuttamiseksi.
Poliisi epäilee, että miehet aikoivat siepata varakkaan suomalaisen liikemiehen ja vaatia vapauttamista vastaan huomattavat lunnasrahat. Rikos olisi toteutettu Suomessa.

– Alun perin suunniteltiin erään pankinjohtajan pojan sieppausta, mutta kohde muuttui, rikoskomisario Jari Räty keskusrikospoliisista kertoo.

Mieskaksikko otettiin kiinni ja vangittiin Virossa viime syyskuussa. Nyt toinen heistä on vapautettu, koska hänen ei uskota enää kykenevän haittaamaan esitutkintaa tai sotkemaan todisteita.

Miehiä epäillään panttivangin ottamisen valmistelusta, joka Suomessa ei ole edes rikos, jos kyse on vasta valmisteluvaiheeseen edenneestä teosta. Virossa jo valmistelu on rangaistava teko, mikä mahdollisti miesten vangitsemisen ja muiden pakkokeinojen käytön.

Suomen keskusrikospoliisi, Viron poliisi ja Viron valtakunnansyyttäjänvirasto ovat tutkineet tapausta tiiviissä yhteistyössä. Juttu menee oikeuteen Virossa.

Rami Mäkinen

(alkuperäinen artikkeli)

Omaa napaa ajatellen, tämä ei ole kiva. Tällaisia kavereita siis on oikeasti olemassa, jotka todellakin suunnittelevat kidnappauskuvioita. Nämä tyypit tekivät sen raskauttavan virheen, että hoitivat juttua Virossa. Olisivat pysyneet Suomen puolella, niin olisivat päässeet kuin koira veräjästä, kun artikkelin mukaan panttivangin ottamisen suunnittelu ei ole täällä rikos. Sepä tietysti hyödyllistä tietoa kaikille, jotka tulevaisuudessa moisia sieppaussuunnitelmia tekevät!

Vanha panikointi nosti taas päätään, mutta minun täytyy nyt vetää syvään henkeä ja muistutella omaan ja perheenjäsenten mieleen niitä juttuja, mitä turvallisuusjutuista on neuvottu. Ehkä minulla ei kuitenkaan ole ihan hirveästi syitä menettää yöuniani, mitään varsinaisesti hälyttävää ei ole paljastunut.
Siitä huolimatta on ihan kiva tietää, että uudessa kodissani on erinnäisiä turvallisuusjärjestelmiä, ei nyt suoranaisesti sieppauksen varalta, mutta murtautumisen ja ilkivallan varalta. Ja voin paljastaa myös, että kaikki systeemit eivät ole 100% sähköriippuvaisia. Tapaninpäivän sähkökatkokset koettelivat noitakin seutuja.

Turvassa, osa 2

Eilisen tekstin aiheena oli talon murtosuojaus, mutta sitten olisi kiva, jos talo olisi jossain määrin suojassa myös muilta uhilta. Tulipalo lienee ehkä vakavin kuviteltavissa oleva uhka, vesivahinko tietysti toinen. On luojan lykky, että kotitilan lähellä ei ole minkäänlaista vesistöä, joka voisi edes pahasti tulviessaan uhata taloa. Olen nähnyt liikaa uutiskuvia Pohjanmaalta ja muualta, joissa jokivarsien taloissa lainehtii vesi kun joki taas kerran ylitti tulvarajat ja vakuutusyhtiö sanoo voi voi, muttei kuulu meille. Vesivahinkojen mahdollisuus rajoittuukin lähinnä erilaisiin putkistovuotoihin tai pesukoneiden ongelmiin.

Palovaroittimenhan laki määrää jo joka kotiin ja muistaakseni jokaiselle 60 neliölle omansa, jokaiseen kerrokseen omansa eikä pahitteeksi olisi lainkaan, jos jokaisessa makuuhuoneessa olisi omansa. Eikä se varoitin riitä, kun pitäisi olla elossa oleva patteri siinä ja muutenkin testattu että se on toimintakunnossa. Käsi ylös, joka kuukausittain sen tarkistaa? Häkävaroittimetkin kiinnostavat kovasti, koska jos yleensä ihmisiä tulipaloon kuolee, eivät he menehdy niinkään liekkeihin vaan häkään. En muista mistä tämän olen lukenut, muttei siitä niin kovin kauaa ole.

Sisäasianministeriön Turvallinen koti - sivuston mukaan tulipalon yleisin syttymissyy on avotuli ja minullehan on tulossa taloon puusauna (niitä asioita joista ei tingitä). Täytyy ottaa selvää kaikista mahdollisista rakennusmääräyksistä ja muista turvaseikoista, jotka puusaunaan liittyvät.

Näin maalla ei ukkonen ja salamaniskujen aiheuttamat sähköongelmat ole mitenkään tavattomia. Yleensä ukonilma aiheuttaa vain sähkökatkon tai jonkin sähkölaitteen hajoamisen, mutta kyllä se voi tulipalonkin saada aikaan. Sähkölaitteiden irrotus seinästä aina kun niitä ei tarvita onkin kuulunut kesärutiineihin kersasta asti ja noudattelen sitä vielä kaupungissakin, vaikkei olisi ehkä niin pakko. Lisäksi olen kuunnellut liikaa mummon kauhujuttuja siitä, kuinka pistorasioista iski lieskat ja pallosalama tuli savupiipusta sisään...
Sähkölaitteisiin on olemassa ylijännitesuojia ja jos haluaa oikein fiksu olla, sähkölaitos tarjoaa jonkinlaista koko talon ja myös ulkorakennukset kattavaa (tulevat samasta pääkeskuksesta) ylijännitesuojaa. Siitä täytyy ehdottomasti neuvotella paikallisen sähkölaitoksen kanssa, ihme ettei isä ole vielä ottanut asiaa hoitaakseen sen jälkeen kun yhtenä kesänä meni sekä pakastin että televisio. Ei onneksi sytyttänyt tulipaloa, mutta niinkin olisi voinut käydä huonolla onnella.
Lisäksi tuon paloturvallisuuden kanssa olisi monen monta muutakin asiaa muistettavana: alkusammutuskalusto, nuohous, pelastus- ja pelastautumistiet (en tiedä ovatko maaseudulla omakotitalossa niin merkittäviä asioita), palotarkastukset ja niin edelleen. Voi kuulkaa, muistettavaa on vaikka miten paljon.

Turvassa

Turvallisuusasiat ovat minua mietityttäneet jo aiemminkin, nyt niihin joudutaan palaamaan uudelleen, koska sen uuden taloni suunnittelu jatkuu ja tietenkin tulevan kotini suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon myös turvallisuusseikat. Eikä se johdu pelkästään rahasta vaan ihan yleisestä terveen järjen käytöstä. Tuskin kukaan vähävaraisempikaan suuresti riemastuu, jos huomaa asuntoonsa murtaudutun tai sen palaneen maan tasalle.
Niin todellakin, minä ainakin jaan turvallisuusseikat asumisessa kahteen osaan: ihmisen aiheuttamien uhkien esto (murrot, ilkivalta) ja vahinkojen aiheuttamien uhkien esto (tulipalo, vesivahinko jne). Ja sitten tietysti tietoturva, mutta sillä ei nyt ole talon rakentamisessa merkitystä. Sisäasiainministeriön nettisivuilta löytyy muuten hyödylliseksi osoittautunut Turvallinen koti - opas.

Tässä postauksessa mietin noita ihmisten aiheuttamia vaaroja eli käytännössä sitä, että kukaan ei pääse ainakaan helpolla ja ilman mainittavaa riskiä murtautumaan tulevaan talooni. Suurin ongelma on sijainti: se on yksinäinen talo, ei näkymää yleiselle tielle, ei naapureita näköetäisyydellä eli kukaan ei oletusarvoisesti näe, jos joku yrittää tulla sisälle väkisin. Tällä perusteella jopa videovalvonta voisi olla perusteltua. Kameran saisi yhdistettyä liiketunnistimeen ja valoon. Sehän on jo tuttua, että ulkovalot toimivat liiketunnistimella, mutta tässä tapauksessa valon lisäksi päälle napsahtaisi myös kamera.
No, en minä ensimmäiseksi ole videovalvontaa suunnittelemassa. Tuolla Turvallinen koti - sivustolla on esitetty tilastoa Helsingin alueen asuntomurtojen tekotavasta ja suunnilleen puolissa murroista on tultu sisälle oven kautta, tiirikoimalla, vääntämällä jne. Kunnollisen lukon, vahvan oven ja karmin merkitystä ei voine siis liikaa korostaa.
Ikkunat ne vasta ongelmallinen kohta ovatkin. Lasi menee rikki kun sitä lyö tarpeeksi kovaa, se tiedetään. Pihapiirissä, käden ulottuvilla ei siis saakaan säilyttää koskaan mitään lyömäaseeksi kelpaavaa, puutarhatyökalut, lumilapiot ja sen sellaiset aina lukkojen taakse varastoon. Sitten on tarjolla turvaheloja, karkaistua lasia ja vaikka mitä.

Markkinoilla on lukemattomat määrät kaikenlaisia hälyttimiä, ilmaisimia, sireenejä, järjestelmiä jotka ilmoittavat omistajalle tai vartiointiliikkeeseen, kameroita, valaisimia, turvalukkoja, varmuusketjuja, ovisilmiä, kassakaappeja ja vaikka mitä. En edes tiedä, onko kaikissa mitään järkeä ja toisaalta mitä järjestelmiä ikinä hankkiikaan, niiden pitäisi olla helppokäyttöisiä. Ylisuojautuminen ei luultavasti palvele ketään.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, turvallisuuteen liittyyä myös puutarhan suunnittelu. Se kun pitäisi turvallisuuskonsultin mukaan suunnitella sellaiseksi, että se ei tarjoaisi hyvää näkösuojaa murtovarkaille tai ilkivallantekijöille. Talon välitön ympäristö siis pitäisi olla suht avoin, ei korkeita pensaita ihan lähelle. Muutenkin avoimuutta suositellaan kovasti, mutta siinä tulee sitten vastaan omat mielihalut, koska en halua itselleni mitään isoa golfkenttä-nurmikkoa talon ympärille. Toistaiseksi kuitenkaan ei alustavaan puutarhasuunnitelmaan ole tarvinnut tehdä päivityksiä ja niitä katsotaan tarkemmin sitten kun talo on pystyssä ja näkee ihan oikeasti, miltä se näyttää.

Onneksi näissäkin asioissa voi kääntyä asiantuntevan turvallisuusfirman puoleen.

Rahat tai henki

Inhottavan tuoreessa muistissa ainakin minulla on vielä kesällä 2009 sattunut kaappaus, jossa kidnapattiin Herlinien sukuun kuuluva nuori nainen ja hänestä vaadittiin miljoonalunnaita. Tuolloin, reilu vuosi sitten asia oli vain kauhisteltu uutinen, mutta nyt se on muuttunut pahemmaksi.
Minä voisin olla seuraava kohde. Ehkä jossain Suomessa on lisää juhaturusia, joilla on pulaa rahasta ja aikaa suunnitella kaappausta. Ei naurata, tiedättekö?


Otin (lakimieheni suosituksesta) yhteyttä erääseen turvallisuusalan yritykseen pyytääkseni konsultaatiota. Minun lisäkseni paikalle kutsuttiin myös perheenjäsenet, koska loogisesti ajatellen on tietysti kätevämpää kaapata perheenjäsen ja vaatia minulta lunnaita kuin kaapata minut ja sitten alkaa miettiä, että kukas ne minun nimissäni olevat rahat sieltä pankista saa ulos.
Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin varsin rauhallinen, omaisuudestani tietää harva. Niinpä tämän hetken toimenpiteet keskittyvät lähinnä maalaisjärjen käyttöön: ei avaa ovea tuntemattomille, ei juo itseään änkyräkänniin, ei kulje yksikseen pimeillä kaduilla, käyttää taksia jos tilanne siltä näyttää, yrittää pitää edes jonkun selvillä suunnitelmistaan, ei luo ainakaan kovin monia joka päivä/viikko/kuukausi toistuvia rutiineja. Osittain tämän takia myös hankin sen uuden asunnon, siellä on näet alaovi lukossa ja turvakamerakin vielä ovella. 
Tiettyjä järjestelyitä tehtiin myös, mutta niistä en ymmärrettävästi saa enkä haluakaan puhua. Minua kuitenkin aletaan äkkiä kaivata jos satun katoamaan. Jossain kirjoitettiin, että ne tv:n miljonääriäidit olisivat halunneet siruttaa lapsensa huvipuistossa, että jos ne olisivat kadonneet, olisi ne myös löydetty nopeasti. Tunnen jotenkin sympatiaa, haluaisin itselleni jonkun GPS-lähettimen ihon alle ja perheenjäsenille myös. 


Yksi osa turvallisuutta on tietysti anonymiteetti, toiveissa on että koskaan ei lehtiin asti pääse tieto siitä että jossain päin Suomea asustelee miljoonaperijätär. Niin kauan kuin kukaan ei tiedä, kaappauksen mahdollisuus on minimaalinen. Yleisen kiusallisuuden lisäksi juorulehtiin päätyminen olisi myös jonkinasteinen uhka turvallisuudelle, erityisesti jos vielä pärstäkin saadaan aviisiin.
Aion irtisanoa vanhan puhelinliittymäni ja ottaa kokonaan uuden, jonka numeroa jakelen vain harkitusti. Numero on tietysti salainen. Lisäksi minun on opeteltava vastaamaan puhelimeen "Haloo", eikä suinkaan nimelläni, niin epäkohteliasta kuin se onkin. Voinhan aina väittää olevani itseni assistentti, joka ei nyt juuri voi välittää puhelua mitenkään eteenpäin. Salasin myös osoitetietoni, niitä ei nyt pitäisi saada ainakaan ihan noin vain kysymällä.
No, ikävä kyllä se lakimies- ja talousasiantuntija-armeija tietää totuuden rahoista ja myös yhteystietoni ja asianajotoimistossa se kaappari-Turunenkin oli töissä... Liekö juuri sitä kautta saanut selville tietoja omaisuuksista ja sukulaisuussuhteista? No, nämä kuitenkin ovat autuaan tietämättömiä noista turvallisuuskonsultin kanssa käymistä keskusteluista ja pikku varotoimista.  


Tämän blogin pitäminen sai turvallisuuskonsultin otsanahan kurtistumaan uhkaavan oloisesti. Muutamia myönnytyksiä piti tehdä: en saa ikinä kirjoittaa blogia missään julkisella paikalla, niin että joku voisi sen nähdä. Tietokoneen ja verkon tietoturva ovat myös oleellisia asioita. Sen lisäksi ihan kaikki ei ole aina täsmälleen niin kuin tänne kirjoitan. Jos kerroin eilen allekirjoittaneeni vuokrasopimuksen, se ei välttämättä ollutkaan eilen vaan jo viime viikolla. Ja ehkä muuttokin on tehty tämän kuun kuluessa. Tai ehkä sisko ei ole sisko vaan veli. Asun kaupungissa, mutta onko se Helsinki, Espoo, Tampere, Turku, Salo, Jyväskylä, Oulu, Lahti vai kenties joku muu? Ehkä ne mainitsemani työnantajan yt-neuvottelut eivät alkaneetkaan samaan aikaan kuin Nokian vastaavista ilmoitettiin, ehkä sanoin itseni irti jo aikaisemmin, ehkä olenkin töissä jossain pikkufirmassa, jossa piti nyt kiristää vyötä vähäsen. Ehkä en ole it-alalla töissä lainkaan. Tapahtumat sinänsä ovat totta, mutta yksityiskohdat eivät välttämättä.

Kirjoitan suuren osan teksteistä etukäteen ja ajoitan ne julkaistavaksi vähän milloin sattuu. Blogitekstien julkaisuajoista ei siis voida päätellä, milloin olen kotona ja milloin kirjoitan blogiini. Kommentoinnin kanssa onkin sitten vähän haastavampaa, kas kun en voi ajastaa kommenttejani. No, toistaiseksi tuo nyt ei ole ollut ongelma kommenttien vähäisyyden vuoksi, mutta jos tänne alkaa kovinkin runsaalla kädellä sadella kommentteja, pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, etten välttämättä kovin ahkerasti niihin vastaile.
(plus että voin kyllä vastailla esimerkiksi kännykästä ainakin jotain lyhyttä, silloin ei tarvitse olla kotona ihan välttämättä)