Muutto!

Se linnanpuolikas aka omakotitaloni on jo sitä myöten valmis, että olen muuttanut sinne. Vielähän siellä on yhtä ja toista sisähommaa tehtävänä, lähinnä ei-niin-tärkeiden huoneiden pintatöitä ja sen semmoisia, mutta asumiskunnossa joka tapauksessa. Olen vieläkin ihan pyörällä päästäni, näinkö nopeasti tosiaan nyky-Suomessa rakennetaan hyvä (toivottavasti!) omakotitalo?

Sisustusta ollaan tekemässä parhaillaan myös, olen siinäkin turvautunut asiantuntija-apuun kokolailla alusta asti. Nyt kun aletaan niitä suunnitelmia toteuttaa ihan käytännössä, olen vakuuttunut että kyllä se suunnittelija tosiaan osaa asiansa. Paperilla katsottuna eri asioista heräsi aina kysymysmerkkejä ja epäilyksiä. Ja parastahan hommassa on se, että olen alusta asti pitänyt tärkeänä sitä, että sisustus on muunneltavissa, kuten itse talokin jossain määrin. En nyt mitään siirreltäviä seiniä ole, mutta kuitenkin niin että erilaisten elämäntilanteiden mukaan muuttuvat tarpeet voidaan täyttää pienin muutoksin. Myös sisustus on sellainen, että esimerkiksi eri huonekaluja voi sijoittaa toisin niin halutessaan.

Vaikka olenkin innoissani uudesta kodistani ja maalla asumisesta yleisestikin, olen kuitenkin jossain määrin kiintynyt myös kaupunkielämään ja siihen kaupunkiin, jota olen kutsunut kotipaikakseni jo vuosikymmenen. Minullahan oli suunnitelmissa pitää se kaupunkiasuntoni, mutta muutin nyt suunnitelmia. Ostoslistalla on omistusasunto, mahdollisimman hyvältä paikalta, mutta sen ei tarvitse olla niin suuri kuin nykyinen asunto. Autopaikka, mielellään talli on plussaa. Ei todellakaan ole mitään järkeä maksaa suurta vuokraa (liian) isosta asunnosta, kun ei sitä nyt käytännössä oikeasti tarvitse.

Ja lähiaikoina suuntaan nokkani taas yli Atlantin, suuntana on jälleen New York ja sen loputtomat nähtävyydet.

Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.

Talon tekoa

Vaikkei siltä ehkä kuulosta, on talonrakennusprojekti mennyt eteenpäin kuin juna keväästä lähtien. No, johan siitä alkaa kohta vuosi olla, kun pihan tontti lohkottiin muusta tilasta, ostin sen itselleni ja tapasin arkkitehdin ensimmäisen kerran. Minulla oli jotenkin sellainen hattarainen käsitys, että kun omakotitaloa rakennuttaa, menee alusta muuttoon pitkäkin aika, vuosia tai semmoista (juu, ei uskoisi, että olen rakennusmiehen tytär...). Ei se ihan niin olekaan, vaan muuttovalmis talon pitäisi olla melko pian uuden vuoden jälkeen. Projekti on pysynyt aika mukavasti aikataulussaan eikä suurempia kupruja ole sattunut. Nyt on seinät pystyssä ja katto pään päällä ja homma jatkuu sisätöillä.

Minullehan tämä rakennusprojekti on ollut maailman helpoin, sen kun olen vetänyt lonkkaa vain tai huidellut pitkin maailmaa. Helppoudesta on sitten maksettu sievä summa ammattilaisille, kustannuksista olisi pystynyt säästämään varsin roimasti, jos olisi tehnyt itse töitä. Kyllähän ammattilaisen tekemät tunnit ja työ maksavat. Isä on katsellut projektin perään melkein kiinnostuneempana kuin minä. Huomatkaa sana "melkein", olen minäkin toki laukannut raksalla katselemassa ja ihmettelemässä ja ihailemassa.

Vaikka kyllä jossain vaiheessa oli iskeä epäusko, kun talo alkoi näyttää siltä, että se paisuu ihan mahdottoman kokoiseksi. Siinä vaiheessa kun seinät oli saatu jotakuinkin pystyyn ja vähän kattoakin päälle, tuntui talo sisältä käsin katseltuna valtavalta. Tuntui siltä kuin sinne voisi parkkeerata parin linja-auton lisäksi ruotsinlaivan. Isä kuitenkin rauhoitti mieltä sanomalla, että ulkoseiniin tulee vielä paksuutta ja kunhan sisäseiniäkin saadaan enempi tehtyä, alkaa koko rakennus näyttää inhimillisen kokoiselta. Toivoa todellakin sopii.

Voin myös onneksi sanoa, että hyvästi vanhan kotitalon jääkylmät lattiat ja oikullinen lämmityksen säätö. Sinne tulee lattialämmitys ja automaattinen lämmönsäätelyjärjestelmä. Lämmitysmuotona on pääsääntöisesti maalämpö, mutta myös varaava takka. Jos siis lämmitän takkaa, automaattinen järjestelmä nuuskii huoneiden lämpötilaa ja pienentää vesikiertoa niin että lämpötila pysyy tasaisena. Lisäksi takassa on ihan oma tunnelmansa, varsinkin pimeinä pakkasiltoina. Vielä kun saisi siihen takan eteen hirventaljan. Täytynee ottaa yhteyttä paikalliseen hirviporukkaan tai jotain...

Asuntoprojektin tilannekatsaus

Talonrakennusprojekti on edennyt sellaiselle mallille, että kohta pitäisi alkaa oikeasti päättää sellaisia pieniä yksityiskohtia kuin pintamateriaalit, värit, tapetit, keittiökalusteet ja niin edelleen. Minä ainakin olen ihan toivoton miettimään mitään värejä tai seiniä tai pintoja. Esimerkiksi seinien maaleissa on niin paljon valinnanvaraa, että päätä huimaa. Sitten yrittää vain oman mielipiteen mukaan katsoa, että juu, tuo olisi tosi nätti sävy ja tuo ja tuo ja tuokin ja tuo itse asiassa vasta nätti onkin. Lopulta tykättyjä värejä on noin tusinan verran vaikka vasta yhden valmistajan tuotteet on käyty läpi. Sitten pitäisi miettiä, että miten mikäkin sopisi sisustukseen, miltä näyttäisi jonkin huoneen seinällä ja siinä minä olen loputtoman huono. Sitten näkee esittelykuvia, missä seiniin on sudittu jokin sinällään ihan kamalalta näyttänyt väri, mutta seinässä se ei näytäkään sitten enää lainkaan niin pahalta. Arkkitehti päätyikin ehdottamaan sisustussuunnittelijaa ensimmäisen kahden tunnin jälkeen.

Myönnän että minulla on ollut vahvoja ennakkoluuloja sisustussuunnittelijoita kohtaan vaikka olen joskus aikaisemmin heittänyt täällä blogissakin ajatuksen siihen suuntaan. Kiitos siitä kuuluu ehkä suurimmaksi osaksi sisustuslehdille ja -tv-ohjelmille, joissa sommitellaan steriili, moderni ja kylmänkalsea sisustus puhtaanvalkoiseen tilaan ja nk. lämpöä sanotaan tuotavan jollain yksittäisellä shokkivärisellä elementillä. Kiitos juu, muttei minulle sellaista, minä haluan omannäköistä enkä ollenkaan niin modernia. Pääpiirteissään tyylihän on jo päätetty, mutta yksityiskohdissa ja esimerkiksi juuri niissä värisävyissä on vielä paljonkin valinnanvaraa ja mietittävää.

Koska minä en yleensä tiedä mitä minä haluan (saatan tietää mitä en halua, mutta muuten kenttä onkin sitten auki), on parhaaksi metodiksi näissä suunnittelujutuissa osoittautunut se, että ensin jutellaan arkkitehdin/suunnittelijan/muun ammattilaisen kanssa pääpiirteitä selviksi ja sitten ammattilainen tekee ehdotuksen tai useamman kuvina. Kuvista minä näen jo heti paljon paremmin, mitä haluan ja mikä ei minusta oikein toimi. Sitten taas vähän jutellaan ehdotuksista ja yleensä tässä vaiheessa tuleekin paljon taas lisää ideoita. Ja sen jälkeen uutta suunnitelmaa paperille, asiantuntija tekee taas. Minä olen aina avoin niille ehdotuksille, jotka alkavat sanoilla: "Minä itse tekisin näin..." Kun perusteellisesti molemmat/kaikki osapuolet asiaan perehtyvät, ei yleensä tarvita enää useampia kierroksia kun pöydällä on valmis ja minä olen tyytyväinen tulokseen. Toivottavasti myös muut osapuolet ovat tyytyväisiä saamaansa maksuun työstään ja tyytyväisenä toimistosta lähtevään asiakkaaseen.

Virallinen osoitteeni on edelleen kaupungissa ja viihdyn tuossa kaupunkiasunnossani vähän turhan hyvin. Viime aikoina onkin alkanut mielessä kaihertaa yhä enemmän ja enemmän sellainen ajatus, että jospa jättäisi sen asunnon myös kaupunkiin, vara-asunnoksi niitä aamuöitä varten, jolloin ei jaksa jonottaa taksia bileillan jälkeen pakkasessa ja räntäsateessa kun luottotaksikuskikin on nukkumassa. Niin, olisi sittenkin pitänyt se asunto ostaa eikä vain vuokrata! Kommenteissa moni sitä moittikin, että miksen ostanut, miksi vuokrasin, mutta kun se oli tarkoitettu ihan vain väliaikaisratkaisuksi. Tosin nykyinen asunto on todellakin kiva ja viihtyisä ja nyt jo sisustettukin eikä sitä saa ostettua, vuokrattua ja minulla on sen verran ylimääräistä että vuokran pystyn maksamaan, niin että ehkä se nyt ei ole maailman kauhein asia. Mutta katsotaan mitä eteen tulee.

Vielä on kesää jäljellä...

Tähän kesäänkin saa ihan uuden otteen, kun se kestää jotakuinkin toukokuun alusta tai viimeistään puolesta välistä vähintään elokuun loppuun sen sijaan että se olisi vain se neljän viikon loma heinäkuussa ja siitäkin osan viettää ulkomailla. Aina aikaisempina vuosina olen valitellut sitä, että kun ei ehdi tehdä kaikkea. Ei lojua auringossa, ei käydä rannalla, ei matkustella kotimaassa tai ulkomailla, ei hoitaa puutarhaa (eipä ole kyllä ollutkaan pihaa, mitä nyt vanhemmilla), ei käydä huvipuistoissa, ei tavata kavereita, ei syödä mansikoita ja jäätelöä, ei grillata, ei mitään. No, kyllä nyt ehtii! Ja lueteltujen lisäksi vielä kamalasti paljon kaikenlaista muutakin.

Talonrakennusprojekti alkoi jo hyvissä ajoin keväällä vanhan purkamisella ja uutta on tuupattu hartaasti pystyyn. Se alkaakin olla ihan hyvällä mallilla. Rakennusfirman valinta onnistui nappiin, rakennusmiehenä elämäntyönsä tehnyt isä on tehnyt omaan laskuunsa pistokokeita työmaalla eikä ole löytänyt huomautettavaa. Hän on kytännyt varsinkin noita kosteusvauriojuttuja, alapohjan tuuletusta, kosteiden tilojen eristystä ja sen sellaista.

Koska puutarha on myllätty ylt'ympäriinsä, en sitä ole päässyt vielä laittamaan. Onneksi sinne sivummalle on saanut kuitenkin kasvimaata kylvettyä ja joitain aikoja sitten sain tassuuni rakennusluvan pienelle kasvihuoneelle siihen hyötypuutarhan kylkeen. Sen lisäksi Jussi on rekrytoinut minut kunnostamaan hänen omaa pihaansa, se kun on hänen omien sanojensa mukaan poikamiesmäiseen tyyliin karuhko (lue: nurmikkoa, vähän ohdakkeita siellä täällä), mutta olisi kiva jos siellä olisi vähän jotakin muutakin. Koska minulla ei mitään muuta olekaan kuin aikaa, olen saanut suunnitella ja toteuttaa aika lailla oman mieleni mukaan. Jussilla tietysti on viimeisin päätösvalta, mutta tuo on niellyt minun ehdotukset ilman mutinoita.

Sitten on tullut reissattua, yksikseen, siskon kanssa ja Jussin kanssa. Pariisi, Lontoo, Tukholma, Berliini, Kööpenhamina, tosin pari reissua on olleet ihan vain pitkiä viikonloppuja, jos minä joka paikassa olisin viettänyt viikon tai kaksi, olisi koko kesä mennyt siinä. Ja sehän nyt ei millään käy.

Enkä muista aikaa, jolloin olisin syönyt niin hyvin kuin tänä kesänä. Jussissa on vähän kokin vikaa ja grilli on ollut tulilla harva se ilta. Vähän niinkuin itsestään on ruokavaliosta karsiutunut jäätelöä lukuunottamatta enimmät hiilihydraatit pois, kun grillissä tirisee oikea liha ja kasvikset ja lisukkeena lähinnä salaattia. Kuka hitto sitä viitsii kesäkuumalla vielä erikseen perunoita tai pastaa itselleen keittää? Vaikka olenkin siis syönyt, syönyt ja syönyt vieläpä hyvin, paino on tullut vähän jopa alaspäin. Tietysti sillä pihoissa puuhaamisella eli puhtaalla hyötyliikunnalla on saattanut olla osuutensa asiaan.

Siinä nyt nopeimmat kuulumiset, palailen asiaan taas joskus.

Asumisjärjestelyjä

Lähipiirissä on pyöritetty viimeiset kuukaudet varsinaista karusellia mitä tulee asumiseen. Ensin muutti sisko häntä varten ostamaani asuntoon. Sitten muutti mummo yksityiseen vanhainkotiin. Sen jälkeen muutin minä isompaan ja uudempaan vuokrakämppään. Sen jälkeen kun minä ostin lapsuudenkotini, ovat myös vanhemmat olleet muuttokannalla. Ja koska tätä taloa ei passaa ihan tyhjäksi jättää, niin minä vietän osan ajastani nyt täällä maalla.

Sisko on saanut sisustettua asuntonsa jo aikoja sitten ja kuulemma tuntuu siltä, kuin olisi aina asunut siellä. Enkä ihmettele, asunnosta tuli ihan "siskon näköinen". Sijainniltaanhan se on mainio ja yläkerroksista on hienot näköalat kolmeen ilmansuuntaan. Eikä maisemissa ole moittimista, päin vastoin.

Mummo, vaikka aluksi olikin vähän vastahankainen, on viihtynyt hyvin uudessa vanhainkodissa. Ikioma huone on ehdoton juttu vanhallekin ihmiselle. Henkilökuntaa on tarpeeksi, jopa niin paljon että ehtivät välillä istahtaa alas juttelemaan ihan niitä näitä. Pesullekin pääsee niin usein kuin on tarvis tai sattuu haluaamaan. Kuulemma myös ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, siitäkin asiasta oli toisinaan tingitty kunnallisella puolella. Se kuulemma näkyy myös puntarilla, painoa on tullut hieman lisää viime kuukausina mikä on ihan hyvä juttu, koska mummo olikin kovin hoikassa kunnossa.

Isä ja äiti löysivät itselleen mainion rivitaloasunnon aivan keskustan liepeiltä ja muuttivat kimpsuineen ja kampsuineen sinne tässä alkuvuoden kuluessa. Äitiä jo polttelee kovin kevät ja uuden asunnon piha, joka onkin rivitaloasunnon pihaksi ihan mukavan kokoinen. Joo, äidillä on prioriteetit aina kohdillaan, mutta itse asuntokin on vallan mukava nyt varsinkin kun sitä on saatu kalustettuakin. Saa sitten nähdä miten vuosikymmeniä maalla maalaistalossa asuneet sopeutuvat rivitaloelämään, mutta tällä hetkellä ainakin ovat kovin tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa ja varsinkin siihen, että kauppa on ihan oikeasti kävelymatkan päässä, samoin pankki ja apteekki sekä kirjasto. Minulla on paha kutina siitä, että heistä tulee nyt kirjaston vakiasiakkaita.

No, tämä kotitalo on siis jäänyt tyhjäksi, mikä ei ole sinänsä hyvä juttu, koska aution näköinen ja oloinen yksinäinen talo houkuttelee helposti kaiken maailman murtovarkaita ja vandaaleja tekemään tihutöitä. Eikä tämä olisi edes sataprosenttisen turha kohde murtovarkaalle, koska osa vanhempien huonekaluista on edelleen täällä, kaikki eivät mahtuneet uuteen asuntoon ja toisaalta he uusivatkin joitain huonekaluja kokonaan. Minä sitten ole täällä viettänyt aikaa ja pitänyt taloa asutun näköisenä.
Ja voin sanoa, että kyllä on hiljaista! Talossa kun ei ole ketään nyt niin sen oikein kunnolla huomaa. Oikein nautin tästä rauhasta. Maltan tuskin odottaa, että se uusi talo joskus valmistuu, mutta se rakennusaika tulee olemaan kyllä kaikkea muuta kuin rauhallista.

Taloa kohta rakentamaan

Talon suunnittelu alkaa olla vallan hyvällä mallilla. Olen käynyt suunnittelevan arkkitehdin kanssa hektistä sähköpostien ja pohjakuvien vaihtoa ja nyt se alkaa olla juuri sellainen kuin haluan. Tai ainakin kuvittelen haluavani, mutta kyllä siinä taitaa olla kaikki asiat kohdillaan. Käytännöllisyyttä minä tietysti eniten arvostan, varsinkin kun aion siellä itse asua.
Prosessi on edennyt aika nopeasti siihen nähden, että alkutilanteessa en tiennyt edes selkeästi, mitä haluan. Minulla oli kyllä hajanaisia ideoita vaikka miten paljon ja niiden pohjalta suunnittelu aloitettiin. Minä sitten rakastan tuota arkkitehtia, joka pystyi likimain jokaisen kompastuskiven kohdalla näyttämään minulle joistain piirrustuksista tai valokuvista vaihtoehtoja: "Tuollainen olisi mahdollinen ratkaisu tai sitten tällainen, mutta voidaan se tehdä tuommoisellakin tavalla".

Talosta tulee nyt sitten kaksikerroksinen tai sanotaanko sitä nyt sitten puolitoistakerroksiseksi, koska yläkerta ei ole ihan yhtä suuri kuin alakerta. Se on komea talo, muttei ylenmäärin pramea. Eikä liian moderni vaan sopiva vanhahkon maalaistalon pihapiiriin.

Keittiössä tärkeintä on se, että siellä on varastotilaa, pöytätilaa ja kylmäkomero. Siitä tulee kodikas, vaikka alunperin haaveilin rosteriteräksellä pinnoitetuista kaapeista, pöydistä ja kodinkoneista. Keittiö on tietysti alakerrassa, kuten olohuonekin. Olohuoneesta ei suunniteltu liioitellun suurta. Tarvittaessa olohuoneen ja melkein yhtä suuren kirjaston välisen liukuoven voi avata ja näin saadaan isompi yhtenäinen tila. Kirjastosta tulee myös työhuoneeni.

Alakerrasta löytyvät toki myös pesutilat ja sauna, puusauna on ehdoton valinta, klapikone menee ostolistalle. Samasta yhteydestä löytyy myös yhdistetty kodinhoito- ja askarteluhuone, jossa voin huoletta näperrellä yhtä ja toista, mitä en esimerkiksi sotkuisuuden takia viitsi kirjastossa tehdä. Siellä on myös kuraeteinen, jonka kautta kuljetaan silloin kun ollaan kahlattu nilkkoja myöten savessa ja kengät ja vaatteet ovat sen näköisiä.
Arkkitehdin paras idea oli viherhuone, jossa saan toteuttaa sisäistä puutarhuriani. Se on valoisa etelänsuuntainen huone, jota voidaan pitää talvella muuta asuntoa viileämpänä. Se tulee olemaan se paikka, missä vaihdan huonekasveille mullat ja esikasvatan puutarhaan tulevia kasveja. Sinne tulee pöytätilaa, ikkunan eteen hyllyt, joihin voin taimilaatikoita sijoittaa mahdollisimman paljon ja laatoitetut lattiat ja seinät sekä lattiakaivo että jos vähän paikat sotkeutuu kun puljaan mullan kanssa, voi lattian näppärästi suihkuttaa puhtaaksi.

Yläkerrassa on enimmäkseen makuuhuoneita, joista osasta on pääsy koko eteläseinustan mittaiselle parvekkeelle. Yhdestä huoneesta aion sisustaa itselleni kuntosalin. Yläkerrastakin löytyy wc ja suihku ja joskus tulevaisuudessa sinne on mahdollista remontoida pieni keittiöntapainen, siltä varalta että tulee tarvetta.

Kuulostaa tosi yksinkertaiselta ja vaivattomalta, mutta vakuutan ettei tämä ole sitä ollut. Olen käynyt läpi lukemattomia talojen pohjapiirrustuksia ja valokuvia, etsinyt niistä sellaisia asioita, joita haluan ja niitä, jotka eivät miellytä. Olen kahlannut läpi nettisivustoja ja -foorumeita rakentamisesta, sisustamisesta, remontoinnista ja kaikesta muusta, mikä vähänkään liittyy aiheeseen. Vessan viemäröinti on kuulkaa kiehtova aihe! Olen keskustellut, kysellyt, katsellut, en ole pariin kuukauteen pystynyt käymään kenelläkään edes kylässä ilman että tutkiskelen kunkin asunnon ratkaisuja eri asioihin. Kaverit alkavat olla jo läpeensä täynnä minun talonsuunnittelua.

Ja sitten se kaksijalkainen, josta mainitsin taannoin: hän kutsui minut käymään luonaan eräänä päivänä ja ilmeni että kaverilla on omakotitalo. Vanhahko, mutta sitähän sanotaan että vanha konsti on yleensä parempi kuin pussillinen uusia. Ette usko minkälaisen tupatarkastuksen tein hänen luonaan, siinä tuli nuohottua läpi pannuhuoneet ja kaikki. No, onneksi kaveri ei tuntunut panevan pahakseen moista nuuskimista ja olihan minulla toki selityskin: suunnittelen omaa ja yritän löytää hyviä ideoita tai ainakin välttää huonoja. Se ilta meni rattoisasti rupateltaessa kaikenlaisesta asumiseen, rakentamiseen ja remontointiin liittyvästä.

Talonomistaja

No niin, nyt on sitten tehty se, mitä on tässä suunniteltu: ostin vanhemmilta talon pihapiireineen, ulkorakennuksineen ja traktoreineen. Muut maat ovat vielä heidän nimissään ja he saavat asua tuossa talossa ensi keväälle asti ainakin, niin että pystyvät hankkimaan uuden asunnon keskustasta. Jo heillä yksi isohko rivarinpätkä onkin kiikarissa.
Ja sitten pitäisi alkaa suunnitella uutta taloa ja anoa rakennuslupia ja muuta sen sellaista, jos sitä vaikka pääsisi kevään tullen purkamaan vanhaa ja rakentamaan uutta. Isän kautta onneksi järjestyy paljon asioita ja menenkin pian arkkitehtitoimistoon juttelemaan talosuunnitelmista. Yritin katsella tuossa jo monen sortin valmiita talopaketteja, mitä eri valmistajat tarjoavat, mutta niiden kaikkien pohjaratkaisuissa oli jotain vikaa tai eivät ainakaan olleet täydellisiä ja vaikka niitä olisi saanut muunneltuakin, niin silti ei oikein mikään iskenyt.

Minulla on olemassa jo pitkä lista asioista, joita haluan omaan talooni, mutta toisaalta sitten joidenkin perusjuttujen kanssa olen vielä ihan pihalla. Esimerkiksi se, haluanko yksi- vai kaksikerroksisen talon? Kaksikerroksiseen taloon saisi parvekkeen tai vaikka kaksikin, mutta jos sitten 50 vuoden päästä liikun rollaattorilla, ei portaat varmaan kuulu enää valikoimaan. Voisihan sitä tietysti olla ovela ja tehdä talosta sellaisen, että alakerrassa on riittävästi tilaa ja mm. makuuhuoneita, että tarvittaessa yläkerran voi sulkea kokonaan ja käyttää vain alakertaa. Niin joo ja ulko-ovelle täytyy tulla pyörätuoliliuska. Joka tapauksessa talon pitäisi olla sellainen, ettei sitä tarvitse elämäntilanteiden muuttuessa olla heti laajentamassa tai remontoimassa, saati sitten myymässä kokonaan.

Passiivitaloa en halua. En luota ainakaan vielä tippaakaan siihen, että ne todella olisivat homeettomia. Ja mikäli olen oikein käsittänyt, ne ovat aika riippuvaisia siitä ilmastointitekniikastaan. Enkä halua ajatella, mitä tapahtuu jos sattuu jonain myrskyisenä talviyönä menemään sähköt koko kylältä. Ei olisi ensimmäinen kerta eikä edes niin kovin harvinaista vaikka pitkiltä katkoksilta on säästytty. Sinne tulee maalämpö ja varaava takka. Tosin muistaessani viime kesää, ilmastointikaan ei olisi kelvoton juttu.

Mutta näitä passaa sitten miettiä sen arkkitehdin kanssa tarkemmin.

Kotityöt

Luin tuossa juuri kotiapulaisista kertovan kirjan, jonka olin lainannut kirjastosta. Siihen oli kerätty muisteluita ihmisiltä, joiden kodissa on ollut kotiapulaisia tai jotka ovat itse toimineet kotiapulaisina jossain vaiheessa. Sittemmin kotiapulaiset ovat kadonneet, nykyisin kaikesta pitää selvitä itse: lastenhoidosta, kodinhoidosta, ruuanlaitosta, siivouksesta ja niin edelleen.
Ja sitten ihmetellään, miten Suomessa käytetään niin paljon eineksiä ja käydään niin paljon pikaruokaloissa syömässä! Kas kun naiset eivät enää suostu repeämään ihan joka paikkaan ja tekemään ihan joka asiaa itse. Mutta eipähän ole vaihtoehtoja, kotiäidille ei taida juuri eläkettä karttua ja muutenkin kotiäitiyttä pidetään sosiaalisesti halveksittavana loisimisena. Johan sen on huomannut niistä kommenteista, mitä tännekin on tullut kun kerroin irtisanoutuneeni töistä (minä en edes ole äiti): kamalaa, kyllä sitä töitä pitää ihmisen tehdä! Ihan kuin ilman työpaikkaa ei olisi oikein ihmisarvoakaan?

No, tuo lipsahti nyt tilityksen puolelle ja pois aiheesta eli kotitöistä. Oi, mielelläni minäkin maksaisin jollekulle siitä, että hän tekisi kotityöt puolestani. Siivouksen olenkin jo ulkoistanut niin pitkälle kuin vain pystyn. Se itse asiassa oli myös niitä klassisia ensimmäisiä asioita, joita rahoillani tein (kertonee vähän jotain minun suhtautumisesta siivoamiseen). Nykyisin siivooja käy kerran viikossa, imuroi, pyyhkii pölyt, siivoaa keittiön ja pesee vessan ja kylppärin, tuulettaa, vaihtaa lakanat, pesee käytetyt. Joka toinen viikko pestään lattiat kostealla. Säännöllisesti pestään myös ikkunat, sauna ja muuta sellaista.
Olen toistaiseksi ollut tyytyväinen käyttämäni firman palveluun. Jälki on siistiä, mitään huomauttamista ei ole ollut, siivoojat ovat aina ajallaan paikalla, laskutus on toiminut ja kaikin puolin on mennyt hyvin. Sama firma hoiti myös vanhan asunnon loppusiivouksen ja uusikin kämppä luututtiin läpi perusteellisesti. Minun ei tarvitse tehdä siivouksen eteen muuta kuin järjestellä tavarat suunnilleen paikoilleen ja pysytellä pois jaloista. Siivoojilla on mukana omat välineet ja aineet, joten niitäkään ei tarvitse minun hankkia ja säilyttää.

No, ruokaa teen mielelläni itse ja onneksi löytyy ravintoloita niitä päiviä varten, jolloin ei ruuanlaittoon ole inspiraatiota. Ja ruokakaupassakin käyminen on ihan siedettävä homma nykyisin. Itse asiassa hyvinkin siedettävä, ehdin näet käydä monessa erikoisliikkeessä päiväsaikaan sen sijaan että ryntäisin siinä viiden ruuhkassa johonkin supermarkettiin ostamaan suunnilleen valmiiksi pureskeltuja ruoka-aineksia.

Mutta vaatteidenhoidon voisin ulkoistaa. Olen kyllä aina arvostanut vaatteissa helppoutta eikä kaapista löydy montaa vaatetta, joka vaatisi käsinpesua tai muuta erikoiskäsittelyä. Silitettävätkin vaatteet ovat aika harvassa, moni on suht suora jo koneesta nostettaessa.
Joku voisi silti hoitaa päivittäisen pyykkikasani, pestä myös ne satunnaiset käsinpestävät vaatteet, ripustaa vaatteet kuivumaan, silittää tarvittavat vaatteet ja kaikki lakanat (pidän niistä enemmän silitettyinä vaikken itse koskaan jaksa sitä tehdä), viikata kuivat vaatteet ja viedä ne vaatehuoneeseen. Sillä vaatehuoneeni on jatkuvasti katastrofaalinen, en vain saa pidettyä vaatteitani ja liinavaatteitani siisteissä kasoissa ja tangoilla ja rekeissäkin vaatteet ovat miten sattuu.

Verhoja

Ainakin jotkut verholiikkeet tarjoavat myös verhosuunnittelupalvelua kankaiden ja ompelun lisäksi ja päätin itse käyttää tällaista mahdollisuutta hyväkseni. Olin jossain blogissa nähnyt ylistäviä kommentteja verhosuunnittelusta. Niinpä tein vähän tutkimusta paikallisissa verholiikkeissä ja valikoimien katselun ohessa kyselin mahdollisuutta verhosuunnitteluun.
Asunto ei kuitenkaan ole vielä sillä mallilla, että verhosuunnittelulla olisi kiire. Varustukseen kuuluvat säleverhot joka ikkunassa, joten verhoja sinänsä ei tarvita. Koska suht selkeät suunnitelmat kaiken muun paitsi olohuoneen ja keittiön sisustamiseen on olemassa (ja se makuuhuone on oikeasti melkein valmis jo), niin makuuhuoneen ja kirjaston verhot katsottiin jo valmiiksi.
Makuuhuoneeseen tulee kaunein ruusukuosinen verhokangas, mitä suinkin liikkeestä löytyi. Saan muuten samasta kankaasta myös sängynpeiton. Kun minä sitä romanttista makuuhuonetta niin olen mainostanut ja siellä kuitenkin on valkoiset seinät, niin verhojen kanssa päätettiin pysytellä ruusulinjalla. Siellä on ruusuaihetta vähän muuallakin, joten verhot sopivat sinne kuin nenä päähän. Ei se silti vielä näytä miltään äklövaaleanpunaiselta.
Kirjastoon sen sijaan tulee raidalliset verhot, joissa on tummempaa ruskeata, vaaleanruskeata, kultaa ja vähän luonnonvalkoista. Ylös tulee kappa yksivärisestä kankaasta, joka sopii verhoihin.

En voi kuvitella enää helpompaa tapaa hankkia verhoja. Suunnittelijan kanssa suunnitellaan ensin, hän ottaa kaikki tarvittavat mitat. Verhot tehdään niiden perusteella ja tuodaan suoraan kotiin silitettyinä ja tarvittavat klipsut ja painot ja muut tulee mukaan. Ei ole oikeasti totta! Lisäksi he kuulemma myös säilyttävät mitat ja tiedot sitä varten, jos joskus myöhemmin haluan vaihtaa verhoja niin vanhojen tietojen perusteella on helpompi lähteä suunnittelemaan uutta. Ja jos minulla on itselläni visio verhoista, ei suunnittelijan tarvitse käydä enää paikan päällä, koska mitat on otettu jo.

Uusi naapuri

Olin tässä eräänä päivänä tekemässä muuttoa, ts. ohjailemassa muuttomiehiä kantamaan laatikoita ja kalusteita suunnilleen oikeisiin huoneisiin. Ovi asuntoon oli tietysti auki ja muuttolaatikoita kasalla siinä rappukäytävässäkin. Sattuipa sitten naapurin rouva tulemaan samaan aikaan kotiinsa. Sanoin tietysti päivää ja nyökkäsin kohteliaasti, pitäähän sitä naapureille, vaikka uusi tulokas olenkin. Rouva, mitä lienee neljänkymmenen, osoittautui ulkomaalaiseksi, sen oli toki voinut ulkonäöstäkin päätellä. Lieneekö etelä-Euroopasta, Espanja, Italia, sieltä suunnalta. Hän puhui kuitenkin hyvää englantia ja jäi siihen juttelemaan vähäksi aikaa.
Hän asuu vastapäätä minun asuntoani, seinä- ja parvekenaapuri on. Kerroin vasta muuttavani asuntoon, minkä hän toki näki muutenkin. Ilmeni että hänen aviomiehensä on töissä Suomessa ja asunto on heidän työsuhdeasuntonsa. En ihmettele, minunkin asuntoni olisi voitu vuokrata kalustettuna, jos olisin niin halunnut. Kalustettu asunto on ulkomailta tulevalle varmasti paras vaihtoehto. He ovat asuneet Suomessa reilun vuoden ja asuvat vielä ainakin muutaman vuoden. Se ei ihan selvinnyt, mitä mies työkseen tekee. Minä puolestani kerroin asuvani yksin. Muuten jutunaiheet liikkuivat hyvin yleisellä tasolla, millainen taloyhtiö on, kuinka hyvät kulkuyhteydet joka paikkaan ja palvelutkin lähellä. Ja todella kaunis paikka on kuulemma kesällä.

No, mitäpä siinä, mukava naapuri, ajattelin. Kunhan ei vain osoittautuisi taloyhtiön pakolliseksi kerrostalokyttääjäksi.

Myöhemmin eräänä iltana olin yksikseni kotona järjestelemässä paikkoja. Tai lähinnä siis keittiötä. Olin saanut tilaamani astiaston nyt kotiin, pessyt ensimmäisen erän pesukoneessa ja järjestelin niitä kaappeihin tiskikoneen hurnuttaessa matkan pölyistä puhtaaksi toista astiaerää. Sitten soi ovikello. Olen kehittänyt itselleni jo säikkyvaihteen ovikelloja kohtaan, mutta urheasti hiippailin ovelle vilkaisemaan ovisilmästä tulijaa. Ihan kuka tahansa se ei voisi olla, toivottavasti, koska alaovesta ei päässyt ilman avainta.
No vielä mitä, se oli se naapurin rouva. Kainalossaan viinipullo ja toisessa kädessään vasta uunista otettu piirakka! Hän selitti miehensä olevan koko illan työpalaverissa ja hän ajatteli tulla piipahtamaan ja tuoda syötävää mukanaan, koska onhan se ymmärrettävää ettei muuton keskeltä välttämättä löydy mitään tarjottavaa yllätysvieraalle.
Ei siinä muuta kuin käskin astua peremmälle. Tarkemmin ajateltuna olin kyllä nälkäinen, olin järjestellyt tavaroita pitkin iltapäivää enkä syönyt lounaan lisäksi juuri kuin vähän välipalaa töistä tullessani. Ja mikä ettei seurakin kelpaisi. Keittiön pienen pöydän ympärille kaivelin kaapista vastapestyt astiat ja viinilasitkin löytyivät kuin ihmeen kaupalla.

Vietimme oikein rattoisan illan kinkkupiirakan ja punaviinipullollisen ääressä. Hänen miehensä on kuulemma pankkialalla ja arvasin oikein, he ovat kotoisin Espanjasta. Rouva itse on ihan kotirouvana, hän ei ole etsinyt Suomesta töitä. Parikymppinen poika on siellä edelleen, opiskelemassa. Käy joskus Suomessa. Ja ovat viihtyneet hyvin, varsinkin viime talvi oli todella upea je kesä myös. Suomi on kiva paikka asua ja tämä kaupunki juuri sopiva. Ei tietysti niin suuri kuin Barcelona, mistä he ovat kotoisin, mutta mukavampia ja puhtaampi. Ystäviäkin on löytynyt jokunen, mutta onhan se mukava tutustua naapureihinkin. Talossa asuukin aika paljon ulkomaalaisia, aika moni huoneisto on varmasti vuokrattu työsuhdeasunnoksi.

Hän jätti tähteeksi jääneet piirakanpalaset (oli kuulemma itse leivottua ja järkyttävän hyvää, aion kärttää reseptin vielä jossain vaiheessa) ja kiittelin kovasti vierailusta. Pitänee varmaan poiketa joku ilta toisella puolella käytävää, toivotteli tervetulleeksi.

Uusi asunto

Okei, en ole koskaan tehnyt näin helppoa muuttoa. Siis todellakaan ikinä.
Sain heti kuun alussa muuttofirmasta tilaamani muuttolaatikot, joihin heittelin irtaimet tavarat. Kun se oli tehty, muuttomiehet tulivat, kantoivat ne autoon ja huonekalut ja kodinkoneet perässä. Uudessa asunnossa he kantoivat ne kaikki sisään niihin huoneisiin mihin osoitin.
Olen hankkiutunut tässä jo eroon osasta vanhoja huonekalujani, niistä joita en halunnut itselläni pitää. Osa meni kavereille tai "myyntiin" hae-pois-palkalla. Jotkut olivat sellaisia, että olisin nakannut ne kelvottomina roskiin, mutta isä kävi korjaamassa nekin talteen. Vanha natkuva ja notkuva lipasto kelpaa kuulemma vielä hyvin työverstaalle tai traktoritalliin, tosin nauloilla, kulmaraudoilla ja jeesusteipillä paikattuna. Lopulta kaatopaikkatuomion sai ainoastaan vanha nojatuolini, josta isäkään ei sanonut enää kunnon kalua tekevänsä.

Uudessa asunnossa oli odottamassa valmiina uusia huonekaluja ja pari mattoakin, joihin ihastuin jollakin kalustekauppareissulla. On mainio asia, että niin moni huonekaluliike tarjoaa kotiinkuljetuspalveluja, monet ostamistani huonekaluista eivät olleet koottavia. Ja yhtä lailla hieno asia on se, että ainakin jotkut liikkeet tarjoavat myös huonekalujen kokoamispalveluita. En ole koskaan ollut kovin innokas kasaamaan huonekaluja, se on parhaimmillaankin viheliäistä puuhaa, huonoimmillaan täysin mahdotonta.
Uudessa kodissani on varsin kivasti säilytystilaa ja toisaalta olen niin perin juurin kyllästynyt siihen että mikään ei koskaan mahdu mihinkään, joten olen hankkinut paljon säilytystilaa itsekin: hyllyjä, kaappeja, laatikoita, arkkuja ja niin edelleen. Harmi että ne kirjaston kirjahyllyt tulevat vasta joskus myöhemmin, niissä kestää aikaa. Muuten kirjasto on hyvällä mallilla, on nojatuoleja ja massiivinen työpöytä, johon olen ehtinyt jo ihastua.
Makuuhuone on tällä hetkellä valmiimpi sisustukseltaan kuin muut huoneet, sinne ei itse asiassa tarvita enää oikeastaan muuta kuin joitain koriste-esineitä ja peili ja jotain muuta pientä, jos nyt satun keksimään jotakin.
Olohuone on vielä ihan katastrofi, siellä ei ole kuin tv, matto, säkkituoli ja kasoittain muuttolaatikoita.

Mutta kyllä se tästä alkaa ikiomaksi kodiksi muuttua pikkuhiljaa.

Jotain sinne keittiön kaappeihinkin pitäisi

Uudessa asunnossa ehkä parasta (tilan, parvekkeen, kirjastohuoneen, valoisuuden, siisteyden ynnä muun ohessa) on tilava keittiö, joka liittyy mukavasti olohuoneeseen. Keittiössä on silti tilaa vaikka tanssit järjestää, varsinkin jos mahtuu tanssimaan kaapeissa. Nimittäin kaappeja siellä on valtavasti!

Koska olen tähän mennessä asunut pienissä asunnoissa, joissa luonnollisesti on pienet keittiöt ja kaappitila enemmän kuin kortilla, on meitsin astiavalikoima melko karsittu. Ja vaikka olenkin suht innokas laittamaan ruokaa, ei esimerkiksi lautasia ole päivitetty sen jälkeen kun sain pari hieman epätäydellistä, siistien valkoisten lautasten settiä mukaan kotoa, kun lähdin opiskelemaan. Posliinitavara on siis vanhaa, sekalaista, kulunuttakin, mutta kyllä niiltä edelleen ruokansa syö.
Tosin jos kovin monta vierasta tulee, saattaa huomata, että lautaset loppuvat kesken. Siksi jossain keittiön yläkaapeista luurailee paketti kertakäyttölautasia ja taitaa siellä olla mukeja ja aterimiakin, jos oikein muistan. Pienessä asunnossa on kuitenkin se hyvä puoli ettei sinne mahdu kovin suuria vieraslaumoja kerralla. Olen silti hieman kateellinen Paras Aika Vuodesta - blogin Stellalle, jonka keittiössä tai ainakin astiakaapeissa vallitsee kuri ja järjestys. Kunpa minullakin...

Tämä tilanne tulee siis muuttumaan kohtuullisen radikaalisti, kunhan tästä nyt saan kasailtua vaatimattomat tavarani ja roudattua ne uuteen asuntoon. Olisihan sitä ehkä aika päivittää astiastonsa, kun ei ole miltei kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ostanut juuri mitään muuta uusia juttuja kuin korvaavat hajonneiden tilalle. Ja jos sitä saisi edes kuudelle hengelle tarjottua ruokaa samanlaisilta lautasilta. Se olisi jo SUURTA!

Sitä voisi siis marssia johonkin, mistä saisi astioita ostettua. Stockmannille, Sokokselle tai ehkä johonkin ihan alan liikkeeseen. Olen aina vilkuillut Villeroy & Bochia sillä silmällä, mutta tyrmäsin koko idean aluksi. Minun keittiöstänihän piti tulla moderni ja selkeälinjainen, ei sinne mitkään VB:t sovi, ne ovat niin traditionaalisia. Sisko viittasi kintaalla, hän ainakin aikoo hankkia vähän muutakin kuin vain minimalistista Arabiaa keittiöönsä, vaikka sekin suht moderni on noin muuten. Alkaa kuulemma muuten kyllästyttää sileät pinnat ja muut, ellei siellä joukossa ole jotain vähän poikkeavaa. Ei ehkä huono ajatus.

Ei siis tyrmätä VB:tä vielä. VB:n nettisivu tarjoaa aitiopaikan tuotteiden katselemiseen ja ihailuun. Enpä muuten tiennytkään, että esimerkiksi posliinitavarasta löytyy NIIN monta eri sarjaa. Ajattelin valikoida sieltä muutaman sarjan, joita harkitsisin vakavammin, mutta asia on tehty hieman vaikeaksi. Niitä kiinnostavia sarjoja nimittäin löytyy enemmän kuin muutama.
Kuten vaikka Althea Nova. Suurin osa noista tuotteista on varsin hillittyjä ja minä en voi mitenkään vastustaa mitään kukkakuoseja.
Tai Cottage, nuo marjat nyt vain ovat niin ihania. Florankin kukkakuvioidut kupit ovat muuten aivan ihania. My Gardenista ei tarvitse varmaan perustella lainkaan, miksi se kiinnostaisi. Tai Wildberries...

Mutta ikiaikojen suosikkini on the ultimate mummomalli: Old Luxembourg!

© Villeroy & Boch

Oikeastaan mietin, jos hankkisi tätä ja jos löytyisi samantyylistä, mutta täysin valkoista astiastoa, niin niitä voisi sitten yhdistellä. Lisäksi tuo ovat nettisivujen mukaan soveltuvia sekä astianpesukoneeseen että mikroon. Huippua!

Mutta yksi mistä en luovu ikipäivänä on vanha valurautapannuni.

Teknisiä ongelmia

Joo, mä tiedän että osa kuvien linkityksistä ei toimi. Se liittyy jotenkin tuohon Blogerin uuteen editoriin, joka suomeksi sanoen on P-A-S-K-A, anteeksi nyt vain, mutta se on. En ole mikään Bloggerin superkäyttäjä, joskus kirjoitellut jotain erääseen harrastusblogiin ja sitä kautta oppinut käyttämään tätä vanhempaa editoria, joka on idioottivarma.
Ajattelin antaa uudelle editorille mahdollisuuden ja kokeilin sitä tämän blogin kanssa, mutta se kyllä pilasi mahdollisuutensa minkäänlaiseen yhteistyöhön. Toivottavasti Blogger ei kovin nopeasti aja tätä vanhaa editoria alas.

Olen taas tämän päivän kulkenut tunnollisesti kaksi askelta siskon perässä pitkin huonekaluliikkeitä. Alan epäillä, että jos sittenkin antaisin oman kämppäni sisustamisen hommaksi siskolle. Hän näyttää löytävän tästäkin kaupungista sellaisia liikkeitä, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, saati että olisin tiennyt millaisia juttuja löytyy valikoimista. Itse asiassa siskon ei tarvinnut kuin ehdottaa paria huonekalua ja muutamaa sisustuselementtiä makuuhuoneeseeni (jonka sentäs pitäisi olla ihan erityylinen kuin hänen oma asuntonsa tulee olemaan) ja aloin nähdä jo itsekin makuuhuoneeni valmiina. Sanoinkin jo, että hän on opiskelemassa ihan väärää alaa, sisustussuunnittelija tai arkkitehti hänestä pitäisi tulla!
Sitä paitsi sisko on aina loistava kaveri shoppailureissulle.

(Itse asiassa ostin jo muutamia huonekaluja uuteen asuntoon ja hankinnassa on siihen kirjastohuoneeseeni Boknäsin hyllystö. Siitä se alkaa)

Sisustuskaa

Sen uuden asuntoni varustaminen huonekaluilla ja muulla ah-niin-tärkeällä sälällä aiheuttaa tuskaisia huokauksia. Mitä? Minkätyylistä? Mistä? Olen selaillut läpi sisustusblogeja ja sisustustavaroita myyvien liikkeiden nettikauppoja ja vaikka mitä ja vastaan ei ole tullut yhtä ainoata sellaista kuvaa, joka kolahtaisi. Kadehdin ihan siskoani, jolla on varma visio ja suunnitelma oman asuntonsa sisustamiseksi. Niin ja se on toteutettukin jo yli puolen välin. Ihan hieno asunto siitä tulee, valitettavasti se vain ei ole minun tyyliäni ihan täysin, joten en voi ulkoistaa sisustusongelmia siskolleni.

Asiaa toki auttaisi luvattoman paljon se, jos edes itse tietäisin mitä haluaisin. Toisaalta haluaisin modernia, suoraviivaista ja tyylikästä. Sitten huokailen ihastuneena maalaisantiikin ja kartanotyylin edessä. Hohhoijaa. Entistä enemmän alkaa houkutella siskon (yllättäen) heittämä idea, että sisustaisin eri tilat eri tyyleillä. Keittiö ja siihen kiinteästi liittyvä olohuone moderniin tyyliin, oma makuuhuone maalaisromanttiseksi ja se tuleva kirjastohuone kartanotyyliseksi. Tarkemmin ajatellen se itse asiassa on ainoa vähänkään järkevä ratkaisu, mutta minua huolettaa silti että toimiiko se käytännössä.

Kirjaston nojatuoleiksi kelpuuttaisin esimerkiksi jonkin näistä kavereista. Plus sitten tietysti seiniä kiertävät kirjahyllyt.

© Casa Shop

Makuuhuoneeseen voisi tulla jotain tällaista:

© Mia Joki / Aada Sisustus

Ja olkkari ja keittiö sitten... No, en todellakaan tiedä. Jotain soveltuvaa voisi löytyä Finnish Design Shopista, mutta lopulta siellä on aika vähän sellaisia huonekaluja, mitä voisin kelpuuttaa itselleni. Esimerkiksi tällä hetkellä siellä on yksi ainoa sohva tarjolla ja sitäkään en missään nimessä huoli itselleni.

Huoh. Oliko oikeasti jossain tarjolla niitä sisustussuunnittelupalveluita?  

Uusi asunto!

Kun töissä on vähän mälsää, ehtii surffailla läpi yhtä ja toista. Kuten nyt vaikka vuokra-asuntoja. Löysin yhden todella hienon, soitin, sovin yksityisesittelyn, kävin katsomassa ja allekirjoitin muuten vuokrasopimuksenkin jo. Saan asunnon heti marraskuun alussa ja irtisanon nykyisen asuntoni joulukuun alkuun, joten minulla on kuukausi aikaa hoitaa muutto. Edelleen, ne muuttofirmat on mainio keksintö. Tilasin jo yhden, tuovat laatikot heti kuun alussa.

Se uusi asunto on upea, UPEA! Isot ikkunat (kolminkertaiset), jättiläismäinen kahden seinustan lasitettu parveke-terassi-whatever, kolme huonetta, keittiö, kylppäri, sauna, erillinen wc, ilmastointi, parkettilattiat, astianpesukone valmiina, hyvä sijainti, kauniit näköalat ja kaikin puolin siis aivan mahtava. Autohallipaikankin varasin saman tien, kun siihen oli kerran mahdollisuus. Nyt pitäisi sit sitä autoa...

Minulla oli sellainen haave, että isommassa asunnossa sisustan yhden huoneen kirjastohuoneeksi. Seiniä kiertävät massiiviset kirjahyllyt ja keskellä lattiaa on mukavia tuoleja ja sohvia, kirjoityspöytäkin. Kaikki tummaa puuta, pitäisiköhän sitä kutsua englantilaistyyliseksi vai miksi, en tiedä. Tämä asunto on kuitenkin niin valoisa ja valkoisella sisustettu eikä kumpikaan makuuhuoneista oikein sovellu kirjastoksi. Tai no, tarkemmin ajatellen se toinen voisi kyllä kelvatakin... Täytyy miettiä ja suunnitella. 
Tosin minun ajatukset ovat niin hajalla joka suuntaan, että hommaan sinne pian jonkun sisustussuunnittelijan valitsemaan huonekalut. Tarvitsen uusia koska nykyiset eivät mitenkään riitä ja osa niistä on jo vähän nitinati-vaiheessa. Haluan asunnosta kuitenkin toimivan ja käytännöllisen sekä itseni näköisen, vaikka se ehkä pidemmällä juoksulla olisikin ehkä vain väliaikainen asunto, jos minä sitä maallemuuttoa alan jossain kohdassa ihan tosissani suunnitella. Se ei kuitenkaan käy ihan nyt ensi viikolla, joten kyllä tässä uudessa vuosi, pari ainakin pitäisi sinnitellä.

Mutta hohoo, minulla on uusi koti, minulla on uusi koti! Jee!! 

Mitä ostit rahoillasi ensimmäiseksi?

En oikeasti muista, ihan totta! En ole vielä ostanut juuri mitään isompaa, en asuntoa, en autoa. Enkä vielä läppäriä tai puhelintakaan, töistä on sellaiset tarjolla vielä nyt kuukauden ajan. Tässä kuukauden sisällä täytyy kyllä katsella noita. Muuten olen ihan tietoisesti välttänyt tekemästä mitään, koska tunnen olevani niin päästä sekaisin että tulisin todennäköisesti tehneeksi jotain tyhmiä valintoja.

Itse asiassa olen kyllä ostanut asunnon. Se ei tosin ole itseäni vaan siskoa varten, joka muuttaa siihen "vuokralle" (en minä vuokraa peri). Se kävi todella nopeasti, olin ilman muuta sitä mieltä että sisko tarvitsee paremman kämpän mitä se vanha opiskelijasolu oli ja sitten sattuikin niin kätevästi, että suht läheltä hänen kouluaan olikin myynnissä todella mukava kaksio, johon sisko tykästyi välittömästi. Siisti, uudehko asunto, fiksu pohjaratkaisu, muutenkin mukavanoloinen taloyhtiö ja kaiken lisäksi asunto oli vielä tyhjä eli kun kaupat oli tehty, avaimet sai käteen heti ja saattoi vaikka alkaa kantaa tavaroita sisään. No, varsinainen muutto on ensi viikolla. Tuparilahjaksi kustansin siskolle myös muuttofirman hoitamaan koko ruljanssin, minä en ainakaan henkilökohtaisesti rupea kantamaan yhtään mitään niin kauan kuin on olemassa yksikin muuttofirma!

Tämä tietää myös sitä, että viikonloppuna lähdemme vähän kiertelemään huonekaluliikkeitä. Opiskelijasoluun mahtuneet tavarat täyttävät hädin tuskin yhden nurkan tilavasta asunnosta. Katsotaan mitä löydetään, siskolla on onneksi jo suunnitelmia sisustukseen ja jopa tietoa siitä, mistä haluamansalaisia huonekaluja voisi löytyä. Minä itse olen 100% onneton sisustaja, ei makua, ei silmää ja mielipide kääntyy kuin tuuliviiri.

Olen toki miettinyt omaakin asuntoa ja lähden tästä 80-luvulla rakennetusta, sieltä täältä naulaa ja laastia kaipaavasta saunattomasta ja parvekkeettomasta murjusta kyllä ihan varmasti jossain vaiheessa. Mieluummin tietysti nopeammin kuin hitaammin ja ajattelinkin että ennen kuin teen mitään ratkaisevaa päätöstä, vuokraisin jostai vähän paremman ja tilavamman asunnon mietintäpaikaksi.
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa kokonaan maalle. Vanhemmilla olisi tuossa lähiseuduilla vähän maata, josta voisi lohkoa sopivankokoisen tontin, mutta itse asiassa vanhemmat tekivät ehdotuksen: he voisivat myydä nykyisen talon minulla pihoineen päivineen ja muuttaa johonkin kerrostalo- tai rivitaloasuntoon. Minä voisin sitten tehdä nykyiselle talolle (siis lapsuudenkodilleni) mitä haluaisin: remontoida, laajentaa, purkaa ja rakentaa kokonaan uusi. Todennäköisesti jälkimmäinen ratkaisu miellyttää eniten, 60-luvulla rakennettu omakotitalo ei ole mikään maailman kaunein rakennustaiteen teos eikä kaikin osin hirveän käytännöllinenkään ja remonttia pitäisi joka tapauksessa tehdä raskaalla kädellä. Sekin jää kyllä nähtäväksi, mitä teen ja millä aikataululla...