Aika aikaansa kutakin

Valittaen täytyy todeta, ettei riitä aika eikä ennen kaikkea inspiraatio tämän blogin pitämiseen aktiivisena. Se on työttömän elämä niin hektistä, kun tarvitsee riiata, rakentaa taloa ja raaputtaa puutarhaa.
Monta kertaa mainittu talonrakennusprojekti on päässyt käyntiin, keväällä saatiin rakennusluvat kuntoon ja sitten onkin ensin purettu vanhaa ja nyt laitellaan jo uutta. Maaseudun rauha on mennyttä hetkiseksi, mutta puutarhaa tarvitsee silti laittaa. Puutarhassakin on aloitettu jo joitain muutostöitä, istuttamista, siirtämistä ja maatöitä. Unohtamatta tietysti kasvimaata!

Niin että tämä blogi ei ehkä katoa, mutta on nyt virallisesti epäaktiivinen. Anteeksi kaikki vakilukijat.

Paha sosiaalinen media?

Lainaan blogitekstin otsikkoa suoraan ja häpeämättä Paras aika vuodesta - blogista, koska tämä postaus on nimenomaan tuon tekstin innoittamana syntynyt. Nykyisinhän on muodikasta syyttää sosiaalista mediaa kaikesta, hyvä ettei kohta ilmastonmuutoksestakin (no, kaikkien palveluiden vaatimat serverit kuluttavat niin paljon sähköä että syytös voisi pitääkin paikkaansa). Addiktio on tietysti addiktio, mutta terveen järjen kanssa ei sosiaalisesta mediasta voi olla haittaa. Ja miksi kaikki internetissä tai ylipäänsä tietokoneella tehtävä ajanviete ja hauskanpito luetaan aina pahaksi ja vaaralliseksi?

Tunnustan, että olen itse erittäin aktiivinen käyttämään kaikenlaisia sosiaalisen median palveluita. Tietty terve järki on kuitenkin aina mukana ja erityisesti nyt, kun ei oikeasti huvita tulla notiseeratuksi perintörikkaana. Niinpä en esittele FB:ssä lomakuviani Australiasta enkä twiittaa blogipäivityksiäni. Yhteystiedot, asuinpaikka, kuvat ja muut henkilökohtaiset tiedot on piilotettu ulkopuolisilta ja puolitutuilta FB-kavereilta. Enkä levittele talonrakennussuunnitelmianikaan julkisesti. Joo, myönnän. Minun satunnaiset FB-päivitykset ovat lähinnä tyyliä "Onpas kiva ilma, taidan lähteä ulos hiihtämään".

Käytännössä tämä blogi onkin siis ainoa paikka, missä levittelen elämääni ja pyrin tekemään sen niin anonyyminä kuin suinkin mahdollista. Kai minussa sitten asuu pieni paljastelija, mutta toisaalta joskus on helpottavaa kirjoittaa asioita muistiin ja jäsennellä niistä tekstiä, siinä selviää omatkin ajatukset. Tietysti voisin kirjoittaa ihan pöytälaatikkoon enkä julkaista näitä, mutta mennään nyt näin. Joudun minä tämänkin kanssa olemaan ihan tarpeeksi varovainen.

Haaste

Voi hyvä tavaton, vielä joku tämänkin blogin muistaa ja laittoi haastetta tulemaan että pitäisi 7 asiaa kertoa itsestään. Härkää sarvista ja niin päin pois, katsotaan mitä saan kerrottua itsestäni (mielellään varmaan sellaista, mitä ei ole ennen kerrottu).

1. Kuuntelen paljon dancea tai sen suuntaista musiikkia, erityisesti 90-luvulta ja 2000-luvun alusta. Aqua, ATC, E-Type, Darude, DJ Bobo, Maxx jii än ee. Ehkä yllättävää joidenkin mielestä, mutta tämän lisäksi uppoaa hyvin myös raskaampi, esimerkiksi Rammstein on ihan suosikki.
Olen saanut paljon pitkiä katseita musiikkimakuni takia, vaikka kuuntelen musiikkia harvoin niin että sitä on muut kuuntelemassa enkä muutenkaan ole mikään fanaattinen musiikin suhteen.

2. Olen jo vuosikaudet syönyt erittäin epäterveellisiä aamupaloja: lihapiirakkaa, pizzaa, jäätelöä, leivoksia, karkkia. Varsinkin arkiaamuina kun piti kouluun tai töihin mennä, oli vaikeata saada tungettua ylipäänsä mitään kurkusta alas, tuntui siltä että vastaanottoa ei kertakaikkiaan ole ja mikään ei maistu. Koska jotain piti kuitenkin syödä (yritin joskus jättää aamupalan väliin, mutta se ei toiminut), keksin kokeilla houkuttelua eli syödä jotain taatusti maistuvaa. Se tepsi ja olenkin nykyään sitä mieltä, että terveellistä elämää ei kannata aloittaa heti aamusta, jos aamut ovat muutenkin vaikeita. Aamulla on minusta lupa herkutella hyvällä omalla tunnolla.

3. Olen lentänyt kuumailmapallossa. Se oli mahtavaa ja aion änkeä itseni koriin uudemman kerran vielä joskus.

4. Asentaisin mielelläni läppäriini Linuxin Windowsin rinnalle, mutta olen niin laiska etten ole jaksanut alkaa säätää moisen projektin kimpussa.

5. Ymmärrän suomen lisäksi ruotsia, englantia ja saksaa sekä jonkin verran ranskaa ja venäjää, niin että kahdella viimeiselä pärjää noin jotenkuten turistina. Haluaisin kuitenkin näiden lisäksi osata islantia ja arabiaa eikä espanja ja/tai portugalikaan olisi kehnompi juttu. Saati italia ja japani.

6. Vihaan sukkahousuja yli kaiken, olen sitä mieltä että vain sataprosenttinen sadisti on voinut keksiä moisen vaatekappaleen naisten kiusaksi. Joudun kuitenkin käyttämään niitä, koska vaatekaapissani on melko paljon hameita. Pitkien housujen alla en ikinä käytä kuitenkaan sukkahousuja vaan pitkiksiä tai jotain vastaavia tai sitten en mitään, säästä ja lämpötiloista riippuen.

7. Ostin kirjakaupasta niin kauniin muistikirjan, etten raaski käyttää sitä. tuntuisi pyhäinhäväistykseltä kirjoittaa sen kermanvaaleille, paksuille sivuille mitään millään mainoskynällä. Minun täytyy kai hankkia sitä varten itselleni vähintään perinteinen mustekynä vai saisikohan mistään vielä sulkakyniä?

Sitten tämä haaste pitäisi jakaa eteenpäin 15 blogille. En minä edes tiedä 15 blogia... Tässä nyt joitain, jos ovat jo saman haasteen saaneet muualta, niin saa skipata tämän.

1. Business Woman
2. Anna muuttaa Englantiin
3. Samma här
4. Ajatusmurusia
5. Sirpaleita
6. Consummatum est
7. Puuman Puuhat (saa kertoa faktoja kissoista!)
8.-15. kävijät, joiden blogeja ei ole tässä listattu saavat nappailla haasteen mukaansa, jos siltä tuntuu.

To blog or not to blog

Uskokaa tai älkää, mutta minulta on loppuneet kirjoittamisen aiheet. Ei tästä tullut mitään ultimate-shoppailublogia, kas kun en minä viitsi raportoida jokaista ostamaani vessapaperirullaa tai vehnäjauhopakettia. Ja pahin shoppailunhimokin on jäänyt taakse, tällä hetkellä minusta tuntuu että minulla on kaikkea mitä tarvitsen toistaiseksi ja aika paljon enemmänkin ja toisaalta taas kaupoista on loppunut ostettavaksi kelpuuttamani tuotteet. Olen tässä oloneuvoksena ollessani kierrellyt kotikaupunkini ja parin muun suuremman kaupungin tavarataloja ja pikkuliikkeitä läpi peraten tarjonnasta potentiaalisesti kiinnostavia tuotteita. Nyt kerta kaikkiaan tuntuu siltä, ettei vain löydy enää mitään uutta ja kiinnostavaa. (Huomautus: kun puhun shoppailusta, en tarkoita sitä että aina ostaisin kaikenlaista vaan minulle shoppailu on enemmänkin liikkeissä kiertelyä ja mahdollisesti kiinnostavien kohteien bongailua.) Odotan innolla sitä Australianmatkaani ja myöhemmälle keväälle suunnittelemaani matkaa Britanniaan. Ei nyt koko maailmasta ole voinut loppua mieluisat asiat.

No, jos ihan umpirehellinen olen, niin ne kirjat ovat edelleen heikko kohta ja Amazonilta tuli tuossa jonain päivänä kaikkien tilausten äitee: reilu parikymmentä kirjaa, joita ilman vain ei voi olla ja näiden lisäksi vielä Kindle, Amazonin digitaalinen lukulaite.
Kirjojen lisäksi lehdet ovat mukavaa ajanvietettä ja kun löysin Lehtitorin, uskaltauduin tilailemaan ulkomaisiakin lehtiä enemmässä määrin (ei, tämä ei ole maksettu mainos). Ai vitsit, en malta odottaa sitä että viimeisetkin tilaukset lähtevät tulemaan.

Huolimatta puolittaisesta taukoilusta, en lopeta blogiani ainakaan vielä, tälläkin hetkellä päässä pyörii muutamia aiheita, joista pitäisi jotain ehkä sanoa.

Jatkossa kommentointi nimellä

Kiitos eiliselle anonyymille siitä ideasta, että jatkossa blogiin ei saa enää kommentoida nimettömänä vaan täytyy olla tili jossain palvelussa (Google, LiveJournal, WordPress, TypePad, AIM) tai sitten Open ID, jotta voi kommentoida. Olen pahoillani, iso osa anonyymeistä kommentoijista on ollut varsin mukavia, mutta alan pikkuhiljaa kyllästyä noihin erinnäisiin kommentteihin blogin totuudenmukaisuudesta.
Juu kyllä, minä uskon ettette usko ja minä tiedän ettette usko, mutta se, että liian monella on jokin pakonomainen tarve saada se oma "Tää ei oo totta"-huutonsa näkyville, ei pitäisi olla minun ongelmani. Sitä paitsi se on sanottu täällä jo varmaan kymmeniä kertoja. Ja kaikella kunnioituksella, mutta (lähes) kaikki nämä huutelut tehdään nimenomaan anonyymina.Se hupi loppui nyt tai ainakin täytyy olla jotain tietoja tarjolla, ennen kuin voi suoltaa sielunsa syvimmän ajatuksen tämän blogin kommentteihin.

Ps. kukaan niistä, jotka ovat vastanneet näille "ei oo totta!"-kommentoijille uskovansa tähän blogiin, ei ole pyytänyt eikä saanut siitä ns. "nuoleskelustaan" senttiäkään rahaa tai mitään muuta hyötyä. Lisäksi kaikki positiivinen kommentointi ei ole nuoleskelua.

Blogin kommenteista

Ensiksi iso kiitos teille, jotka ovat kirjoitelleet mielenkiintoisia ja joskus hauskojakin kommentteja tänne. Niitä on kiva lukea ja aina jaksaa yllättää, että jotakuta oikeasti kiinnostaa tämä blogi (aloittaessani todellakin luulin, että tämä saa pari, kolme vakilukijaa eikä juuri ainoatakaan kommenttia. Sijoitus Blogilistan top-listalla ja pari sataa säännöllistä lukijaa ovat jotain aivan käsittämätöntä). Julkiset pahoitteluni siitä, että vastailen kommentteihin varsin niukasti vaikka siellä olisi esitetty ihan suoria kysymyksiäkin. Tietysti osaan kysymyksistä en halua vastatakaan, mutta se ei selitä laiskaa vastakommentointiani. Älkää ottako siitä nokkiinne, pyydän.

Tässä tulee kuitenkin pari vakiovastausta joihinkin esitettyihin kysymyksiin, toiveisiin, väitteisiin yms.
1. veroasiat
Selitetty täällä

2. "Tää on niin provo!" "Uskomatonta p*skaa" "Voiks tää olla totta?"
Vastaus löytyy täältä. Muistutan silti että a. blogia ei ole pakko lukea, jos ei usko siihen, b. itsellänikin on ajoittain vaikeuksia uskoa koko juttua todeksi, c. minua ei häiritse tipan vertaa, jos joku ei tähän usko ja d. blogiin ei ole todellakaan pakko kommentoida, jos ei tätä usko. Ei se kiinnosta minua. Kiitos.
(ps. se että blogini oikeasti löytyy ainakin vielä toistaiseksi Blogilistan etusivulta ei käsittääkseni tarkoita sitä, että tätä olisi pakko lukea. Ja sitä paitsi suunta listalla on alaspäin kuin lehmän häntä)

3. "Me tahdotaan kuvia!"
Kuvia tulee juuri sen verran kun tulee. Ei paljon, ikävä kyllä. Ja niistäkin toistaiseksi kai kaikki on napsittu jostain valmistajien, kauppojen yms. nettisivuilta, itseotettuja ei ole tarjolla. Tähän ei ole tulossa muutosta. Minä vain en ole mikään valokuvaajatyyppi, omistan kyllä digikameran, tuli just uusikin ostettua, mutta en minä silti ole intoutunut valokuvailemaan mitään erityistä. Lisäksi kuvankäsittely on jotain sellaista, mitä en ole juuri harrastanut enkä nyt viitsi lätkiä niitä valokuvia suoraan kamerasta blogiini, olettaen että olisin kuvannut jotain jotain, mitä täällä voisi julkaista.
Tietysti itseotetut kuvat saattaisivat lisätä blogin uskottavuutta, mutta se ei ole minun päänsärkyni.

4. anonymiteetti
Kyllä, minä pidän blogia. Kyllä, minun sähköpostiosoitteeni on tuossa sivussa. Kyllä, minä yritän pitää kiinni anonymiteetistäni. En kerro tiettyjä asioita. Kerron joitain asioita. Yksityiskohdissa saattaa olla lipsumista. Tekstit julkaistaan ajastettuina joskus pitkänkin ajan kuluttua kirjoittamisesta.
Näitä asioita on käyty läpi turvallisuuskonsultin kanssa. Ne, jotka eivät usko turvallisuuskonsulttien olemassaoloon Suomessa, voivat googlettaa vaikka sanalla "henkilösuojaus" ja katsoa mitä tulee vastaukseksi. Ja ei, toistaiseksi ei ole tarvetta minkäänlaiselle bodyguardille, mutta juttelemassa ollaan käyty.

5. "Sulla on pakko olla jotain mielenterveysongelmia. Sääliksi käy."
Voi, älä tuhlaa sääliäsi minuun. Ja ne mahdolliset mielenterveysongelmat lienevät ihan oma asiani, joten ymmärtänet etten juuri viitsi kommentoida. Jatkolukemiseksi suosittelen vaikka Business Womanin tekstiä.

6. "Mä tunnen monta rikasta ihmistä eikä ne ajattele ollenkaan tolla tavoin!"
Minä tietenkin olen kertonut blogissa aivan kaiken mitä ajattelen ja blogia lukemalla on sataprosenttisesti perillä minun salaisimmistakin mietteistä ja voi väittää tuntevansa minut hyvin.
No en ihan kuitenkaan. Se että joku toinen mahdollisesti varakas ihminen tekee ja ajattelee toisella tavalla on ehkä aika normaalia. Yksilöitä mekin olemme kaikki, vaikka rahaa olisikin vähän yli oman tarpeen.

Bloggaustahtiin lievennys

Aion jatkossa julkaista kahden tekstin sijasta vain yhden päivää kohti (sitten ehkä kaksi jos tulee joitain nopeita juttuja), koska ei minulla oikeastaan riitä kahta edes etäisesti mielenkiintoista tekstiä joka päivälle. En todellakaan ostele joka päivä mitään hienoa kosmetiikkaa tai merkkivaatteita, saati nyt autoja tai asuntoja ja suurin osa rahaan liittyvistä muista ajatuksistani ei ole julkaisukelpoisia.

Ravintoloista voisin kirjoittaa kyllä, mutta niissä on se inhottava puoli, että ne paljastaisivat tarkkaavaisille lukijoille melko nopeasti, missä kaupungissa asun. Voisin tietysti olla mainitsematta ravintoloiden nimiä, mutta vähintään nyt ruokalistasta ja tilaamistani ruuista pitäisi sanoa jotakin... Eihän teissä ole sellaisia stalkkereita, eihän?

(ehkä jossain vaiheessa jotain ylimalkaista voin kirjoittaa ravintoloista)

Blogin uudet puolet

En olisi ikinä arvannut blogia perustaessani, että tästä voi oikeasti olla hyötyä minulle itselleni. Niin kuin nyt esimerkiksi muotiblogeja ruotiva teksti, jonka kommentteihin tuli pari uutta vinkkiä muotiblogeista. Sekin oli tietysti jo todella kiva juttu (lisääkin saa vinkata edelleen), mutta nyt sitten tuo korupostaukseni on poikinut ihan kelvollisesti vinkkejä.

Minä en tiedä suomalaisia enkä kyllä ulkomaisiakaan koruvalmistajia tai -liikkeitä, joten jos minun pitäisi ostaa jotain koruja, hortoilisin täysin sattumanvaraisesti siellä sun täällä. Mutta aina jossain netissä on joku toinen, joka tietää! Ja niin nytkin tuonne on napsahdellut nimiä ja nettiosoitteita, joiden avulla löytyy suomalaisia korusuunnittelijoita ja -seppiä, joista minä en ikinä ole kuullut mitään, mutta jotka nähtävästi osaavat tehdä upeita koruja.
Minun täytyy ihan kiittää ja ehkäpä hyvinkin jossain vaiheessa joku/jotkut noista korusepistäkin saavat kiittää kommentoijia. Lisäksi voinen sanoa, että blogissani olkoon mainostus sallittua (olisi tosin kiva aina kuulla, mainostaako kommentoija omia tuotteitaan eli on itse myyjä/tekijä/yrittäjä vai onko vain tyytyväinen asiakas).

Sitten toiveissa olisi ulkomaalaisia muotiblogeja ynnä muita vaatesivustoja.

Pikkuhuomautus teksteistä

Kirjoitin jo siitä, että Suurin osa blogiteksteistä julkaistaan ajastettuina. Kirjoittelen osan hyvissä ajoin etukäteen ja heitän lonkalta julkaisupäivän. Yleensä tekstit julkaistaan aamupäivisin satunnaisiin aikoihin. Sitten jos päivää kohti tulee toinen teksti, se julkaistaan sitten iltasella.
Mutta tämän takia en ole siis aina varma, mitä on julkaistu ja mitä ei ja mitä asiaa käsittelevä teksti julkaistaan minäkin päivänä. Niin että teksteissä saattaa olla vähän epäsäännöllisyyksiä, saatan viitata jossain tekstissä asiaan, jota ei ole vielä julkaistu (vaikka se siis on kirjoitettu kyllä jo).
Niin että yrittäkää selvitä ja anteeksi.

Teknisiä ongelmia

Joo, mä tiedän että osa kuvien linkityksistä ei toimi. Se liittyy jotenkin tuohon Blogerin uuteen editoriin, joka suomeksi sanoen on P-A-S-K-A, anteeksi nyt vain, mutta se on. En ole mikään Bloggerin superkäyttäjä, joskus kirjoitellut jotain erääseen harrastusblogiin ja sitä kautta oppinut käyttämään tätä vanhempaa editoria, joka on idioottivarma.
Ajattelin antaa uudelle editorille mahdollisuuden ja kokeilin sitä tämän blogin kanssa, mutta se kyllä pilasi mahdollisuutensa minkäänlaiseen yhteistyöhön. Toivottavasti Blogger ei kovin nopeasti aja tätä vanhaa editoria alas.

Olen taas tämän päivän kulkenut tunnollisesti kaksi askelta siskon perässä pitkin huonekaluliikkeitä. Alan epäillä, että jos sittenkin antaisin oman kämppäni sisustamisen hommaksi siskolle. Hän näyttää löytävän tästäkin kaupungista sellaisia liikkeitä, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, saati että olisin tiennyt millaisia juttuja löytyy valikoimista. Itse asiassa siskon ei tarvinnut kuin ehdottaa paria huonekalua ja muutamaa sisustuselementtiä makuuhuoneeseeni (jonka sentäs pitäisi olla ihan erityylinen kuin hänen oma asuntonsa tulee olemaan) ja aloin nähdä jo itsekin makuuhuoneeni valmiina. Sanoinkin jo, että hän on opiskelemassa ihan väärää alaa, sisustussuunnittelija tai arkkitehti hänestä pitäisi tulla!
Sitä paitsi sisko on aina loistava kaveri shoppailureissulle.

(Itse asiassa ostin jo muutamia huonekaluja uuteen asuntoon ja hankinnassa on siihen kirjastohuoneeseeni Boknäsin hyllystö. Siitä se alkaa)