8.11.10

Joulu

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo..."
Kellä alkaa kiristää ohimoiden välistä? No, jos alkaa niin suosittelen tämän postauksen jättämistä väliin.

Minä nimittäin olen jouluihminen. En tosin siivoa jouluksi enkä koristele juuri asuntoanikaan. Se johtuu siitä, että olen viettänyt kaikki joulut perheen luona maalla niin mitä ihmettä varten sitä nyt koristelemaan ja jynssäämään tyhjäksi jäävää kämppää? Jouluvalmisteluihini kuuluu lahjojen ostamisen lisäksi myös jouluruokien teko ja leipominen, olen useimpina vuosina tehnyt osan jouluruuista itse jo etukäteen, ettei äidin tarvitse kaikkea laittaa. Ja sisko on muutamana viime vuonna ollut myös apuna ainakin leipomisessa. Isä on sitten käynyt aatonaattona tai jo ehkä aikaisemminkin hakemassa minut kotoa joulunviettoon. Yleensä kun menen kotiin, kuljen julkisilla ja isä tai äiti tulee hakemaan sovitusta paikasta sovittuun aikaan, mutta joulu on asia ihan erikseen ja minulla onkin yleensä niin paljon kaikenlaista kantamusta mukana, että julkisiin ahtautuminen pahimmassa jouluruuhkassa ei kiinnosta.

Äiti on kuitenkin armoitettu kokki ja sellaista käsitettä kuin "paha jouluruoka" ei meillä tunneta. No, rosolli ei ole ollut koskaan mikään suosikki, äiti valittaakin ettei hän osaa tehdä hyvää rosollia. En kuitenkaan menisi sanomaan että vika äidissä olisi vaan epäilen että rosolli nyt vain ei ole meidän perheen jouluherkkua. Tosin aikoja sitten näin jossain blogissa jonkin rosollireseptin, johon ei tullut suolakurkkua ja oli muutakin ohjeistusta rosollin tekemiseen. Sitä voisi vielä kokeilla viimeisenä oljenkortena, mutta minä en vain löydä sitä mistään enää. Asiasta tekee haastavamman se, että jos nyt oikein muistan, ohje ei ollut missään kokkausblogissa vaan jossain muualla...

Joululahjojen ostaminen on yleensä helppoa: kaikki haluavat kirjoja. Minä ja sisko ostamme joululahjat yleensä yhdessä, säästämme siinä energiaa ja ehkä vähän aikaakin. Ja saamme toisiltamme takuulla sellaiset lahjat, joita toivommekin. Puhumattakaan kirjakaupassa käydyistä keskusteluista: "Jos mä ostan sulle ton, niin ostatko sä mulle tän? Voidaan sit vaihtaa kun ollaan luettu..."
En tiedä vielä aionko tänä vuonna ostaa mitään kovin isoa kellekään. Paitsi siskolle läppärin. Äitiä tietysti voisi ilahduttaa jollain kauniilla korulla, mummoa samoin. Isä voisi tarvita uutta puhelinta, alkaa vanha olla vähän hapertunut.

Mutta joo, yhden opetuksen olen tänä vuonna jo saanut. Älä ikinä ala tehdä muuttoa ENNEN joulua. Olen tässä kasaillut tavaroita muuttolaatikoihini, kunnes eräänä iltana hoksasin, että missähän ovat ne minun kaikki askartelutarvikkeeni, voisin tehdä joulukortteja valmiiksi ettei tule sitten kiire päivää ennen viimeistä lähetyspäivää. No, ne askartelutavarat ovat kaikki jo jossain muuttolaatikossa, pohjimmaisina tietysti, että se siitä.
Kyseenalaista on myös, saanko asuntoni minkäänlaiseen järjestykseen siihen mennessä kun pitäisi alkaa niitä joulukokkauksia ihan oikeasti tehdä. Edellisistä muutoistani voin kertoa sen verran, että pari vuotta muuton jälkeen asunnossani seilasi muutamia pahvilaatikoita ja kakkuvuokani oli kroonisesti hukassa. Näillä kahdella asialla oli tietysti jotain tekemistä toistensa kanssa, mutta se kertonee hieman siitä että noilla tavaroidenjärjestelyillä on taipumusta hieman venähtää.

Ps. olen tilannut itselleni kunnollisen astiaston uuteen asuntooni. Juu, Villeroy & Bochia, mutta sen lisäksi vähän muutakin. Se kävi helposti. Menin kyseisiä astioita myyvään kauppaan, painelin suoraan tiskille ja sanoin myyjälle, että tässä olisi lista tarvitsemistani astioista. Voisinko tehdä tilauksen tässä ja saisiko satsin kotiinkuljetettuna? Joo ja joo, kuuluivat vastaukset.
Vanhat astiani (ne joita en halua enää säilyttää) pääsevät kierrätykseen. Sovin tuossa vieväni ne erään opiskelijayhdistyksen toimistolle ja laitan laatikon päälle lapun "Saa ottaa". Siellä on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa ja aluksi ajattelin viedä niitä kirpputorille, mutta tulin sitten ajatelleeksi, että jotkut opiskelijat varmaan olisivat tyytyväisiä saadessaan käyttökelpoisia astioita ilmaiseksi. Kyseisen yhdistyksen toimistolla on aiemminkin ollut jotain vastaavia ja menekki on kuulemma ollut hyvä.

6 kommenttia:

  1. Moi!

    Kommentoin blogiasi juuri tähän tutustuneena. Olet mielestäni ottanut asian aika hyvin, pikemminkin todella hyvin. Monilla "äkkirikastuneilla" lähtee mopo käsistä mutta hyvä kun sinulla näyttää pysyneen homma hanskassa, hienoa!

    Luin muutamia postauksiasi jossa olet pohdiskellut muiden suhtautumista taloudellisen tilasi kohentumiseen. Mielestäni suurimman emämokan voi tehdä sillin, kun kertoo kysyvälle kaiken ja perusteellisesti. Suomalaiset ovat tunnetusti kansa, joille kateus tulee ennen kiimaa, joten ole varovainen kenelle puhut ja mitä, sana leviää nopeasti. Kun tulevaisuudessa aloitat ehkä uudessa työpaikassa, älä kerro mitään kenellekään, aiheutat sillä itsellesi heti ennakkoasenteita. Blogin kirjoittaminen on loistoidea, saat varmasti kirjoittamalla pääkoppasi järjestykseen ja totuttautua uuteen elämäntilanteesesi.

    Itse olen siinä hyvässä asemassa, että perheeni on aina ollut hyvin toimeentuleva. Minulle on kuitenkin iskostettu pienestä pitäen että töitä on rahan eteen tehtävä ja on oltava nöyrä.

    Toivotan sinulle hyvää Joulun odotusta ja huolettomia päiviä!

    VastaaPoista
  2. Tiedän ettet kerro tarkkaa summaa minkä perit, mutta voitko antaa vähän osviittaa?

    VastaaPoista
  3. Mäkin haluisin tietää summan. Jos se on 8 numeroinen luku niin saatan harkita siirtymistä naimisiin kanssasi. Toki sillä ehdolla, että mä saan nukkuu siellä kerrossängyn yläpedissä.

    VastaaPoista
  4. Ei summia, valitettavasti. Tosin kyllä se on ainakin kahdeksannumeroinen summa, joten pitäisikö tämä käsittää ensimmäisenä kosintana? Harmi kyllä, mutta joudun antamaan rukkaset :)

    Ja kateus onkin se asia, jota ehkä eniten pelkään. Ei vain ystävät vaan naapurit, tutut, sukulaiset tai vaikka ihan vieraatkin ihmiset. Suomessa on niin pinttynyt kateuden kulttuuri, toisella ei saisi koskaan olla mikään paremmin kuin itsellä on. Toisaalta kuitenkaan ei haluaisi muiden ihmisten takia kituuttaa pienessä vuokrakaksiossaan tonnikalaa syöden, vaikka olisi rahaa enempäänkin. Nähtäväksi jää, miten tässä käy.

    VastaaPoista
  5. Hehee...ai rukkaset annoit. hmm..Se ei voi johtuu mistään muusta kuin; Sä haluut nukkuu yläpedissä. Ei käy.:)

    VastaaPoista