Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.

Jouluyllätys

Jo muutamaan kertaan mainitsemani mieshenkilö sai jouluna ylimääräisiä pisteitä hankittuaan minulle joululahjan. Emmehän me ole tapailleet vasta kuin vähän aikaa, kuukauden tai sitä rataa. En olisi ollenkaan odottanut minkäänlaista lahjaa tai korkeintaan kortin tai ehkä jonkin pienen kukan tai jotain sellaista. Tai en minä tiedä, en minä ole perillä seurustelupelin säännöistä.

Itsekin kyllä ostin hänelle lahjan, se oli täydellinen heräteostos NY:n reissulta kun sattui erityisen sopiva lahja eteen. En ollut maininnut tästä lahjasta hänelle puoltakaan sanaa etukäteen, joten hän ei ostanut minulle lahjaa siksi, että minäkin olin ostanut hänelle. Minun lahjani oli kyllä vähän mielikuvitukseton, se oli pullollinen alkoholia, tosin sellaista josta osasin olettaa hänen pitävän. Ja jouluaattona tulleesta tekstiviestistä päätellen se myös miellytti suuresti.

Saamani lahja puolestaan oli koru. En ole ikinä törmännyt mieheen, joka tajuaisi mitään naisten koruista tai edes huomaisi niitä (mikä tosin saattaa selittyä kehnolla miesmaullani menneisyydessä), mutta tämä tapaus kertoikin katselleensa minulla olevan usein tietyntyyppisiä koruja. Sen perusteella hän oli uskaltautunut ostamaan minulle korun lahjaksi ja näin meidän kesken, tarkkasilmäinen mies se on, korusta tulee hyvin suurella varmuudella yksi suosikeistani eikä vain siksi että se on kyseisen ihmisen antama lahja vaan siksi että se on todella kaunis. Jos olisin tiennyt kyseisen koruliikkeen aikaisemmin, olisin varmasti ostanut sieltä jo jotain, ehkäpä juuri tämän saman korun tai ainakin samaa sarjaa.

Joululahjoja

Joululahjojen keksiminen joka vuosi on ajoittain hieman työlästä. Tosin mainitsin jo aiemmin kirjojen toimivan hyvin oman perheen keskuudessa, lukutoukkia kun kaikki ollaan. Kun kaikki saavat kaikilta muilta kirjan lahjaksi, on jokaisella vähintään kolme kirjaa luettavana joulunpyhien aikana ja jos se ei tunnu riittävän, saa muilta yleensä jonkun kirjan lainaksi.
Mutta sitten tekisi mieli keksiä jotain muutakin yllätystä tai ehkä enemmänkin tarpeellista lahjaa, niin se onkin joskus vähän hankalaa. Tänä vuonna olen päättänyt panostaa ihan puhtaaseen hemmotteluun. Kunhan tässä joulunpyhät menevät ja vuosikin vaihtuu, minä, sisko ja äiti lähdemme liottamaan itseämme viikonlopuksi erääseen kylpylään. Tarjolla on hierontaa ja kylpyjä ja vaikka mitä hoitoja. Mummo saa lahjaksi pienen seinävaatteen huoneensa seinän koristeeksi ja jalkahoito-lahjakortin paikalliseen kauneushoitolaan.
Isä sen sijaan oli vaikeampi tapaus, mutta äidiltä sain kuolemattoman vinkin: renkaidenvaihtolahjakortti paikalliseen rengasliikkeeseen. Alkaa kuulemma jokakeväinen ja -syksyinen renkaanvaihto ottaa vähän koville, kun ei enää taivu ihan niin kuin nuorena ja voimiakaan ei ole samaan malliin, joten olisi jo korkea aika siirtyä teettämään sekin homma muilla. Se nyt sitten on tulkinnanvaraista, voidaanko tuo laskea hemmotteluksi, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin.

Yhden lahjan annoin jo vajaa viikko sitten ja äiti väittää sitä parhaaksi lahjaksi ikinä. Tilasin näet siivousfirman tekemään kotiin täydellisen joulusiivouksen. No, kaappeja he eivät käyneet läpi, mutta lähes kaikki muu tuli hoidettua. Ajattelin ensin tekeväni joulusiivon kotona itse, kun mitäs minulla muuta on kuin aikaa nykyisin, mutta totesin kuitenkin että onhan niitä ammattilaisiakin tarjolla. Tästä voisi varmasti tulla vuosittainen tapa.

Jouluja

(tämä ei ole ajastettu teksti)
Tämä työttömän arki on sellaista, että jouluun valmistautuminen alkaa jotakuinkin nyt ja kaiken muun lisäksi se tarkoittaa myös sitä, että blogissa hiljenee hetkiseksi, uuteen vuoteen asti eli pariksi viikoksi. Muutama aiemmin kirjoitettu, ajastettu teksti ilmestyy joulun aikana, mutta muuten haluan pitää vähän lomaa tästä blogistakin ja keskittyä joulun viettoon.

Joululahjani on jo hankittu hyvin pitkälle, pari pikkujuttua puuttuu vielä, mutta ne on suht nopeita hankkia. Tilaa on tietysti myös muutamalle heräteostokselle, jos sellaisia tulee vastaan. Oma asuntoni on siivoojien puhtaaksi jynssäämä, vaikken siellä joulua varsinaisesti vietäkään. Olen tilannut siivousfirman myös vanhempien luo, joten äiti ja isä säästyvät tänä vuonna joulusiivolta. Lupasin myös mennä kotiin jo hyvissä ajoin (eli jo nyt viikonloppuna) avittamaan äitiä jouluruokien teossa. Meidän perheen perinteisiin kuuluu notkuva joulupöytä ja kaikki tulee takuulla syödyksi. Myös mummo tulee viettämään ainakin aattoa ja joulupäivää meidän kanssamme, perinne sekin.

Odotan myös joululahjaa täältä blogimaailmasta. Nimimerkki MyRatRace lupasi paljastaa minut huijariksi ja kirjoittaa siitä blogissaan. Odotan sitä innolla, mutta odotan samalla myös aukottomia ja kaikkien tarkistettavissa olevia todisteita. Tosin hän kyllä myöhemmin poisti kaikki tähän liittyvät kommenttinsa eli pelkään niiden olleen turhaa uhoamista. Kaikki kommentit löytyvät minun maileistani, joten eivät ne kertaalleen julkisuuteen päästyään tule katoamaan mihinkään.
Juuri MyRatRace ilmoitti minun haluavan saavuttaa blogillani huomiota ja lukijoita, joten eikös tästä saada vähän sopivaa draamaa aikaiseksi?

Vitsi-vitsi. Hyvää joulua kaikille!

Joulu

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo..."
Kellä alkaa kiristää ohimoiden välistä? No, jos alkaa niin suosittelen tämän postauksen jättämistä väliin.

Minä nimittäin olen jouluihminen. En tosin siivoa jouluksi enkä koristele juuri asuntoanikaan. Se johtuu siitä, että olen viettänyt kaikki joulut perheen luona maalla niin mitä ihmettä varten sitä nyt koristelemaan ja jynssäämään tyhjäksi jäävää kämppää? Jouluvalmisteluihini kuuluu lahjojen ostamisen lisäksi myös jouluruokien teko ja leipominen, olen useimpina vuosina tehnyt osan jouluruuista itse jo etukäteen, ettei äidin tarvitse kaikkea laittaa. Ja sisko on muutamana viime vuonna ollut myös apuna ainakin leipomisessa. Isä on sitten käynyt aatonaattona tai jo ehkä aikaisemminkin hakemassa minut kotoa joulunviettoon. Yleensä kun menen kotiin, kuljen julkisilla ja isä tai äiti tulee hakemaan sovitusta paikasta sovittuun aikaan, mutta joulu on asia ihan erikseen ja minulla onkin yleensä niin paljon kaikenlaista kantamusta mukana, että julkisiin ahtautuminen pahimmassa jouluruuhkassa ei kiinnosta.

Äiti on kuitenkin armoitettu kokki ja sellaista käsitettä kuin "paha jouluruoka" ei meillä tunneta. No, rosolli ei ole ollut koskaan mikään suosikki, äiti valittaakin ettei hän osaa tehdä hyvää rosollia. En kuitenkaan menisi sanomaan että vika äidissä olisi vaan epäilen että rosolli nyt vain ei ole meidän perheen jouluherkkua. Tosin aikoja sitten näin jossain blogissa jonkin rosollireseptin, johon ei tullut suolakurkkua ja oli muutakin ohjeistusta rosollin tekemiseen. Sitä voisi vielä kokeilla viimeisenä oljenkortena, mutta minä en vain löydä sitä mistään enää. Asiasta tekee haastavamman se, että jos nyt oikein muistan, ohje ei ollut missään kokkausblogissa vaan jossain muualla...

Joululahjojen ostaminen on yleensä helppoa: kaikki haluavat kirjoja. Minä ja sisko ostamme joululahjat yleensä yhdessä, säästämme siinä energiaa ja ehkä vähän aikaakin. Ja saamme toisiltamme takuulla sellaiset lahjat, joita toivommekin. Puhumattakaan kirjakaupassa käydyistä keskusteluista: "Jos mä ostan sulle ton, niin ostatko sä mulle tän? Voidaan sit vaihtaa kun ollaan luettu..."
En tiedä vielä aionko tänä vuonna ostaa mitään kovin isoa kellekään. Paitsi siskolle läppärin. Äitiä tietysti voisi ilahduttaa jollain kauniilla korulla, mummoa samoin. Isä voisi tarvita uutta puhelinta, alkaa vanha olla vähän hapertunut.

Mutta joo, yhden opetuksen olen tänä vuonna jo saanut. Älä ikinä ala tehdä muuttoa ENNEN joulua. Olen tässä kasaillut tavaroita muuttolaatikoihini, kunnes eräänä iltana hoksasin, että missähän ovat ne minun kaikki askartelutarvikkeeni, voisin tehdä joulukortteja valmiiksi ettei tule sitten kiire päivää ennen viimeistä lähetyspäivää. No, ne askartelutavarat ovat kaikki jo jossain muuttolaatikossa, pohjimmaisina tietysti, että se siitä.
Kyseenalaista on myös, saanko asuntoni minkäänlaiseen järjestykseen siihen mennessä kun pitäisi alkaa niitä joulukokkauksia ihan oikeasti tehdä. Edellisistä muutoistani voin kertoa sen verran, että pari vuotta muuton jälkeen asunnossani seilasi muutamia pahvilaatikoita ja kakkuvuokani oli kroonisesti hukassa. Näillä kahdella asialla oli tietysti jotain tekemistä toistensa kanssa, mutta se kertonee hieman siitä että noilla tavaroidenjärjestelyillä on taipumusta hieman venähtää.

Ps. olen tilannut itselleni kunnollisen astiaston uuteen asuntooni. Juu, Villeroy & Bochia, mutta sen lisäksi vähän muutakin. Se kävi helposti. Menin kyseisiä astioita myyvään kauppaan, painelin suoraan tiskille ja sanoin myyjälle, että tässä olisi lista tarvitsemistani astioista. Voisinko tehdä tilauksen tässä ja saisiko satsin kotiinkuljetettuna? Joo ja joo, kuuluivat vastaukset.
Vanhat astiani (ne joita en halua enää säilyttää) pääsevät kierrätykseen. Sovin tuossa vieväni ne erään opiskelijayhdistyksen toimistolle ja laitan laatikon päälle lapun "Saa ottaa". Siellä on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa ja aluksi ajattelin viedä niitä kirpputorille, mutta tulin sitten ajatelleeksi, että jotkut opiskelijat varmaan olisivat tyytyväisiä saadessaan käyttökelpoisia astioita ilmaiseksi. Kyseisen yhdistyksen toimistolla on aiemminkin ollut jotain vastaavia ja menekki on kuulemma ollut hyvä.