Luin tuossa juuri kotiapulaisista kertovan kirjan, jonka olin lainannut kirjastosta. Siihen oli kerätty muisteluita ihmisiltä, joiden kodissa on ollut kotiapulaisia tai jotka ovat itse toimineet kotiapulaisina jossain vaiheessa. Sittemmin kotiapulaiset ovat kadonneet, nykyisin kaikesta pitää selvitä itse: lastenhoidosta, kodinhoidosta, ruuanlaitosta, siivouksesta ja niin edelleen.
Ja sitten ihmetellään, miten Suomessa käytetään niin paljon eineksiä ja käydään niin paljon pikaruokaloissa syömässä! Kas kun naiset eivät enää suostu repeämään ihan joka paikkaan ja tekemään ihan joka asiaa itse. Mutta eipähän ole vaihtoehtoja, kotiäidille ei taida juuri eläkettä karttua ja muutenkin kotiäitiyttä pidetään sosiaalisesti halveksittavana loisimisena. Johan sen on huomannut niistä kommenteista, mitä tännekin on tullut kun kerroin irtisanoutuneeni töistä (minä en edes ole äiti): kamalaa, kyllä sitä töitä pitää ihmisen tehdä! Ihan kuin ilman työpaikkaa ei olisi oikein ihmisarvoakaan?
No, tuo lipsahti nyt tilityksen puolelle ja pois aiheesta eli kotitöistä. Oi, mielelläni minäkin maksaisin jollekulle siitä, että hän tekisi kotityöt puolestani. Siivouksen olenkin jo ulkoistanut niin pitkälle kuin vain pystyn. Se itse asiassa oli myös niitä klassisia ensimmäisiä asioita, joita rahoillani tein (kertonee vähän jotain minun suhtautumisesta siivoamiseen). Nykyisin siivooja käy kerran viikossa, imuroi, pyyhkii pölyt, siivoaa keittiön ja pesee vessan ja kylppärin, tuulettaa, vaihtaa lakanat, pesee käytetyt. Joka toinen viikko pestään lattiat kostealla. Säännöllisesti pestään myös ikkunat, sauna ja muuta sellaista.
Olen toistaiseksi ollut tyytyväinen käyttämäni firman palveluun. Jälki on siistiä, mitään huomauttamista ei ole ollut, siivoojat ovat aina ajallaan paikalla, laskutus on toiminut ja kaikin puolin on mennyt hyvin. Sama firma hoiti myös vanhan asunnon loppusiivouksen ja uusikin kämppä luututtiin läpi perusteellisesti. Minun ei tarvitse tehdä siivouksen eteen muuta kuin järjestellä tavarat suunnilleen paikoilleen ja pysytellä pois jaloista. Siivoojilla on mukana omat välineet ja aineet, joten niitäkään ei tarvitse minun hankkia ja säilyttää.
No, ruokaa teen mielelläni itse ja onneksi löytyy ravintoloita niitä päiviä varten, jolloin ei ruuanlaittoon ole inspiraatiota. Ja ruokakaupassakin käyminen on ihan siedettävä homma nykyisin. Itse asiassa hyvinkin siedettävä, ehdin näet käydä monessa erikoisliikkeessä päiväsaikaan sen sijaan että ryntäisin siinä viiden ruuhkassa johonkin supermarkettiin ostamaan suunnilleen valmiiksi pureskeltuja ruoka-aineksia.
Mutta vaatteidenhoidon voisin ulkoistaa. Olen kyllä aina arvostanut vaatteissa helppoutta eikä kaapista löydy montaa vaatetta, joka vaatisi käsinpesua tai muuta erikoiskäsittelyä. Silitettävätkin vaatteet ovat aika harvassa, moni on suht suora jo koneesta nostettaessa.
Joku voisi silti hoitaa päivittäisen pyykkikasani, pestä myös ne satunnaiset käsinpestävät vaatteet, ripustaa vaatteet kuivumaan, silittää tarvittavat vaatteet ja kaikki lakanat (pidän niistä enemmän silitettyinä vaikken itse koskaan jaksa sitä tehdä), viikata kuivat vaatteet ja viedä ne vaatehuoneeseen. Sillä vaatehuoneeni on jatkuvasti katastrofaalinen, en vain saa pidettyä vaatteitani ja liinavaatteitani siisteissä kasoissa ja tangoilla ja rekeissäkin vaatteet ovat miten sattuu.
Täällä Italiassa on hyvin yleistä, että kotona käy siivooja kerran tai pari viikossa: jopa meillä, vaikka olenkin kotiäiti. Tosin siivoan joka päivä itsekin imurilla, keittiö puhdistetaan kunnolla joka aterian jälkeen, kylppäreiden lavuaarit ja ammeet myös melkein joka päivä. Siivooja kuitenkin siivoaa myös ne jutut, joihin en itse ehdi (kun en koko päivää voi pelkkään siivoamiseenkaan kuluttaa...): ikkunat, kattolamput, peilit jne. Mutta siis siivojassa ei ole mitään ihmeellistä. Eikä myöskään tuossa päivittäisessä siivoamisessani: Italiassa kulutetaan keskimäärin eniten tunteja Euroopassa siivoamiseen... Vanhempieni luona Suomessa käy myös siivooja. Mutta outoa, ettei käyttämälläsi siivouspalvelulla ole tarjolla myös vaatehuoltoa, useimmilla tietääkseni on.Ainakin se silittäminen. Täälläkin siivoojamme silittäisi tarvittaessa, mutta sen olen hoitanut toistaiseksi itse: kun on kunnon "ammattilais" silitysrauta ja hurjat paineet höyryssä, niin silitys on suorastaan terapeuttista ja miellyttävää. Samalla voi vaikka katsoa telkkaria tai jos silitän lapsen ollessa hereillä voi samalla seurustella esim. piirtävän lapsen kanssa. Se on muuten ihan totta, että Suomessa työssä käymättömän pitää aina jotenkin selitellä valintaansa, luterilaiseen kulttuuriin kuuluu työn ylistys. Etelä-Euroopassa ei kotiäitiydessä tai kotirouvuudessa ilman lapsia ole mitään ihmeteltävää, täällä työ onkin monille välttämätön paha eikä mikään itsetunnon mittari ;)
VastaaPoistaJos minulla olisi varaa en todellakaan kävisi töissä ja ulkoistaisin kaikki kotihommat, myös sen ruuan. Jos jossain vaiheessa kyllästyisin "lorvimaan" niin voisihan sitä vaikka jotain hyväntekeväisisyyshommaa tehdä tai opiskella huvikseen vaikka kirkkoveneen tekijäksi, mutta ei minulla ainakaan ole vaikeuksia täyttää päivääni tekemisellä/tekemättä jättmisellä. Pyh ja pah luterilaisille työnraatajille, pitäkään kirkkaat marttyyrikruununne. ;P
VastaaPoistaMeillä käy siivooja kaksi kertaa kuussa ja kyllä se on luksusta. Joka kerta töistä tullessa siisti koti ilahduttaa :) Onneksi on olemassa kotitalousvähennys, muuten ei palvelua raskisi käyttää.
VastaaPoistaKyllä minäkin luultavasti jättäisin työnteon, jos ei tarvitsisi rahaa ajatella. Eiköhän sitä löytyisi tekemistä ilman työtäkin. Nytkin toivoisin olevani ihan jossain muualla kuin töissä.
Mukava lukea blogiasi ja haaveilla, että mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa :)
Vera A. nyt täytyy tunnustaa, etten ollut kysynyt tuolta käyttämältäni firmalta vaatehuoltopalvelua. Vaihtoivathan siivoojat kuitenkin lakanat ja pesivät käytetyt samalla kun kävivät! No, kysyin asiaa ja nyt käy pyykkäri pari kertaa viikossa, joten sitäkään ei tarvitse itse tehdä enää. Ai että kun on kaapit ja komerot sotilaallisessa järjestyksessä ja vaikka ovatkin vieraan järjestämät, löydän sieltä heti kaiken mitä tarvitsenkin. Itse en tähän ole kymmenen vuoden aikana pystynyt...
VastaaPoistaKissatyttö, aamen! Minä teen itse ruokani vain sen takia että satun pitämään ruuanlaitosta, mutta jos en pitäisi, antaisin senkin homman jollekulle muulle. Siinä vaiheessa kyllä sitten voisi harkita ihan oikeasti jonkun kokopäivätoimisen kotiapulaisen palkkaamista, joka hoitaisi kerralla ruuat, siivot, pyykit, kaupassa käynnit ja kaiken muun.
Anonyymi, kyllä se on totta, siistiin kotiin on aina kiva tulla ja varsinkin kun itse ei ole tarvinnut panna tikkua ristiin sen homman eteen :)