Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.

En tunnusta!

Aamulehden mukaan Tampereella on bongattu Bugatti Veyron. Kiistän millään tavoin olevani tekemisissä kyseisen auton kanssa (siltä varalta että joku edes epäili moista).

Olisihan se aika... makean näköinen, mutta ei, ei kiitos.

® Slobodan Stojkovic

Uusi autokin sitten

Minä ostin silloin talvella itselleni sen kaupunkiauton, jota vailla olin ja ajelin sillä ihan tyytyväisenä kevääseen asti. Tässä kesän tultua ja rakennusprojektin alettua on kuitenkin tullut ajettua paljon enemmän ja ajoittain autonperä on ollut täynnä taimia, lannoitesäkkejä sun muuta kilkettä niin että ostoskassini on osoittanut fyysisten mittojensa rajat. Lisäksi pääsin silloin tällöin Jussin isomman auton puikkoihin ja tuli kokeiltua sitäkin, mitä on ajaa isolla autolla pidempää matkaa.

Se oli menoa se, nimittäin sen pikkukottosen. Marssin keväällä uudestaan autokauppaan ja ostin tällä kertaa oikeasti kalliin auton. Laatumerkki ja melkein kaikki mahdolliset (järkevät) lisävarusteet, niin saahan siihen rahaa uhrattua kohtuullisen kasan. Pikkukottosta en myynyt vaan tarjosin sitä siskolle, joka sen mielihyvin majoittikin satunnaista käyttöä varten.

Olen nyt ajellut uudella hirviölläni (ei, se ei ole Hummer, jotain rajaa) jonkin aikaa ja tykästynyt siihen kovasti. Kaikenlaiset lisäherkut eivät tietysti ole välttämättömiä, mutta mukavia, niinkuin nyt vaikka ajotietokone, useamman cd:n vaihtaja ja niin edelleen. Osa on ihan turvallisuutta lisääviä juttuja, joten niitä ei voi turhuudeksi laskea. Pelkäämäni parkkeeraaminen ahtaissa tiloissa ei ole ollenkaan niin suuri ongelma kuin luulin, kiitos hyvän näkyvyyden ja parkkitutkan.

Summa summarum: ajaisin sen auton sänkyyni iltaisin, jos vain voisin.

Autokaupoilla

Tässä on nyt isän kanssa ihan tosissaan etsiskelty sitä autoa, kaupunkiin sopivaa, hyvännäköistä, täyshybridiä, nelivetoa, ulkoa pientä ja sisältä isoa. Ihme kyllä, ihan just tällaista ei ole tullut yhtäkään vastaan vaikkei tosiaan olisi rahasta niin nuukaa...

Olen siis isän kyyditsemänä kuljeskellut pitkin autokauppoja iltaisin ja viikonloppuisin, koeajanut jo useammankin koslan ja todennut että ihan yhtä hyvin voisin tehdä listan ja heittää siitä tikalla sopivan. Yhdessä on ilmastointi vakiona, toiseen saa kesärenkaat kaupan päälle, kolmas vie vähän enemmän bensaa kuin neljäs, jossa kuitenkin on vähemmän tilaa takapenkillä meinaan jos siellä pitäisi aikuisen istua. Viides oli kiva ajettava, mutta kuudes oli pienempi ja näppärämpi kääntymään ja seitsemännessä oli parkkitutka.

Autokauppiaita on maailman sivu moitittu siitä, että he myyvät autoja vain miehille, naiset eivät saa palvelua, eivät ainakaan asiallista. Voin sentään ilokseni todeta tällaisten myyjien joko saaneen asennekasvatusta tai kenkää. Hyvin palvellaan yksinäistä nuorta naista autokaupoissa tai vaikka olisi isäkin selän takana katselemassa. Yhdessä paikassa kyllä myyjä yritti sitkeästi isälle sitä autoa esitellä eikä tuntunut noteeraavan minua juuri lainkaan vaikka isä seisoskeli vähän syrjemmällä ja minä häärin autojen kimpussa. Isä katseli pitkin seiniä mitääntekemättömän näköisenä ja totesi lopulta, tuo likka sitä on ostamassa, itselle kelpaa vanha kiesi vielä vähän aikaan (olen kyllä yrittänyt esittää, että voisihan sen auton uusiakin, rahoituksesta voitaisiin neuvotella, mutta vielä ei ole ottanut tulta). Myyjä meni vähän nolon näköiseksi ja alkoi sitten asiantuntevana selittää minulle auton ominaisuuksia.

Kyllä minä autonkin jo ostin. Tai siis tilasin, tulee kun kerkiää.
...
...
...
Mitä te minua katsotte?
Joo ei, en aio kertoa tarkempaa infoa, vetoan jonkinasteisen anonymiteetin suojelemiseen, jälleen kerran. Ei se auto ole edes kalleimmasta päästä, joten siinä ei oikeasti ole mitään kertomista. Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

Kaupunkiautoa vailla

Uuden asunnon yhteydessä on minulla siis myös autohallipaikka, joten pitäisi ihan oikeasti miettiä sitä autoakin. Muutenhan kyseinen paikka on pikkuhiukka turha. Ensimmäinen kohde onkin ihan puhdas pikkuauto, joku näppärä ja kaupunkiin sopiva kottonen. Ja valikoimaahan riittää.
Kadehdin ihan niitä yhden merkin ihmisiä, joiden ei autoa ostaessaan/vaihtaessaan tarvitse mennä kuin siihen yhteen liikkeeseen, jossa parhaimmissa tapauksissa myyjät jo tuntevat kaverin entuudestaan ja ostaa tietyn merkin kulloinkin tarpeeseen sopiva malli. Suurin osa automerkeistähän tarjoaa varsin laajan valikoiman malleja, on pikkuautoista katumaastureihin ja kaikkea siltä väliltä, joten uskon hyvin että elämän eri vaiheista ja niiden tarpeista selviää vaikka jumittaisikin vain siihen yhteen, omaan merkkiinsä. Ja se olisi niin helppoa...
Työpaikalla on yksi vannoutunut fordisti ja toinen vannoutunut saabisti, jotka ovat olleet autojen suhteen asemasotavaiheessa jo kolmisen vuotta. Kumpikin irvii tasapuolisesti toiselle. Ainakin tämä fordisti väittää olevansa perintötekijöiden uhri, koska hänen isänsä oli kuulemma Fordin miehiä myös.
Voi miten kaipaisin tuollaista jo vaippaiässä imettyä varmuutta yhden automerkin ylivoimaisesta paremmuudesta! Se auttaisi nyt kovasti.


Sillä lähdetään katsomaan, mitä on tarjolla:
Nissan...
... Micra. Täytyy autoillakin joku naamaraja olla. Ei kelpaa.
... Note. Ks. ed. kohta.
... Tilda. Ei niin ruma, muttei kyllä top kympissäkään. Ehkä.
... Juke. Kamalannäköinen, taitaa olla liian isokin. Ehdoton ei.
... Qashqai. Liian iso taitaa olla. 
... 370Z. Ei kelpaa. Jos urheiluautoa harkitsen, se on Aston Martin.
... GT-R. Olisi kyllä vekkulin näköinen, mutta ks. ed. kohta


Toyota...
... Aygo. Naamaraja. Ei kelpaa.
... iQ. En ole ikinä kuullutkaan, mutta ruma on.
... Yaris. Eeeh...
... Urban Cruiser. En tiedä onko tämä iso auto vai pikkuauto vai jotain siltä väliltä, mutta ei, ei tätäkään.
... Auris. Tätä saisi näemmä täyshybridinäkin. Ei paha.
... Corolla. Taitaa vissiin olla jo vähän isompi auto. Olen ajellut silloin tällöin muutaman vuoden vanhalla Corollalla eikä se hassumpi ole
... Prius. Täyshybridi tämäkin eikä edes pahannäköinen. Harkitaan.


Saab...
... ei ikävä kyllä tarjoa minkäänlaisia pikkuautoja.


Audi
... A1. Näyttää aika vekkulilta. Voisi harkita. Muut Audit taitavatkin olla sitten vähän isoja siihen, mitä haen.


BMW...
... 1-sarjan coupe ei näyttäisi kamalan pahalta. Sitä en osaa noista kuvista arvioida, minkä kokoluokan autoja nuo M-sarjalaiset olisivat.


Volvo...
... C30 näyttää takaapäin kamalalta.
... C70 näyttäisi jo paremmalta, mutta en minä avoautoa ole vailla.
... S40 olisi suht nätti, muut S-sarjalaiset näyttävät vähän liian isoilta enkä ole tämänkään koosta niin vakuuttunut.


Mercedes-Benz...
... minä en tykkää sitten yhdestäkään, en isosta enkä pienestä. En katso (huh, yksi merkki saatiin listalta sentäs pois).


Volkswagen...
... Polo. Ei paha, ei ruma. Ehkä
... Golf. Ei.
... Scirocco. Nyt täytyy tunnustaa Sciroccon mentävä reikä sivistyksessä. Ei näytä pahalta, mutten nyt tiedä kuitenkaan.
... New Beetle. Ehdottomasti ei.


Ford...
... Ka. Ehdottomasti ei.
... Fiesta. No tuo uusi Fiesta näyttää aika tyylikkäältä. Ehkä.
... Fusion. En ole koskaan päässyt selvyyteen onko tämä lintu vai kala vai mikä. Yhdellä työkaverilla on tällainen, ajoin sillä kerran erään työreissun toiseen kaupunkiin. Oli ihan näppärän oloinen ajettava. Tuommoinen kääpiökatumaasturi. Harkitaan.
... Focus. Tämä olisi ihan tyylikäs. Harkitaan.

... Mondeo. Taitaa olla vähän iso.

Renault...
... Twingo. Naamaraja. Ei.
... Clio. Naamaraja tälläkin tulee vastaan.
... Megane. Blääh. 

Kia... 
... Picanto. Naamaraja. Ei.
... Cee'd. Ei kuvien perusteella näytä kovin kamalalta.
... Venga. Naamaraja. Ei.
... Soul. Voi taivas. Ei.

Citroen...
... pienet ovat rumia, isot liian isoja. Ainoastaan C4 oli edes etäisesti sen näköinen mitä haen.

Ja joo, kyllä. Valitsen autoni ulkonäön perusteella. Suunnilleen samat ominaisuudet noissa varmasti kaikissa on, joko vakiona tai sitten saa ainakin lisävarusteena. Ilmastointi pitää olla, maksan siitä sitten vaikka ylimääräistä. Kulutus- tai päästölukemia en ole katsonut, mutta luulen silti, että tämän kokoluokan autoissa ei kovin isoihin eroihin päästä. Nuo hybridit tietysti kiinnostaisivat. Noo, joutaahan tässä miettimään...

Ferrari, hot or not?

Jostain vaikeasti käsitettävästä syystä minua kiinnosti Livin Miljonääriäidit-tosi-tv-sarja kovasti, mutta ensimmäisen katselukerran jälkeen totesin, että ehkä se ei olekaan minua varten. Jotenkin vain tuntuu ettei minulla ainakaan ole mitään yhteistä kyseisen ohjelman mammojen kanssa. Tietysti Espanja on eri asia kuin Suomi ja tv-ohjelmaan leikataan vain ne mehevimmät palat eikä minulla lapsiakaan ole, mutta silti tuo tuntui jotenkin niin vieraalta... yhden jakson perusteella ei tietysti pidä tuomita koko sarjaa eikä esittää karkeita kommentteja (koska en aio katsoa yhtä jaksoa enempää, en halua palata koko sarjaan enää toistamiseen), mutta se toimikoon aasinsiltana siihen, mikä on jatkoa tuolle edelliselle autopostaukselle.

Nimittäin Ferrari. Kyseisen sarjan päätähdethän ovat kai sovitelleet jopa lastenistuimia Ferrareihinsa.

© Axion23 / Flickr (CC-lisenssi)

Ferrari, tuo urheiluautoista kuuluisin ja punaisin. Tuo rahajunttiuden multihuipentuma. Kun halutaan näyttää että meillä on millä mällätä, ostetaan Ferrari, kun ei muuta keksitä eikä tiedetä. Rajoittunutta! Säälittävää!
Ah, lyökää minua päähän jollain kovalla esineellä ja kovaa, jos ikinä sorrun Ferrariin. Herranjumala mutta se olisi N-O-L-O (sama juttu jos ikinä katselen Corvettea sillä silmällä, erona on tosin se, että Corvetet näyttävät pääsääntöisesti hyviltä, Ferrarit eivät (joitain poikkeuksia löytyy, mutta kuvan auto ei ole niitä)). 

© Kenjonbro / Flickr (CC-lisenssi)

Maseratissa olisi jo enemmän särmää eikä sitä tulisi ihan joka nurkalla vastaan. Ei ainakaan Suomessa. Vielä kun italiaanot oppisivat tekemään vähänkään kestäviä autoja (sama koskee kyllä Ferrariakin).

© .Robert. / Flickr (CC-lisenssi)

Jos olisin hankkimassa tosissani urheilu-/luxusautoa enkä asuisi Suomessa, en katsoisikaan mitään muuta kuin Aston Martinia. Niin nam. Saisikohan niihin lisävarusteena James Bondin? Pierce Brosnan-version, vähän nykyistä nuorempana, kiitos. Nam.

Auto? Kaksi autoa? Ei yhtään autoa?

Kun suomalaiselta lottovoittajalta kysytään, että mitä hän aikoo tehdä rahoillaan, niin todennäköisin vastaus taitaa olla että hankkii asunnon ja auton. Asunto käsiteltiin jo, nyt on auton vuoro.

Minulla ei ole nyt autoa. Asun kaupunkialueella hyvien kulkuyhteyksien päässä, joten en ole tarvinnut. Itse asiassa auto täällä kaupungissa olisi oikeastaan vain riesa jatkuvine parkkiongelmineen ja tuhotöineen. Ei ole nimittäin kerta eikä kaksi, kun on lähistön katujen varsille pysäköityjen autojen peilit nähnyt telottuina tai kyljet naarmuilla. En tietääkseni asu edes missään slummilähiössä! Auton lisäksi pitäisi siis hankkia jostain tallipaikka ja siihen ei ole ollut varaa.
Tutuilta ja perheeltä löytyy kyllä autoja, että jos autoa on johonkin tarvinnut, ei ole tarvinnut kuin nätisti kysyä ja tarjota jälkeen päin vaikka itsetehty ateria. Oravannahkakaupaksi isä sitä sanoo.

Mutta nyt tilanne muuttui sitten tuon rahan suhteen aika radikaalisti ja oma auto kieltämättä houkuttaisi. Ongelman voisi tiivistää yhteen kysymykseen: "Millainen?"
Nyt kaupungissa asuessani joku pieni kauppakassi olisi riittävä ja oikeastaan kätevämpikin kuin mikään puolikkaan mammutin kokoinen katumaasturi. Tunnustan, että monta kertaa raskaita ruokakasseja bussiin raahatessani olen haaveillut omasta autosta. Tähän käyttöön sopisi joku ihan pikkuauto.
Toisaalta sitten taas autolla olisi kiva lähteä käymään joskus jossain pidemmälläkin. Reissailla vähän ja pitäähän sitä nyt vanhempienkin luona käydä aina silloin tällöin. Pidemmällä matkalla ja varsinkin jos missään moottoritiellä joutuu ajamaan ei mikään pikkuinen riisikippo ole se kaikkein miellyttävin vaihtoehto. Tarttis olla tilaa ja kiva jos olisi vähän korkeampi auto, että näkisi liikenteen hyvin ja sitten sen pitäisi kiihtyäkin sen verran että uskaltaisi lähteä ohittamaan muuallakin kuin vain moottoritiellä, jos tarve vaatii. Ja vielä kun haaveilee siitä, että pakkaisi autoon muutaman kaverin matkatavaroineen, niin se mainittu katumastodontti kuulostaisi vallan mainiolta vaihtoehdolta.

Yksi ihminen, kaksi autoa? Voi jee ja järjenvähyyttä!
Lisäksi olen ihan tosissani alkanut miettiä sitä maallemuuttoa jossain vaiheessa ja silloin valinta kallistuisi ilman muuta ison auton puolelle ja mahdollinen riisikippo pitäisi hukata. No, ainahan autoista eroon pääsee, mutta ei se nyt helpota tätä valintaa ollenkaan.

Tähän mennessä olen kulkenut paljolti taksilla... Se sentään on selkeästi helppo ratkaisu. Ei parkkimurheita, ei automurheita eikä tarvitse itse edes ajaa, mikä kaupungissa ei ole se kaikkein stressittömin vaihtoehto.