Kuka on anteliain?

Eräässä selaamassani aikakauslehdessä oli artikkeli jotakuinkin otsikolla "Kuka on Suomen anteliain" ja siinä oli lueteltu joitain julkkiksia, jotka ovat lahjoittaneet rahaa hyväntekeväisyyteen, kuka mihinkinkohteeseen ja erilaisia summiakin kai. En lukenut sitä kovin tarkkaan läpi, ehkä pitäisi, kunhan löydän aikaa.
Ehkä se julkkiksilla on vähän eri juttu kuin minulla, heistä tiedetään että heillä (oletusarvoisesti) on suht paljon rahaa tai näin ainakin oletetaan ja jotta ei saisi totaali-kusipään leimaa otsaansa, pitää antaa sitä rahaa hyväntekeväisyyteen ja teettää siitä tietysti lehtijuttu. No, ei ehkä niinkään ja onhan se toki hyvä, että jos ylimääräistä pätäkkää löytyy, käyttää sitä myös heikommin pärjäävien avustamiseen.

Itsehän mainitsin, että olisi kiva avustaa erilaisia hyväntekeväisyyskohteita ja voin sen verran tunnustaa, että alkuun ollaankin jo päästy. Liikun kuitenkin hyvin varovasti ja teen lahjoitukset mahdollisuuksien mukaan nimettömänä tai ainakin siten, että minun nimeni ei siellä sadan tuhannen euron pankkisiirron antajan kohdalla komeile... No, satatuhatta on aikamoista liioittelua, sillä pysyäkseni huomaamattomana, olen lahjoittanut pieniä summia, mutta säännöllisesti. Ainakin toivon, että sillä keinolla pysyy huomaamattomana, ettei niiden pikkusummien lahjoittajaa niin tarkkaan selvitetä. Ja tämähän liittyy siis siihen, että minulla ei ole pienintäkään halua paistatella julkisuuden valokeilassa, ei vaikka aihe olisikin niin hieno kuin hyväntekeväisyys.

Hyväntekeväisyyskohteiden valinta on vähintään yhtä hankalaa kuin päättää, mitä hoitoja valitsisi kauneushoitolassa. Kun kuitenkaan ei haluaisi tukea järjetöntä byrokratiaa, jossa iso osa lahjoituksista menee johonkin ihan muuhun kuin suoraan sille autettavalle. Ja eihän tietysti yksikään yhdistys suoranaisesti mainosta, että hei, kun annat meille kympin, menee kehitysmaiden lapsille siitä ehkä pari euroa. Päättelen että ilman taustaselvitysten tekemistä turvallisimpia kohteita lienevät erilaiset kädestä-suuhun-eläinsuojeluyhdistykset, joiden toiminta on pientä, joilla ei välttämättä ole edes toimitiloja varsinaisesti ja jotka pyörivät 100% vapaaehtoistoiminnalla. Miten pitkälle päättelyketjuni on oikea, en tiedä.
Toinen hankala asia on se, että haluan antamiani rahoja käytettävän avustamiseen, ei minkään ideologioiden syöttämiseen. Suhtaudun hyvin, hyvin varauksellisesti kirkon tai muiden hengellisten tahojen tarjoamiin mahdollisuuksiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Tässä suhteessa rahaa huomattavasti parempi vaihtoehto olisikin tarjota sitä omaa työtään, mutta sillä keinoin ei pysty ihan kaikkea auttamaan.