Puutarhan suunnittelua

Talon suunnitteluhan on jo kivalla mallilla, mutta tapani mukaan minä aloitin koko senkin projektin toisesta päästä eli puutarhasuunnitelmista. Joo, minä kuulun niihin ihmisiin, joille puutarha on taloa melkein tärkeämpi... Aloinkin hyvissä ajoin etsiä vihersuunnittelijaa ja melko nopeasti löytyikin sellainen, jonka käsiin uskoin suunnittelun aloituksen ainakin. Koska tämä tapahtui jo ennen lumen tuloa, suunnittelijat ehtivät käydä paikan päällä katsomassa, mistä oikein on kyse.

Talon purku ja uuden rakentaminen tulevat myllertämään pihan aikanaan melko perusteellisesti, mutta onneksi nykyisen talon välittömässä läheisyydessä ei ole mitään sellaista, joka pitäisi ehdottomasti säilyttää ja jota ei voi mitenkään siirtää. Mitään korvaamatonta ei siis tuhoutune rakentamisen aikana. Ehdottomasti säilytettäviin kohteisiin kuuluu talon vanha omenatarha, mutta se on vanhaan tapaan hieman syrjässä eikä joudu rakentamisen tielle.

Puutarhasuunnittelijatkin ihastelivat omenatarhaa ja kyllähän se kaiken ihastelun arvoinen onkin. Se on mummon (isän äiti, kuollut jo) ja isomummon (isän isän äiti) istuttama ja vuosikymmeniä vanha, lienevätkö vanhimmat puut istutettu jo ennen sotia ja nuorimmatkin 50-luvulla, Ne ovat siis isoja, niitä on jotakuinkin tusinan verran ja hyvinä satovuosina niistä tulee aivan mielettömästi omenoita, kehnoinakin yleensä kohtalaisesti.
Isäni ei ole mikään puutarhaihminen, mutta omenapuista hän on aina melkein pitänyt paremman huolen kuin lapsistaan... Ja kun äitinikin on puutarhasta innostunut, omenapuut ovat eläneet lihavia vuosia. Tosin joka kevättalvi vanhemmat ovat eri mieltä siitä, miten omenapuut pitäisi tänä vuonna leikata.
Isän äiti väitti oman anoppinsa joskus sanoneen, että puutarhasta kiinnostunut miniä on luojan lahja ja saman hän sanoi omalle miniälleen, minun äidilleni siis. Niin että jos siis alkaa tulla puutarhajuttua korvistakin ulos, niin minä voin aina vedota perintötekijöihini. Puutarhatauti tulee minulle äidiltä suoraan ja isän kautta hänen äidiltään eli ei voi mitään.

No, puutarhasuunnittelijat pitivät omenatahan sijoittelua loistavana. Pohjoisen ja idän suunnalta sitä suojaavat tilan rakennukset ja korkea kuusikko. Etelä- ja länsisuunta sen sijaan ovat avoimet. Omenatarhaa voisi helposti vielä laajentaakin, nyt sen edessä on joutomaata, joka ei ole viljelyksessä, mutta minä luulen, että omenapuita on tällä hetkellä riittävästi. Paikka on kuitenkin sen verran suojainen, että ihan asiantuntijankin mukaan siinä kannattaisi ainakin kokeilla päärynää, luumua ja kirsikkaakin ehkä.
Omenatarhan viereen mahtuisi jonkinkokoinen kasvihuone ilman että se varjostaisi omenapuita tai haittaisi kulkemista. Lisäksi siihen eteen saisi myös kasvimaan, joka tällä hetkellä on sijoitettuna vähän toiselle puolelle pihaa. Uuden paikan etuna olisi valoisuuden ja suojaisuuden lisäksi se, että sinne saisi vedettyä kastelujärjestelmän helpommin ja traktorilla pääsee kulkemaan esteettömästi. Pitää sitten ihan asiantuntijan tulla kertomaan tällaisia asioita, joita ei itse vain ole tullut ajatelleeksi.

Muita pihan hienoja puolia ovat varsinaisessa pihassa oleva pieni etelänsuuntainen rinteennyppylä. Talo tulee sen rinteen päälle ja se suojaa rinnettä pohjoisesta. Rinteen yläpuolelle, talon taakse tulee terassi ja oleskelualue, mutta se rinne varataan ruusupensaille ja mahdollisesti muillekin aremmille kasveille. Rinne nimittäin lienee mitä suotuisin kasvupaikka, kunhan saadaan ensin se rakennusprojekti pois alta ja sen yhteydessä varmaan tehdään maanparannustöitä.

Minulla on tässä nähtävillä jo ensimmäinen versio puutarhasuunnitelmasta ihan paperilla ja ihastelen sitä yötä päivää. Tietysti siinä menee vuosia ennen kuin puutarha alkaa näyttää edes etäisesti siltä, mitä nyt suunnitellaan, mutta mitäs minulla on muutakaan kuin aikaa?