14.11.10

Totta vai tarua?

Aloittaessani tätä blogia melkein arvasinkin jossain vaiheessa joutuvani kirjoittamaan tästä aiheesta. Tosin en kyllä ikinä uskonut, että näin pian (luulin että blogini saa vain marginaalisen määrän lukijoita, jos sitäkään). Nimittäin siitä, että onko tämä blogi totta vai ei. Onko jossain oikeasti rikas nuori nainen vai jonkun kiero mieli vain?

No ette kai te nyt sitä minulta kysy?
Jos olen kirjoittanut jo kolme viikkoa valheita, niin ei se kai ole temppu eikä mikään vakuutella teille vielä yksi valhe lisää eli väittää blogia kirkkain silmin todeksi. Ja jos tämä taas sitten onkin totta, niin... ette te sitä mitenkään saa selville (toivottavasti, jos suunnitelmani blogin jonkinasteisesta anonymiteetista toteutuvat). Jos sitten vastaan, että joo, ihan puhdasta soopaa olen tässä kirjoitellut iltojeni iloksi, niin eikös silloin putoa pohja pois vähän koko blogilta?
Tämä on vähän tällainen uskon asia, ei voi mitään. En minä silti aio menettää yöuniani sen takia, ettei joku usko minun blogiini. Ihan rauhassa saa olla uskomatta (ei sitä silti tarvitse tänne tulla työkseen huutelemaan). Tiedän etten uskoisi itsekään, jos joku toinen tällaista kertoilisi.
Tästä taas seuraa se, että jos te kommentoitte jotain tyyliin "ei tää totta oo", "voiks tää olla totta?" tai jotain muuta, niin en minä lähde puolustelemaan tätä blogia ja sen todenperäisyyttä. Sivuutan ne kommentit ihan täysin. Sillä olisiko minun puolusteluillani jotain arvoa, edellä kerrotun perusteella?

Yhden asian kyllä sanon (viitaten näiden kommenttien viidenteen, anonyymin lähettämään kommenttiin) ja se on se, että tämän blogin takaa ei löydy sponsoreita. Se että minä heittelen täällä hatusta vedettyjä brändejä, on täysin sattumanvaraista, omaehtoista ja ennen kaikkea ilmaista mainosta tai epämainosta kyseisille brändeille.
Niin, sen lisäksi yksikään tuotemerkki, maahantuoja tai myyjä ei voi oikein tarjota minulle minkäänlaisia lahjuksia, saati palkkaa tuotteidensa esittelystä ja mainostamisesta tässä blogissa. Palkan maksaminen edellyttäisi pankkiyhteystietojeni antamista, mikä puolestaan paljastaisi maksajalle henkilöllisyyteni (tai ainakin jotakin) ja tavaralahjojen lähettämiseenkin tarvittaisiin minun osoite, minkä jakamiseen suhtaudun penseästi.
Tietysti sitä voisi jonkun postilokero-osoitteen hommata... Vaan eipä vielä ole tullut tarjouksia tuommoisista, niin että asia ei ole ajankohtainen.

6 kommenttia:

  1. On ollut erittäin mielenkiintoista, suorastaan kutkuttavaa lukea elämästäsi. Eläthän aikamoista unelmaa todeksi. Sinulta näköjään vaaditaan nyt myös silmien sulkemista ikäviltä lieveilmiöiltä, joita tällainen elämäntilanne ja sen jakaminen lukijoille saa aikaan joissakin lukijoissa. Ja etpä sinä todellakaan enää tarvitse minkään yrityksen sponsorirahoja tai blogin mainostuloja, eikä tuo perintö tullut ollenkaan turhamaiselle ihmiselle. Suurta viisautta on osoittanut testamentin tekijä valinnallaan. Toivotan Sinulle terveyttä ja paljon hyvän elämän päiviä, jotta voit jatkossakin nauttia elämän lahjoista ja myös ilahduttaa läheisiäsi tällä tavoin.

    VastaaPoista
  2. Tätä blogii on ollu tosi mukava lueskella!
    Mut myönnetään, kävi mielessä, että vois olla ihan hyvin jonkun päästä keksitty juttu periä ties minkä verra rahaa, mut ei perintörahoissa, suurissakaan, loppujen lopuksi mitään ihmeellistä ole...
    Ja yks syy miks en epäile tätä blogia on se että jollain pitäs olla aika paljon tylsää aikaa keksiäkseen useampiakin tarinoita yhdelle päivälle ihan tyhjästä, ilman mitään syytäkään.

    Ja muuten, vielä surullisempi elämä on kyllä niillä, jotka jaksaa alkaa sitten vielä nurisemaan että jokin blogi -ilman mitään faktatietoa tai muutakaan!- olis valhetta

    VastaaPoista
  3. Tää blogi on kyllä mahtava! En tiä että onko tämä vähän henkilökohtainen kysymys ja haluatko vastata, mutta miten perintöveroasiat meni? Itse kun tälläisiä asioita oon vähän opiskellu niin tottakai kiinnostaa :) Perintö kun ilmeisesti on aika järkyttävän suuri, niin menikö siitä kuinka suuri osa veroa?

    VastaaPoista
  4. Veroista on tulossa ihan ikioma postauksensa, joka toivon mukaan selittää kaiken tai ainakin hyvin paljon.

    VastaaPoista
  5. Hih, asun Italiassa ja olen ollut niin paljon tekemisissä "todella" rikkaiden ihmisten (ei heillä ole sitä paljon nyreksimääsi Ferraria vaan Ferrari-kokoelmia... ;)) ettei tullut mieleenikään epäillä ennen kuin kirjoitit asiasta :) Paras mammakaverini täällä on tällä hetkellä samanlainen elämäntaparikas kuin sinäkin, vaikka sitä et kyllä hänen ulkonäöstään arvaisikaan ;) Jalat ovat tukevasti maanpinnalla, vaikka rikkaiden perhetaustojen vuoksi hänen tai miehensä ei tarvitsekaan käydä töissä :) Hän ajaa hienolla city-maasturilla ja ostaa tonnikalaa alennuksesta samalla, kun tilaa pojillen oman pomppulinnan joululahjaksi. Ja samat yskät meidän lapsiamme vaivaavat ;) Ok, emme ole varsinaisesti köyhiä itsekään, mutta emme kyllä rikkaitakaan, pärjäämme ihan mukavasti ja vaikka sijoitusasioita tulee mietittyä, niin todellisuudessa olemme varsin tyytyväisiä näin. Miehelle vain ei riitä mukava elintaso, hän haluaisi jättää myös lapsilleen "oikean" perinnön, joka auttaisi heitä elämässä ilman, että joutuvat sitten aikuisena kamppailemaan jokapäiväisestä leivästä.
    Joka tapauksessa, ei tarvitse välittää tuntemattomien lukijoiden mielipiteistä, oli blogisi sitten aito päiväkirja tai pelkkiä vaaleanpunaisia päiväunia, ihminen tarvitsee myös unelmia kestääkseen esim. vaikeita jaksoja elämässään ja jos vaikka blogisi olisi jonkinlaista haaveilua itsellesi, voi se auttaa jotakuta toistakin käymään vähän rankemman elämänvaiheen läpi... Sorry pitkä kommentti :)

    VastaaPoista
  6. Vera A, ei pitkät kommentit haittaa ketään (tai ainakaan minua). Ja samoja tarjoustonnikaloja minäkin haalin, en ole vaihtanut vielä millekään kaviaari-samppanja-linjalle ruokavaliotani :)

    VastaaPoista