Puutarhahaaveita

Itse asiassa se on jo melkein sovittu juttu, että ostan vanhemmiltani heidän talon pihamaineen ja he sen jälkeen hankkivat jostain lähempää keskustaa kerrostalo- tai äitini tuntien luultavasti rivitaloasunnon. Vanheneva pariskunta alkaa kuulemma vähitellen arvostaa vaivatonta asumista lähellä palveluita. Äiti alkaa lähennellä jo eläkeikää, isä on ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa. Ja kuten jossain postauksessa kerroinkin, minun suunnitelmani on mitä suurimmalla todennäköisyydellä purkaa vanha talo ja rakentaa uusi. 
Suunnitelmista puuttuu edelleen pari pientä, mitätöntä yksityiskohtaa, kuten millainen talo, milloin, millä aikataululla, rakennuslupien haku ja niin edelleen. Luojan kiitos isä on rakennusmies ammatiltaan ja voin vaikka vannoa, että hänellä on edelleen sen verran suhteita kyseiselle alalle, että pystyy kaivamaan jostain kunnollisen rakennusmestarin, joka pystyy rakentamaan kunnollisen talon. (Olen lukenut liikaa noista viime aikojen home- ynnä muista ongelmista, joita ilmenee ihan uusissakin taloissa, kun ne on rakennettu ihan miten sattuu)

Ei nyt siitä talosta, ehdin miettiä sitä aivojen halkeamiseen asti myöhemminkin.
Äidiltä on periytynyt kuitenkin innostus mullassa möyrimiseen, siis puutarhatöihin. Kaupungissa asumisen ikävin puoli onkin se, ettei ole puutarhaa. Ja ei, ne rivitalojen pikkiriikkiset pihat eivät ole puutarhoja. Koti onkin onneksi ihan maaseudulla ja piha on jo nykyisellään iso. Jos suuruudenhullut suunnitelmani eivät nykyiselle pihalle mahdu, siirretään aitaa. Tai lohkaistaan siitä pellon puolelta vähän lisää tilaa, ei se ole niin nuukaa siellä.

Olen päästänyt itseni irti puutarhahaaveiden suhteen. Kohta on tilaa, varaa ja irtisanoutumisen myötä myös aikaa toteuttaa haaveensa. Minun puutarhani koostuu seuraavista asioista:
- hyötypuutarha (ei saa unohtaa omenapuutarhaa)
- ruusuja
- tuoksuvia syreenejä
- alppiruusuja ja atsaleoja
- lammikko
- havupensaita
- iso terassi, jossa voi grillata katoksen alla

Tosin selaillessani noin miljoonatta kirjastosta kotiin kannettua puutarhakirjaa alan olla jo epätoivoinen. Pitäisihän sinne puutarhaan nyt saada vähän muutakin: tammia, vaahteroita, tuommoinen harmaakäpyinen koreanpihtakin (ei kasva kuin kymmenmetriseksi), tuijia, magnolioita (ja kasvihuone niille, jos eivät menesty ulkosalla), pyökkejä, jalavia, pioneja (varsinkin niitä!), päärynä-, kirsikka- ja luumupuita, jasmikkeita, sipulikukkia (kevät ei tule ilman ensimmäisiä sipulikukkia), akileijoja, liljoja, lupiineja, kellokukkia, päivänkakkaroita, kivikkokasveja, kurjenmiekkoja, tulppaaneja, sinivuokkoja, lumpeita, saniaisia, mammuttiheinää ja oma puutarhuri (tai pari).

Sitten tulet vilkaisseeksi ikkunasta ulos ja toteat, että ulkona on kylmää, syksyistä, harmaata, sateista ja kertakaikkiaan mälsää ja että kevääseen on taas puoli vuotta aikaa. Verhot kiinni ja takaisin puutarhakirjojen kimppuun.