29.10.10

Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa

(Harmi etten löytänyt tähän kohtaan sitä yhtä vanhaa Viivi ja Wagner - strippiä, jossa postinkantaja on jättänyt lehden tuomatta ja Wagner joutuu syömään aamupalansa lukien kaurahiutalepaketin kylkeä. Kyllä, se olen minä.)
Olen siis pahanlaatuinen lukutoukka, joka lukee joka paikassa: aamupalalla, vessassa, bussissa ja illalla sängyssä ja sitten kun on tarpeeksi kiinnostava kirja, huomaa lukeneensa aamuyöhön asti ja seuraavana aamuna pitäisi töihin jaksaa mennä. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta vuosien mittaan kirjoja on kasaantunut itsellenin aika mittava keko. Itse asiassa jo vuoden verran minulla onkin ollut hankintalistalla toinen kirjahylly, koska kirjat eivät mahdu enää nykyisiin hyllyihin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ne eivät ole pitkään aikaan mahtuneet nykyisiin hyllyihin, mutta vuosi sitten vasta tunnustin ongelman itselleni. Niinpä kirjoja on hyllyssä kahdessa rivissä, ikkunalaudoilla (estävät näppärästi vetoa, mutten keksi mihin voisin huonekasvini laittaa), lipaston päällä kasalla, lattioilla, keittiön pöydällä, olohuoneen pöydällä, yöpöydällä ja toden puhuakseni myös sängyn vieressä lattialla on iso kasa, josta iltaisin voin kaivella fiilikseen sopivaa lukemista.

Ja ihan mikä tahansa kelpaa: dekkarit, kauhu, romantiikka, viihde, historialliset romaanit, novellit, nk. vakavasti otettava kirjallisuus, runot, näytelmät, elämänkerrat, tietokirjat, sarjakuvat ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Kielelläkään ei ole niin väliä, kelpaa suomalainen, englantilainen, ruotsalainen ja saksalainenkin, jos sanakirja ei ole kovin kaukana. Aina kun käyn viikonloppuna kotona vanhempien luona, heti ensimmäiseksi noukin lehtikasasta kaikki äidin kiinnostavat aikakauslehdet, hinaan ne omaan huoneeseeni ja luen niitä milloin vain ehdin. Kun lehdet loppuvat kesken, jatkan kirjahyllyn kimpussa. Jos ei muuta niin ainakin sieltä löytyy vanhoja tuttuja kirjoja, joita voi paremman puutteessa ahmia. Ja joo, molemmat vanhemmat ovat samanlaisia lukutoukkia, samoin sisko, joten sen on varmasti oltava periytyvää.

Tämä siis pitkänlaisena selityksenä siihen, miksi mainitsen kirjastohuoneen joka kerta kun kirjoitan mitään mistään asumiseen tai asuntoon liittyvästä. Kirjastohuone, seinät kattoon asti täynnä hyllyjä, sellaiset siirreltävät tikapuut, joiden avulla pääsee ylemmillekin hyllyille vaivattomasti, lasiovet kaapeissa etteivät arvon kirjat pölyty, lattialla mukavat laiskanlinnat ja sohvat, joihin voi rojahtaa lukemaan, jalkojen alle rahit ja vieressä pienet pöydät, joiden päälle voi pinota lisää kirjoja, ettei vain tarvitse raajojaan liikuttaa vaikka kirja sattuisi loppumaan. Iso kirjoituspöytä jos täytyy jotain kirjoittaa muistiin kirjoista. Ah, taivasta! Todennäköisesti raahaisin samaan huoneeseen ajan mittaan sänkynikin, koska en malttaisi lähteä kirjastostani pois edes nukkumaan.


Omaisuudessa on yksi huono puoli: sillä pystyy ostamaan lisää kirjoja, muttei enempää aikaa niiden lukemiseen.


Ps. Huuto.net on aika kätevä paikka etsiä sellaisia kirjoja, joita ei kaupasta saa ja divareista metsästämiseen menisi loppuikä.

3 kommenttia:

  1. Tuo kirjastohuone kuulostaa minun unelmaltani. Tosin opiskelijana saan odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin voin alkaa sellaista toteuttaa :)

    VastaaPoista
  2. Takkatuli vielä siihen niin ah.. Harmi kun olet anonyymi, haluaisin nähdä kuvia unelmiesi kodista kun sen saat:)

    VastaaPoista
  3. Joo, kuvia ei kyllä taida olla tulossa, harmi tietysti lukijoiden kannalta. Koitan katsoa mitä voisin asian eteen tehdä, mutten lupaa mitään.

    VastaaPoista