Vaurasta seuraa

Sen verran kuitenkin palaan tuon sydänsuruterapiareissuni keskimmäiseen viikkoon, että sieltä Välimeren rantamaisemista löytyi miesseuraa jopa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Myönnän että asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että ensimmäiseksi yleensä tilasimme siskon kanssa pullollisen korkeamman hintaluokan samppanjaa... Sisko on osoittautunut samanlaiseksi samppanjasiepoksi kuin minäkin.

Kaikki seurantarjoajat eivät olleet mitään paikallisia rantagigoloita tai äijäporukalla naisseuran ja halvan viinan hakuun tulleita (suomalais-/britti-)turisteja. Varsinkin hotellin baarista ja uima-altaalta löytyi selkeästi tasokkaampia seuralaisia, pari miekkosta itse asiassa saatteli minua ja siskoa varsin tiiviisti tuon viikon aikana. Minun löytöni oli Yhdysvalloista, siskon se äsken mainittu britti, molemmat liike-elämän palveluksessa olevia vähän päälle kolmikymppisiä uraohjuksia, näin me päättelimme ulkoisesta habituksesta. Brittiherran kohdalla ikä meni vähän metsään, hän oli kuulemma karvan päälle nelikymppinen ja suoraan asia ei tietenkään tullut puheeksi, mutta epäilemme vahvasti että taustalta löytyy myös vanhaa (lue: perittyä) rahaa. Ei se mahdottomuus ole sen jenkinkään suhteen.
Tietenkään ei ole mahdotonta, että herrojen Rolexit sun muut oli peräisin niiltä syrjäisemmiltä kujilta ja kotona loman jälkeen odottaa luottokorttilasku, joka ylittää kolmen kuukauden tulot, mutta mieluummin olen itse ajattelematta sitä. Sehän ei varsinaisesti ole minun ongelmani.

Molemmista miehistä sai helposti sellaisen kuvan, että taskunpohjalta löytyy millä mällätä vaikka minkäänlaista rahoilla rehentelyä he eivät harrastaneet. Sitäkin tuli nähtyä ja siihen tehoaa ehkä parhaiten vilkaisu nenänvartta pitkin ja tyylikäs poistuminen paikalta. Ehei, nämä miehet olivat kaikin tavoin miellyttävää seuraa eikä tarvinnut miettiä sitä, että miltä sitä tässä nyt itse näyttää, kun sovitulle illalliselle tullaan Louboutinit jalassa ja klassikko-Chanel kainalossa (en myönnä enkä kiellä omistavani mainittujen merkkien tuotteita, mutta jutun idea varmaan selviää parhaiten noiden esimerkkien kautta?) ja tilataan kalleinta mitä löytyy. Ehkäpä siinä oli syy, miksi kyseiset herrat viihtyivät meidän seurassa: meillä ei kiilunut taalan/punnan kuvat silmissä. Ken tietää.

Lomaromanssi, lomaromanssi, minun kohdalla myös sopivaa laastaria edellisen haaksirikon aiheuttamille naarmuille ja kolhiutuneelle naiselliselle itsetunnolle. Ja tämä minun löytönikin asuu vakituisesti valtameren toisella puolella. Siitä huolimatta yhteystiedot tuli vaihdettua ja ainakin minä olen tässä viestitellyt tälle omalle löydölleni jonkin verran. Sisko puolestaan uhkasi jättää vastaamatta kaikkeen, mitä Britanniasta mahdollisesti kuuluu. Viisitoista vuotta vanhempi mies, jolla on hieman vääränsorttinen käsitys siskon tulotasosta ja varallisuudesta ei vastaa kuulemma siskon käsitystä täydellisestä poikaystäväehdokkaasta. Varsinaisestihan siskolla näet ei ole pennin jeniä yli opintotuen, vain varakas joskin antelias isosysteri, mutta siitä asiasta oltiin reissussa armeliaasti hiljaa.

Minä puolestani olen lähdössä Yhdysvaltoihin vielä tämän vuoden puolella. Arizonaan ratsastuslomalle, sain jostain kumman lähteestä vinkin hyvästä vaelluksia ja majoitusta ja kaikkea muuta kivaa tarjoavasta lomakohteesta. Ja seuraakin kuulemma saattaa löytyä.