19.10.11

Erään tuhkimotarinan loppu

Minä olen muutaman viime viikon pakoillut pahaa maailmaa. Lähinnä kiertämällä sitä.
Suhde Jussin kanssa tuli tiensä päähän syistä joita en viitsi tässä eritellä. Omaisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Koska tässä on kuitenkin tullut viihdyttyä yksissä jo jonkin aikaa, ei bänät naurata pätkääkään. Suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin erottiin, ei ole siis pelkoa että Jussi kiukuspäissään ja kiusaa tehdäkseen kavaltaa meikäläisen juorulehdille. Yritetään olla jotakuinkin väleissä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että moikataan kun tavataan.

Koska kuitenkaan ei huvittanut ihan heti juosta pahki Jussiin, sen verran otti sekä päästä että sydämestä, päätin lähteä reissuun. Ensin viikon verran saksalaisessa kylpylässä, kaikki mahdollinen mitä ihmisen rentouttamiseksi on keksitty. Hierontaa, hemmottelua, kauneudenhoitoa, hyvää ruokaa, joogaa, muuta liikuntaa ja upeat maisemat.
Seuraavaksi viikoksi sain siskon seurakseni ja se olikin sitten varsinainen örvellys terapiaviikko Välimeren rannalla, kohteessa jonka nimi jääköön armeliaasti paljastamatta. Tytöt pitivät pikkuiden hauskaa. Onneksi ei ole meikäläisen nimi tai naama esiintynyt missään juorupalstoilla, koska tuosta viikosta olisi riittänyt Seiskalle materiaalia useiksi viikoiksi eteenpäin. No, huumeista pysyttiin erossa ja alaikäisistä myös, mutta muuten jätän yksityiskohdat vain asianosaisten välisiksi.
Kuurin viimeisteli viikko shoppailua ja muita kulttuuriharrasteita Lontoossa.

Tämän jälkeen on tullut selväksi, että elämä jatkuu ja maailma ei kaadu, vaikka siltä välillä tuntuikin. Paluu kotimaan kamaralle ja omaan huusholliin oli monen viikon hotellielämän jälkeen ihan jees ja pahin masennus on takana. Onhan minulla paljon projekteja, joiden kimppuun aion käydä hartiavoimin. Vaikka välillä tulee pakostakin ajatelleeksi, että noinkohan minusta tulee vanhapiika...

3 kommenttia:

  1. no voi harmi :(

    Tykkäsitkö Lontoosta? :) Ite olin siellä toissakesänä, rakastuin ja haluun ehdottomasti uudestaan sinne vielä! Rahaa paloi ihan kiitettävästi :D

    VastaaPoista
  2. harmi. mutta kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. tsemmpiä!

    Jenna

    VastaaPoista
  3. Moi, suhteen päättyminen on aina surullista, onpa syyt siihen mitkä vaan. Olen siis pahoillani ;-(. Ehkä on kuitenkin parasta, että ette päätyneet naimisiin tai tekemään lapsia, jos suhteenne ei kerran ollutkaan "meant to be". Vaikutat tekstiesi perusteella älykkäältä naiselta, varmasti löydät vielä itsellesi uuden miesystävän. Ilmankin pärjää ;-)!

    VastaaPoista