Minä ostin silloin talvella itselleni sen kaupunkiauton, jota vailla olin ja ajelin sillä ihan tyytyväisenä kevääseen asti. Tässä kesän tultua ja rakennusprojektin alettua on kuitenkin tullut ajettua paljon enemmän ja ajoittain autonperä on ollut täynnä taimia, lannoitesäkkejä sun muuta kilkettä niin että ostoskassini on osoittanut fyysisten mittojensa rajat. Lisäksi pääsin silloin tällöin Jussin isomman auton puikkoihin ja tuli kokeiltua sitäkin, mitä on ajaa isolla autolla pidempää matkaa.
Se oli menoa se, nimittäin sen pikkukottosen. Marssin keväällä uudestaan autokauppaan ja ostin tällä kertaa oikeasti kalliin auton. Laatumerkki ja melkein kaikki mahdolliset (järkevät) lisävarusteet, niin saahan siihen rahaa uhrattua kohtuullisen kasan. Pikkukottosta en myynyt vaan tarjosin sitä siskolle, joka sen mielihyvin majoittikin satunnaista käyttöä varten.
Olen nyt ajellut uudella hirviölläni (ei, se ei ole Hummer, jotain rajaa) jonkin aikaa ja tykästynyt siihen kovasti. Kaikenlaiset lisäherkut eivät tietysti ole välttämättömiä, mutta mukavia, niinkuin nyt vaikka ajotietokone, useamman cd:n vaihtaja ja niin edelleen. Osa on ihan turvallisuutta lisääviä juttuja, joten niitä ei voi turhuudeksi laskea. Pelkäämäni parkkeeraaminen ahtaissa tiloissa ei ole ollenkaan niin suuri ongelma kuin luulin, kiitos hyvän näkyvyyden ja parkkitutkan.
Summa summarum: ajaisin sen auton sänkyyni iltaisin, jos vain voisin.
Mukavaa että olet alkanut jälleen kirjoittaa! Olikin jo ikävä tekstejä :)
VastaaPoista-Wingless