Minulta ei tipu rahaa

Blogin perustamisen jälkeen sähköpostiini on tipahdellut muutamia pyyntöjä. Niissä on yleensä selitetty, miten kamala jonkun perheen tai yksittäisen ihmisen taloudellinen tilanne on ja pyydetty, jos voisin auttaa. Olen kuulemma viimeinen oljenkorsi.

En ole vastannut näihin mitään.

Vastaan nyt: valitan, mutten halua auttaa tällä tavoin.
Uskon kyllä, että tarinat ovat totta, että joku putoaa siihen askelmien väliin ja jää ilman tuloja isojen lainojen kera, ehkä jopa ilman omaa syytään. Että mistään ei tule rahaa, lainoja ei voi enää lykätä, talo on menossa alta ja veneen alus häämöttää.
Myönnän, että minun käy sääliksi monessa tapauksessa, vaikkei siitä säälistä mitään apua kellekään ole. Mutta että alkaisin pyörittää jonkinlaista yksityistä turvarahastoa ja hoitelemaan muiden ihmisten elämää? Ei.

Syy 1. Haluan todellakin pitää kiinni anonymiteetistäni. Jos alan tehdä omalta tililtäni tai edes kuolinpesän tai yrityksen tai vastaavan nimissä tilisiirtoja, näkyyhän se nimi siellä maksajan kohdalla. Tietysti yritän ainakin uskoa, että jos auttaisin jotakuta ihmistä tällä tavoin, he tuskin lähtisivät kiitokseksi laukkaamaan ympäri maita ja mantuja kuuluttaen minun nimeäni. Mutta silti.

Syy 2. Minä annan jo rahaa hyväntekeväisyyteen. Erilaiset järjestöt, yhdistykset ja sen sellaiset saavat jo enemmän tai vähemmän säännöllisesti minulta taloudellista tukea. Kaikki nämä on ruodittu suht tarkkaan läpi, en halua jakaa rahaa toimistokuluihin saati johtoportaan taskuihin. Tällä tavalla apu tavoittaa uskoakseni ja toivoakseni enemmän ja tasapuolisemmin sitä tarvitsevia ihmisiä.

Syy 3. Verottajakin on kiinnostunut asiasta, jos lahjoitukset alkavat olla liian isoja.

Olen oikeasti pahoillani, muttei tipu.