11.8.11

Such a perfect life?


© A. Osterberg

Blogeja kritisoidaan todella usein siitä, että niissä elämä on aina ihanaa. Vesisadekin on hieno juttu, kun voi juoda sateessa kuoharia uudet kengät jalassa ja koskaan ei asiat ole huonosti. Kivaa pintaliitoelämää, jossa on jatkuvasti uusia vaatteita, meikkejä, kenkiä, laukkuja, miehiä ja niin edelleen. Ei ymmärretä lainkaan sitä, että sitähän blogit ovat: viihdettä. Näille vastapainoksi löytyy kyllä blogeja, joissa kaikki on jatkuvasti päin mäntyä, valitetaan, angstataan, synkistellään, masennutaan, oksennetaan ja kylvetään raha- ja mieshuolissa. Jostain kumman syystä tällaiset blogit harvemmin keikkuvat siellä suosituimpien listoilla. Positiivisuudelle on ilmeisesti markkinansa, vaikka Suomessa ollaankin.

Luonnollisesti olen saanut kritiikistä oman osani ja se hämmentää. Luulevatko jotkut ihmiset todella, että tässä on koko elämäni mitä tänne kirjoitan? Että olen kertonut aivan kaiken? Siis tietenkin tämä blogi käsittelee pääasiassa vain niitä positiivisia asioita, koska osa negatiivisista on niin henkilökohtaisia, etten kerro niistä ehkä kellekään, saati että levittelisin niitä täällä.

Haluan kuitenkin muistuttaa itse kutakin siitä, että rahalla saa ostettua paljon asioita, muttei silti kaikkea. Sen olen tässä kesän aikana itse kokenut, voisi osin sanoa jopa että karvaasti. Mummo sai vakavan sairaskohtauksen kesällä, on nyt jo kotiutunut sairaalasta, mutta selkeästi huonommassa kunnossa kuin mitä oli vielä keväällä (siinä muuten yksi syy blogihiljaisuuteen: olen ollut paljon mummon luona sairaalassa). Isänkin terveys tökkii, ei onneksi yhtä vakavasti kuin mummolla mutta kuitenkin. Siskon suht pitkäaikainen seurustelusuhde tuli tiensä päähän, vieläpä erittäin ikävällä tavalla. Talon rakennustyömaalla loukkaantui yksi rakentajista. Kas siinä nyt sitten vastapainoksi masentelua.

Että tässä on ollut ruusuilla tanssiminen kaukana, vaikka blogista ehkä sellaisen kuvan onkin saanut. Ja auttaahan se tietysti vähän, että toimeentulosta ei tarvitse kantaa huolta. Jatkossa kuitenkin tulee iloisempia postauksia ja sillä linjalla pysyttäneen.

2 kommenttia:

  1. Turistin entinen blogi ei ollut mitenkään positiivinen ja se keikkui vuosia kärjessä.

    Kukaan ei oleta blogin kertovan täyttä totuutta ihmisestä, mutta tämä postaus sai sinut tuntumaan enemmän oikealle ihmiselle kun yksikään aiempi. Uskottavuus on kaikki kaikessa jos haluaa bloginsa suosion säilyttää.

    VastaaPoista
  2. No jaa, tämän blogin uskottavuus nyt muutenkin on heilunut siinä nollan ja mitättömän välillä, mitä muutamiien kommentoijiin on luottamista. Ja joskus sitä miettii itsekin, että miten hemmetissä tämä voi olla edes totta...

    VastaaPoista