5.3.11

Pariisi

Kuten kirjoitin jokin aika sitten, piipahdin pikalomalla Pariisissa. Se oli täysi extempore-päätös enkä ehtinyt valmistella matkaa juuri sen enempää kuin varaamaan lennot ja hotellin. Ja kertaamaan vähän onnetonta turistiranskaani. Ei siis ehkä paras mahdollinen lähtökohta hommata itseään matkalle, mutta hei! mitä sitä kaikkea aina niin suunnittelemaan, antaa joskus mennä minne nokka näyttää. Onneksi ei tarvinnutkaan, varasin itselleni huoneen hotellista, joka tarjoaa vieraille yhtä ja toista muutakin kuin kivoja huoneita ja hienoja ravintoloita: kiertokäyntejä, opastusta kulttuuri- ja shoppailukohteisiin, auton ja kuljettajankin pyydettäessä, lippuvarauksia teatteriin, oopperaan...

Täytyy sanoa että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai no, ainakin ensi viikonloppuna. Pariisi on kaunis kaupunki, vaikka olinkin siellä vuodenaikaan, jolloin se ehkä on vähemmän kaunis kuin yleensä. Vihmova vesisade ei kaunista ketään eikä mitään, mutta Pariisi oli kaunis siinäkin säässä. Keväällä tai kesällä se lienee täysin vastustamaton.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä niin hienoa on Pariisissa. Okei, kauniiksihan sitä on sanottu aina, mutta kauniita kaupunkeja ja paikkoja on maailma täynnä. Historiaa, monumentteja, puistoja, vanhoja taloja, so what? Nyt ehkä pääsin vähän hajulle, mistä siinä joidenkin jopa hysteerisessä Pariisin ihannoinnissa on kyse. Se on se ilmapiiri tai jokin juttu, mikä tekee siitä niin omanlaisensa. Tai ehkä se vain on Ranska ja ranskalaisuus yleisesti, en tiedä.
Tai sitten Pariisin juomavedessä on jotain outoa. Niin sen täytyy olla.

Ehkä parasta (kaikkien luksusliikeiden lisäksi) Pariisissa oli ruoka. Kaikki positiivinen mitä ranskalaisesta ruuasta sanotaan, tuntuu olevan täysin totta. Etanoista ohimennen jo mainitsinkin, mutta sehän on vain pieni ja mitätön yksityiskohta. Hotellin ravintola oli jo ensiluokkainen, ostereita, ankanmaksaa, juustoja, kaviaaria, kyyhkyjä, meribassia! Kaupungilla piipahdin sattumanvaraisesti moneen vastaan tulleeseen kahvilaan tai bistroon, tarjolla oli ehkä vähemmän hienostunutta kuin hotelliravintolan annokset, mutta ehdottoman maukasta silti.

Aluksi minua pelotti hieman ranskan kieli ja ranskalaisten suhtautuminen kehnosti puhuvaan turistiin. Osaan ranskaa hieman, juuri sen verran että teoriassa pystyn selviytymään esimerkiksi ravintolassa, jos ei välitä siitä, ettei tajua ruokalistasta suunnilleen sanaakaan. Hotellissa se ei ollut ongelma, sieltä löytyi englanti suht helposti, vaikka on myönnettävä että englanti vahvasti ranskalaisella aksentilla ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Eikä kaikkien asiakaspalvelijoiden englanninkielentaito ollut suinkaan kovin korkealla tasolla, mutta ennen kaikkea siellä oltiin valmiita edes yrittämään sitä englantia. Se oli ensimmäinen positiivinen yllätys.
Liikkeissä asioidessani aloitin aina ranskaksi, sitä monet tuntuivat arvostavan, mutta kun kielitaitoni heikkous tuli noin kahden sanan jälkeen selväksi, moni myyjä suostui puhumaan englantia hyvinkin helposti. Heidän englanninkielentaidostaan ei kaikkien kohdalla kannata juuri puhua, mutta yllättävän hyvin tultiin aina juttuun ranskan, englannin ja elekielen sekoituksella. Ennen kaikkea myyjät olivat ystävällisiä enkä nähnyt jälkeäkään pariisilaisesta/ranskalaisesta nenää pitkin katselusta, joista heitä kovasti tykätään syyttää. Se oli toinen positiivinen yllätys.

Pariisi. Suosittelen.

4 kommenttia:

  1. pariisissa tällä hetkelle asuvana ulkolaisena oon myös ilokseni saanu huomata, ettei sitä semmosta ylimielisyyttä, mistä ranskalaisia yleensä syytetään oo havaittavissa melkeempä ollenkaan :) ihanaa sakkia melkeempä kaikki!
    -eve

    VastaaPoista
  2. meribass = meriantura. Se on kyllä hyvää jos on tuoretta... ja pariisissa todellakin parasta on ruoka!

    VastaaPoista
  3. missä hotellissa olit, onko kuvia?

    VastaaPoista
  4. Eve, kiva kuulla etten ole ainoa, jolla on tämänsuuntaisia mielipiteitä!

    1. ano: jos nyt hiuksia aletaan halkomaan, niin meriantura (Solea solea) tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä common sole ja se meribassi (Dicentrarchus labrax) on sea bass. No, varsinkin ravintolan lautasella nimitykset tietysti ovat joskus vähintäänkin epämääräisiä, joten en tiedä varsinaisesti mitä söin, paitsi että se oli hyvää.

    VastaaPoista