Uudenvuoden lupaus nro 5

Lupasin itselleni ja muillekin (koska julkaisin lupauslistani täällä blogissa) etsiä ja löytää itselleni eduskuntavaaliehdokkaan. Vaaleihin ei ole enää ihan järjettömän pitkä aika, mutta sopivaa ehdokasta ei ole taivaasta tipahtanut.
Edes puolue ei ole varma. Minulla on perinteisesti ollut kaksi puoluetta, joiden välillä seilailen vähän vaaleista riippuen, mutta se ei sulje pois sitä ettenkö voisi äänestää jotain uutta pikkupuoluetta. Esimerkiksi Piraattipuolue kiinnostaisi, PP:n ehdokkailla tuntuu olevan kautta linjan melko hyvä käsitys tietotekniikasta eivätkä he ole minkä tahansa teoston lobbareiden vietävissä. Muissa asioissa Piraatit ovatkin sitten hyvin hajanaisia ja joukosta löytyy myös sellaisia mielipiteitä, joista haluan pysytellä mahdollisimman kaukana.

Netti on minulle ylivoimaisesti tärkein ja käytännössä liki ainoa kanava ehdokkaan etsimiseen. Vaalikoneet ovat yleensä se paikka, mistä etsinnän aloitan. Tosin vaalikoneissa on aika usein sellaisia kysymyksiä, joista en tiedä läheskään tarpeeksi muodostaakseni minkäänlaista mielipidettä tai että asia ei ole minulle tärkeä. Onneksi joissain vaalikoneissa on mahdollisuus skipata tällaisen kysymykset, niin ettei niihin annettu "ravista hihasta"-vastaus sotke tuloksia.
Nettinäkyvyys onkin tärkeä pointti sekä yksittäisen ehdokkaan että koko puolueen kohdalla. En halua äänestää ihmistä, jolla ei ole nettisivuja (ja joka ei ole ollut sen vertaa esillä julkisuudessa että muuten tietäisin kyseisen ihmisen kannan eri asioihin). Blogikin tietysti riittää hätätapauksessa, mutta ikävästi paistaa se, jos blogi on perustettu vain näitä vaaleja varten. Nettisivutkaan eivät riitä, jos niillä on pelkkä vaalimainoskuva tai täynnä kirjoitusvirheitä. Lisäksi uskon, etten ole yksin näiden toiveideni kanssa.

Sen voin poliittisesta kannastani paljastaa, että perussuomalaisia en aio äänestää. Silti en ole voinut välttyä tältä mediassa myllertävältä perussuomalaisuus-/Soini-tsunamilta. Mutta PS:n eduksi on sanottava se, että se taitaa olla puolueista ainoa, joka tarjoaa lyhyen ja napakan yhteenvedon vaaliohjelmansa tärkeimmistä kohdista. Minä en ainakaan jaksanut kahlata läpi puolueen 69-sivuista täydellistä vaaliohjelmaa, mutta enpä ole jaksanut muidenkaan puolueiden vaaliohjelmia lukea läpi. Kokoomuksella on siedettävä versio netissä, se ei ole äärettömän laaja ja sen pystyy suht helposti katsomaan läpi toisin kuin muiden puolueiden monikymmensivuisia pdf:iä. Demareilla ei vaaliohjelmaa taida oikein vielä ollakaan saatavilla, keskustan sähköinen vaaliohjelmalehtinen oli käytettävyydeltään katastrofi. Vihreiden nettiversio näyttää olevan vallan selkeä ja siitä voisivat muutkin puolueet ottaa mallia. (Ei, en aio välttämättä aio äänestää vihreitäkään, mutta heidän vaaliohjelmansa tekninen toteutus nyt toistaiseksi on toimivin.)

Mutta noita sivuja lukiessa tulee eittämättä mieleen se, että pääsi mikä tahansa puolue eduskuntaan tai hallitukseenkin, köyhillä ja lapsiperheillä tulee olemaan lihavat ajat, joka ainoa puolue lupaa näille yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Käykö näin tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi. Ei minua kai voida moittia, jos suhtaudun lupauksiin skeptisesti?

Millä teemoilla sitten saisi minut antamaan äänensä ja parhaassa tapauksessa jopa antamaan rahalahjoituksia kamppaanjaa varten?
- maaseutu ja sen pitäminen elinkelpoisena
- vanhustenhuoltoa paremmaksi, kaikilla ei ole sitä äkkirikasta lapsenlasta, joka kustantaa yksityisen vanhainkodin
- autoilijoilta ei enää saisi enempää nipistää ja polttoaineenkin verotusta voisi keventää, kun se alkaa olla jo kipurajoilla. Ei sillä etteikö minulla varaa olisi, mutta tuntuu silti turhalta maksaa eli 1,50 euroa litralta bensasta
- VR:kin kaipaisi ihan oikeasti sitä rahaa ratojen ja kaluston kunnossapitoon ja parantamiseen
- mediamaksu ei ole reilu
- ympäristönsuojelu on hyvä asia maalaisjärkeen yhdistettynä
- tasa-arvo!