Hääpukeutumista (ei morsiamena)

En tiedä luetaanko tämä jo vakavaksi seurusteluksi, mutta Jussi pyysi minut avecikseen ystävänsä häihin ja menin suostumaan moiseen. Ajattelin mielessäni että ovatpa sentään "vain" ystävän häät, etten ainakaan vielä tule esitellyksi koko suvulle. Olihan minulla luonnollisesti toinenkin hyvä syy: pääsisin häissä käyttämään ensimmäistä kertaa NY:stä hankittua sikakallista De La Rentan mekkoa (eihän minun sitä oikeastaan pitänyt ostaa, mutta kun se istui täydellisesti ja siskokin näytti peukkua ylöspäin, niin en oikeastaan keksinyt vastaväitteitäkään).

Mekko on musta, ei ihan klassinen pikkumusta mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Musta asu häissä ei ole kaikkien etikettisääntöjen mukainen, mutta kirkkailla, näyttävillä asusteilla varustettuna asuni mustalta oikeastaan näyttänytkään. Hyvältä se näytti omaan silmään ja Jussikin sanoi samaa, tosin hänen mielipiteensä voi tietysti olla hieman puolueellinen. Jussin hyväksi puoleksi on sanottava, että korkokenkävaraa löytyy eikä kaveri näytä vieressäni pygmiltä vaikka minä kiskoisin jalkaani kymmensenttiset korot.

Pariisin reissulta oli matkaan tarttunut myös kenkäpari, jossa todella oli korkoa niin paljon että itseänikin huimasi, viimeistään sitten kun ne olivat jalassa. No, tilanne ei ollut ihan niin paha kuin olisi äkkiä luullut, koska myös päkiän alla oli koroketta. Olin sisäänajanut niitä jalkoihini jo jonkin aikaa kotikäytössä ja vaikka ne tuntuivatkin hyviltä kotioloissa, vähän kauhisti ajatus siitä että joutuisin niiden kanssa seisoskelemaan ja kävelemään mahdollisesti paljonkin. Niinpä olin fiksuna tyttönä pakannut mukaan myös matalat ballerinani siltä varalta, että päkiäni eivät tykkäisi moisista piikkikoroista.

Vaan suottapa pelkäsin ja epäilin. Laatukengissä on ilmeisesti myös laatulesti tai jokin muu juttu, koska yhtään ei jalkoja kivistänyt päivän aikana. Tietysti illalla kotiin tullessa vähän tuntui siltä että nyt on ollut jalassa muutakin kuin aamutohvelit, muttei missään tapauksessa sitä niin monista kengistä tuttua poltetta päkiöissä. Suosittelen sijoittamaan laatukenkiin ja taidan itse raivata omasta kenkäkaapistani pois muutamat päkiäntappajat.

Tällaisissa varusteissa häät siis saatiin vietettyä ja vaikken ketään tuntenut, oli minullakin hauskaa. Osansa saattaa tietysti tehdä se, että kyseessä oli ns. kansainväliset häät, suinkaan kaikki häävieraat eivät olleet suomalaisia ja tunnelma oli aika välitön siitäkin huolimatta, että tarjolla ei ollut alkoholia onnittelumaljojen lisäksi. Sinne oli helppo ventovieraankin sujahtaa mukaan ja olihan Jussi tietysti käsipuolessa.