14.1.11

Puutarhan kasvit

Saan kohta kirjaston tädeiltä puolihullun, ellen peräti jo kokohullun leiman otsaani, sillä kannan kirjastosta jatkuvasti kotiin yhä uusia puutarhakirjoja ja välillä sellaisiakin, jotka olen jo lukenut. Väitän että mikään muu ei pidä kaamosmasennusta niin hyvin loitolla kuin puutarhakirjat ja oman puutarhan suunnittelu. Paitsi ehkä matka jonnekin aurinkoon ja lämpimään.
Olen käynyt mielessäni jo läpi kasveja, joita haluaisin ainakin kokeilla. Jaottelen kasvit viiteen kategoriaan: ehdottomasti ei, ehkä ei, ehkä kyllä, ehdottomasti kyllä ja ei voi tietää. En ole toistaiseksi ottanut huomioon erityisesti kasvupaikkavaatimuksia vaan katsonut ihan pelkkää ulkonäköä.

Tämä lista on peräisin "Piha ja puutarha" - sarjan "Kestävät koristekasvit" - kirjasta.

PIENET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kauniita kuin mitkä.
Atsaleat - ehdottomasti kyllä. Perustelu sama kuin yllä.
Hortensiat - ehkä ei. En ole koskaan oikein lämmennyt hortensioille. Jotenkin on sellainen mielikuva, että niiden lakastuvat kukinnot näyttävät ikäviltä vaikka kukinta itse on tietysti todella näyttävää.
Höyhenpensas - ehdottomasti kyllä. Todella kaunis pensas ainakin kuvien perusteella, luonnossa en ole tätä nähnyt koskaan.
Kirsikat ja mantelit - ehdottomasti kyllä. Talvenarkoja, mutta niin kauniita, että olen valmis kokeilemaan.
Mahonia - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta kuvien perusteella näyttää hyvältä.
Näsiä - ehdottomasti kyllä. Kevät ei tule ilman sipulikukkia, muttei myöskään ilman näsiää. Luonnonvarainenkin on jo kaunis, mutta jossain olen nähnyt sellaisenkin näsiän, jonka kukat olivat kerrotut.
Pensasangervot - ehkä ei. Asiallisesti ottaen tietysti ihan kauniita, mutta jotenkin en näistäkään piittaa. Voin tietysti antaa mahdollisuuden, jos joskus tulee sellainen tilanne eteen, mutta toistaiseksi nyt kuitenkin ehkä ei - listalla.
Pensashanhikit - ehkä ei. Jotenkin vain niin yleinen ja toisaalta lehdettömänä aikamoisen risukon näköinen. Vaikka värejä kyllä löytyy joka lähtöön ja kukkiessaan ovat kovin kauniita...
Ruusukvitteni - ehdottomasti kyllä. Ainakin japaninruusukvitteni on todella kaunis ja tiettävästi menestynyt Tampereenkin korkeudella.
Väriherneet - ehkä ei. Tuntematon suku, muttei oikein nappaa.

KESKIKOKOISET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kelpaavat myös isompina lajikkeina.
Kultaherukka - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeillakin.
Hortensiat - ehkä ei, edelleenkään.
Kotakuusamat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta ainakin tuon kirjan kuvan perusteella tarhakotakuusamaa voisin harkita. On kylläkin varsin talvenarka.
Marjaomenapensas - ehkä kyllä. Voisi melkein mennä myös sarjaan ehdottomasti kyllä, tuollaiset omenapuiden kaltaiset, kauniisti kukkivat pensaat ovat aina suosikkeja, mutta jotenkin minusta tuntuu, että niitä varmasti ilmaantuu pihaan muutenkin vaikkei juuri tätä lajia hankkisikaan.
Onnenpensaat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta aikainen kukinta lumien sulettua ja ennen lehtien puhkeamista houkuttelee kovasti. Olisi varmasti kiva piristys keväiseen puutarhaan.
Pajuangervot - ehkä ei. Jotenkin sellainen neäääh. Kauniita kyllä joo, mutta joku tökkii.
Virpiangervot - ehkä ei. Onhan tietysti norjanavgervo kaunis, mutta luulen näiden olevan pensasangervojen tapaan risuisen näköisiä talvisaikaan ja kovin yleisiä nämäkin ovat.

SUURET KUKKAPENSAAT
Heidet - ehkä ei. Tai no miksi ei. En tiedä. Olisivathan nuo kukkiessaan kauniita ja marjatkin ovat nättejä.
Hernepensaat - ehkä kyllä. Tai siis on hyvin todennäköistä, että pihasta tätä tulee löytymään, koska tuossa yhdellä pihan nurkalla jotain noista lajeista kasvaakin eikä ollut tarkoitus juuria sitä pois sieltä.
Jasmikkeet - ehdottomasti kyllä. Jos se tuoksuu hyvältä, se löytyy minun puutarhasta.
Kellokuusama - ehkä ei. Tuntematon, ei herätä suurta innostusta kuvan tai kuvauksen perusteella, vaikka kai tämäkin tuoksuu hyvältä.
Kuusamat - ehkä kyllä. Kukkiessaan kauniita ja tuoksua löytyy.
Syreenit - ehdottomasti kyllä. Sama perustelu kuin jasmikkeella. Ja ovathan nuo äärimmäisen kauniitakin, vaikka kaikki lajikkeet eivät tuoksukaan kovin voimakkaasti.
Tuomipihlajat - ehkä ei. En näe tässä mitään niin erikoista, että ehdottomasti haluaisin puutarhaani.

MAANPEITEPENSAAT
Hanhikit - ehkä ei. Edelleenkään ei oikein kiinnosta.
Kääpiökoiranheisi - ehkä ei. Tuntematon kasvi, ei jaksa kiinnostaa ihan hirveästi.
Lamoherukka - ehkä kyllä. Jos en nyt sekoita tätä johonkin muuhun, tämä puhkeaa lehteen aikaisin keväällä ja syysväri on kuvankin perusteella loistelias. Kuulostaa hyvältä.
Kääpiökanukka - ehkä ei. En tunne.
Kirsikat - ehkä kyllä. Ylipäänsä en tiedä tulenko käyttämään maanpeitekasveja kovinkaan paljon, mutta tämä olisi kyllä kaunis. Katsotaan.
Pajut - ehkä kyllä. Vähän sama perustelu kuin yllä.
Pensasangervot - ehkä ei. Jopa näitä angervoja piisaa joka lajia. Ei jaksa vieläkään innostaa.
Puolukat - ehkä kyllä. Olisipas kiva saada puolukkaa omasta pihasta, mutta täytyy selvittää, millaisen kasvupaikan ne vaativat.
Seppelvarpu - ehkä kyllä. Olisi kaunis maanpeitepensas ja erittäin tehokaskin sellainen.
Tuhkapensaat - ehkä kyllä. Mielenkiintoisen näköisiä.
Variksenmarja - ehkä kyllä. Sama juttu kuin puolukalla.
Vatukat - ehkä ei. En oikein pidä näitäkään kovin erikoisina.
Vihmat - ehkä kyllä. Tuntemattomia, mutta sen verran kauniit kukat näyttää olevan, että voisi vaikka kokeillakin.
Vuohenkuusamat - ehkä ei. En oikein pidä tuosta, en kylläkään tunne kasvia noin "henkilökohtaisesti".

PIENET LEHTIPENSAAT
Happomarjat - ehkä kyllä. Piikkisyys epäilyttää, mutta muutenhan nuo ovat kauniita.
Hopeapensas - ehkä ei. Nääh.
Kuusamat - ehkä ei. Näyttävät vaatimattomlta.
Lumimarjat - ehkä kyllä. Houkuttelevat tiettävästi lintuja ja nuo valkoiset marjat paljaissa pensaissa ovat mielenkiintoisen poikkeava. Ei ehkä ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne pihapiiriin.
Pajut - ehkä kyllä. Näitä löytyy hirveän paljon eri näköisinä ja kokoisinakin, muttan enpä tiedä ihan varmaksi.
Puksipuut - ehkä ei. Epävarma talvehtija eikä minusta sen näköinen, että kannattaisi vaivautua.
Taikinamarja - ehkä kyllä. Sama kuin lumimarjalla, että ehkä ei ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne traktoritallien seinustoille koristeeksi.
Tuhkapensaat - ehkä ei. Tuntematon tai en ainakaan saa mitenkään päähäni, millaisia nämä ovat luonnossa oikeasti.

ISOT LEHTIPENSAAT
Aroniat - ehkä kyllä. Aika koristeellinen ja marjat kiinnostavat.
Heisiangervot - ehkä ei. Agervo-nimi aiheuttaa jo jonkinasteista vastenmielisyyttä ja luulen että tulen toimeen ilman niitäkin.
Kanukat - ehkä kyllä. Vaikka ovatkin aika yleisiä, niin ainakin tuo punavartinen korallikanukka kiehtoo.
Orapihlajat - ehkä ei. Ei oikein innosta, tosin näihinkin voisi tutustua vähän paremmin.
Paatsamat - ehkä ei. En tunne.
Pajut - ehkä kyllä, edelleen.
Pihlaja-angervo - ehkä ei. Kukkiessaan kyllä ihan kaunis, mutta minä en pidä niistä ruskeista, lakastuneista kukinnoista.
Pähkinäpensas - ehdottomasti kyllä. Jos minä en arvostaisikaan pähkinöitä, niin seudun oravat varmasti niin tekisivät.
Seljat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää ihan kauniilta.
Sorvarinpensaat - ehkä kyllä. Jo pelkkä upea syysväri on ihan riittävä peruste haalia näitä itselleen.
Samettisumakki - ehkä kyllä. Sen verran eksoottisen näköinen kaveri, että pitää ainakin kokeilla.
Tyrnit - ehkä kyllä. Tyrninmarjat kiinnostaisivat kovastikin ja onhan itse pensaskin kaunis hopeanhohtoisine lehtineet, mutta piikkisyys epäilyttää.
Vaahterat - ehdottomasti kyllä. Mongolianvaahteran syysväri on parhaimmillaan täysin mieletön ja pieni, kaunis japaninvaahtera voisi viihtyä jossain suojaisessa paikassa.

PENSASERIKOISUUKSIA
Helmipensaat - ehdottomasti kyllä, pelkän kuvan perusteella.
Herukat - ehkä ei. Marjaherukoita tulee, mutta tällaisilla koristeiksi tarkoitetuiööe herukoille en oikein lämpene. Vaikka kyllä tuossa ruusuherukassa olisi upea kukinta...
Kalmiat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta hyvin kauniin näköinen.
Kanervat - ehkä kyllä. Olen tottunut näihin syyskasveina pihalla ja haudoilla. Kyllä niitä varmaan jatkossakin tulee.
Kanukat - ehdottomasti kyllä. Oh, voi tuota ihanaa aasiankanukkaa ja mahtavan väristä kukkakanukkaa, joka ei kuitenkaan taida talvehtia meillä.
Kerria - ehkä ei. Tuntematon, mutta ei vaikuta kiinnostavalta.
Magnoliat - ehdottomasti kyllä, jos vain suinkin selviävät talvesta jotenkin.
Nietospensaat - ehkä kyllä. Näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeilla. Plussana ainakin joissain lajeissa/lajikkeissa mainittu hyvä tuoksu.
Nukka-angervo - ehkä ei. En jaksa lämmetä tälle ainakaan tämän kirjan perusteella.
Orjanlaakeri - ehkä kyllä. Ilmeisesti hippasen talvenarka kaveri, mutta nuo lehdet näyttävät sen verran villeiltä, että voisi vaikka kokeilla. Eikä haittaa ole siitäkään, jos noita ainavihantia lehtiä ja oksia voisi käyttää kukka-asetelmissa.
Syyssyrikkä - ehkä ei. En nyt oikein pääse edes juoneen, että mikä tämä on. Tuo kirjan kuvassa oleva yksilö kyllä näyttää kauniilta, mutta jotenkin luulen että ilmankin tulen toimeen.

RUUSUT
- kyllä, ehdottomasti ja joka sorttia. No, köynnös- ja runkoruusujen kohdalla voidaan tehdä pientä karsintaa, mutta muita kyllä haluan. Tietenkään pihalle ei mahdu kaikkia mahdollisia lajikkeita, mikä tulee luultavasti aiheuttamaan suurta tuskaa. Pitäisi ehkä suunnitella jotain listaa siitä, millä aloitetaan. Pihan nurkalla melkein itsestään kasvava juhannusruusu varjellaan kaikelta pahalta.

KÖYNNÖKSET
- nämä voinee sivuuttaa myös lyhyesti toteamalla, että jostain syystä köynnökset eivät tunnu minun jutulta ja isokiertoa eli valkokarhunköynnöstö eli elämänlankaa ei pihalle sitten kertakaikkiaan tule! Sen jälkeen kun se on kerran onnistuttu pihasta juurimaan pois, sitä ei sinne takaisin huolita. Kärhöt sen sijaan olisivat kyllä kauniita. Katsotaan. Kai sinne jonnekin muodostuu sellainen paikka, missä köynnös olisi paikallaan. Murehdin sitä sitten.

HAVUPENSAAT
- näistä voisi taas todeta että kiitos kyllä ja mielellään vähän kaikkia. Aivan erityisesti kiinnostavat tuollaiset poikkeavat muodot: pylväsmäiset, matalat, pallomaiset yms. Ja myös sinertävät tai muuten erikoisenväriset neulaset. Pihaan onkin tulossa pienimuotoinen (ainakin aluksi) havuosa, jossa kasvaa erilaisia havupensaita ja joitain isompia puitakin. En tosin ole vielä huomannut kysyä isältä, että miten suuri byrokraattinen pyöristys siitä tulisi, jos viljelyksessä olevilta pelloilta lohkotaisiin pihan jatkeeksi vähän lisätilaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti