Ulkonäkökirurgiaa?

Rapakon takana (ja vähän tälläkin puolella) tuntuu olevan julkkisten keskuudessa trendinä se, että yhtä jos toista kohtaa ruumiista laitellaan leikkauspöydällä tai muuten vain lääkärin avustuksella entistä ehompaan malliin. Vähemmistössä taitavat olla jo ne näyttelijät, laulajat ja mallit, joille ei ole tehty mitään yksinomaan ulkonäköä parantavia toimenpiteitä.

Kaveripiirissä tuli juuri keskustelua tuommoisista leikkauksista, koska yksi meistä on menossa otattamaan itselleen silikonirinnat. Ei turhamaisuuttaan vaan siksi, että hänellä nyt vain ei ole rintoja vaikka murrosiästä on kulunut kohta vuosikymmen. Tai on, AA-kuppi tai sinne päin. Hän on harkinnut tätä pitkään ja nyt on saanut säästettyä sen verran kasaan, että pääsee laadukkaalle yksityiselle. Tarkoitus ei ole kuulemma ottaa mitään litran lolloja vaan sen verran, että saisi edes se A- tai B-kupin. Nyt on leikkausaika varattu ja jännittää kovasti.
Keskustelu kääntyi itten hintoihin ja siihen että maksavathan nuo kauneusleikkaukset, varsinkin jos ja kun yksityisellä niitä teettää. No mites minä sitten, kun valuuttaa riittäisi vaikka vaihtaisi koko kropan?

Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että kauneusleikkaukset pthyi, vain pinnalliset ja epätoivoiset luuserit turvautuvat sellaisiin. No, ikä hioo mielipiteitä vähän tasaisemmiksi ja ymmärrän esimerkiksi sataprosenttisesti tämän kaverini valinnan käydä hakemassa leikkaussalista niitä muotoja, jotka luoja unohti antaa. Ja muutenkin, kuka tekee mitä itse haluaa, ei se minulta ole pois, jos joku ulkonäköään parantelee keinotekoisin konstein. Jos ihan tarkkaan tulkitaan, onhan esimerkiksi meikkaus, hiusten värjäys ja muotoilu, rakennekynnet, kynsilakka ja muut tällaiset jutut myös ulkonäön keinotekoista parantelua, tosin tietysti vain hetkellistä, ei pysyvää.

Menisinkö sitten itse plastiikkakirurgin pöydälle? No enpä taida. Ei sillä että olisin täydellinen kaunis nyt. Ehei, nenäni voisi kaivata kaventamista, huuliinkin voisi täytettä laittaa, rinnat eivät ole kovin kummallisen kokoiset ja voisihan niitäkin muotoilla vähän toisen mallisiksi, reisistä saisi hyvin ylimääräistä rasvaa rintojen suurentamiseen, ahterista riittäisi vielä kavereillekin. Muutamia listatakseni.
Sitten tuleekin tämä suurin mutta. Lueskelin tuossa esimerkiksi Terveystalon rasvaimu-esittelyä, jossa lukee että rasvanottokohdassa käytetään painetekstiiliä 4 viikkoa. Siis neljä viikkoa! Kuukausi! Silmäluomileikkaustenkin sairaslomat ovat pari, kolme viikkoa, sama juttu jonkin kasvojenkohotusleikkauksen jälkeen vaikka joka paikassa muistetaan mainita, että kivut ovat lieviä, lyhytaikaisia ja lääkittävissä tavallisilla särkylääkkeillä. Joo, en ole töissä että se sairasloma olisi mikään ongelma, mutta silti en kyllä halua itse testata, että ovatko nuo nyt oikeasti niin helppoja toimenpiteitä kuin eri klinikoiden sivuilla mainostetaan. En kertakaikkiaan halua nähdä sitä vaivaa (ja kärsimystä?) ulkonäköni eteen että menisin leikattavaksi, vaikka raha ei olisikaan ongelma. Käyn mieluummin hemmottelemassa itseäni kasvohoidoissa, hieronnassa ja joogassa kuin lääkärissä.