Edellisestä listasta puuttui yksi kriittinen kohta: yritän kaikin keinoin olla sotkematta vuorokausirytmiäni totaalisesti, vaikken töissä käykään. En tiedä muista, mutta itselläni käy liian helposti niin että tulee valvottua aamuyölle asti hyvän kirjan, netin tai telkkarin ääressä (puhumattakaan siivouksen aloittamisesta klo 00.30!) ja sitten päivällä nukun pitkälle yli puolen päivän. Työelämä piti nukkumisrytmin jokseenkin säännöllisenä, varsinkin maanantaiaamun pakolliset palaverit klo 9 olivat ihan ehdottomia, erityisesti koska palaverien ideana ei ollut se, että osallistujat nukkuvat siellä.
Jouluna alkoi nukkumisrytmi jo sakata pahoin. Olimme kai siskon kanssa hieman liioitelleet jet lagiamme Nykin reissun jälkeen tai jotain, koska joulupäivänä äiti herätteli minut suoraan ruokapöytään ja sanoi ettei ollut raaskinut herättää aikaisemminkaan. Tosin äiti oli saattanut nähdä minun huoneesta pilkottavan valoa vielä neljän aikaan aamuyöllä, koska joululahjaksi saatu kirja piti tietysti lukea loppuun...
No, koska arki on palannut luoksemme ja minulla kuitenkin aina silloin tällöin on erinnäisiä velvollisuuksia myös ennen neljää iltapäivällä, turvaudun kännykkääni. Iltaisin kännykkä muistuttaa yhden aikoihin, että hei kaveri, alapas kammeta sinne sängyn suuntaan vähitellen. Aamuisin herätys on kymmeneltä, mutta sen jälkeen on vielä lupa lojua sängyssä yhteentoista asti, jos ei ole mitään pakottavaa tarvetta nousta aikaisemmin.
Säännöllinen ja paljo nukkuminen on kuitenkin kaivanut minusta esille ihan uuden ihmisen. Paljon pirteämpi ja paljon vähemmän kireämpi. Noinkohan sitä on ehtinyt näin lyhyessä ajassa nukkua pois ainakin seitsemän vuoden univelat? Ehkä asiaan vaikuttaa toki myös stressittömyys, kiireettömyys ja se, että olen ehtinyt panostaa syömiseen enemmän kuin silloin kun olin vielä töissä.
Se on ihan kauheeta ku rytmi menee sekasin ja päivät menee nukkuessa ja ei tunnu saavan mitään aikaan :D
VastaaPoista