12.1.11

Turvassa

Turvallisuusasiat ovat minua mietityttäneet jo aiemminkin, nyt niihin joudutaan palaamaan uudelleen, koska sen uuden taloni suunnittelu jatkuu ja tietenkin tulevan kotini suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon myös turvallisuusseikat. Eikä se johdu pelkästään rahasta vaan ihan yleisestä terveen järjen käytöstä. Tuskin kukaan vähävaraisempikaan suuresti riemastuu, jos huomaa asuntoonsa murtaudutun tai sen palaneen maan tasalle.
Niin todellakin, minä ainakin jaan turvallisuusseikat asumisessa kahteen osaan: ihmisen aiheuttamien uhkien esto (murrot, ilkivalta) ja vahinkojen aiheuttamien uhkien esto (tulipalo, vesivahinko jne). Ja sitten tietysti tietoturva, mutta sillä ei nyt ole talon rakentamisessa merkitystä. Sisäasiainministeriön nettisivuilta löytyy muuten hyödylliseksi osoittautunut Turvallinen koti - opas.

Tässä postauksessa mietin noita ihmisten aiheuttamia vaaroja eli käytännössä sitä, että kukaan ei pääse ainakaan helpolla ja ilman mainittavaa riskiä murtautumaan tulevaan talooni. Suurin ongelma on sijainti: se on yksinäinen talo, ei näkymää yleiselle tielle, ei naapureita näköetäisyydellä eli kukaan ei oletusarvoisesti näe, jos joku yrittää tulla sisälle väkisin. Tällä perusteella jopa videovalvonta voisi olla perusteltua. Kameran saisi yhdistettyä liiketunnistimeen ja valoon. Sehän on jo tuttua, että ulkovalot toimivat liiketunnistimella, mutta tässä tapauksessa valon lisäksi päälle napsahtaisi myös kamera.
No, en minä ensimmäiseksi ole videovalvontaa suunnittelemassa. Tuolla Turvallinen koti - sivustolla on esitetty tilastoa Helsingin alueen asuntomurtojen tekotavasta ja suunnilleen puolissa murroista on tultu sisälle oven kautta, tiirikoimalla, vääntämällä jne. Kunnollisen lukon, vahvan oven ja karmin merkitystä ei voine siis liikaa korostaa.
Ikkunat ne vasta ongelmallinen kohta ovatkin. Lasi menee rikki kun sitä lyö tarpeeksi kovaa, se tiedetään. Pihapiirissä, käden ulottuvilla ei siis saakaan säilyttää koskaan mitään lyömäaseeksi kelpaavaa, puutarhatyökalut, lumilapiot ja sen sellaiset aina lukkojen taakse varastoon. Sitten on tarjolla turvaheloja, karkaistua lasia ja vaikka mitä.

Markkinoilla on lukemattomat määrät kaikenlaisia hälyttimiä, ilmaisimia, sireenejä, järjestelmiä jotka ilmoittavat omistajalle tai vartiointiliikkeeseen, kameroita, valaisimia, turvalukkoja, varmuusketjuja, ovisilmiä, kassakaappeja ja vaikka mitä. En edes tiedä, onko kaikissa mitään järkeä ja toisaalta mitä järjestelmiä ikinä hankkiikaan, niiden pitäisi olla helppokäyttöisiä. Ylisuojautuminen ei luultavasti palvele ketään.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, turvallisuuteen liittyyä myös puutarhan suunnittelu. Se kun pitäisi turvallisuuskonsultin mukaan suunnitella sellaiseksi, että se ei tarjoaisi hyvää näkösuojaa murtovarkaille tai ilkivallantekijöille. Talon välitön ympäristö siis pitäisi olla suht avoin, ei korkeita pensaita ihan lähelle. Muutenkin avoimuutta suositellaan kovasti, mutta siinä tulee sitten vastaan omat mielihalut, koska en halua itselleni mitään isoa golfkenttä-nurmikkoa talon ympärille. Toistaiseksi kuitenkaan ei alustavaan puutarhasuunnitelmaan ole tarvinnut tehdä päivityksiä ja niitä katsotaan tarkemmin sitten kun talo on pystyssä ja näkee ihan oikeasti, miltä se näyttää.

Onneksi näissäkin asioissa voi kääntyä asiantuntevan turvallisuusfirman puoleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti