10.2.11

Mies ja rahat

Joulukuussa pohdiskelin täälläkin sitä, mitä teen, jos se miesystäväni alkaa kysellä näistä omaisuusasioista. Toinen kommentoijista kirjoitti että ihan työtä tekemällä on mahdollista saavuttaa mainitsemani asiat eli iso, uusi ja törkeän kallis vuokrakämppä, tuliterä auto ja ison omakotitalon rakennussuunnitelmat, puhumattakaan nyt sellaisista pikkuasioista kuin shoppailumatka New Yorkiin, rantaloma Australiaan, koruja, vaatteita, sisustusta, ravintolailtoja ja niin edelleen, varsinkin kun on juuri irtisanoutunut töistä eikä takana ole mitään vuosikymmenien uraa jossain huippujohdossa... Joo, tästä yhtälöstä puuttuu yksi tekijä.

Siitä ei niin kauhean kauaa ole, kun tämä mies (roikkuu siis kuvioissa edelleen, kiitos kysymästä. Nimitetään häntä jatkossa vaikkapa Jussiksi.) otti asian puheeksi. Niin, ei se nyt tosiaan ole ihan läpihuutojuttu ja laatusohvalla loikoillessa design-lampun valossa, katsellessa leffaa kohtuullisesta kotiteatterijärjestelmästä saattaa putkahtaa tällaisia kysymyksiä mieleen.
Eipä siinä muuta oikein voi kuin kertoa totuus, varsinkin kun se kuitenkin kestää päivänvalon eli en ole mikään miss mafioso. Mitäpä Jussi siihen voi muuta sanoa kuin että aha, kävipä sulla melkoinen tuuri.

En minä tietenkään alkanut erikseen luetella tilien loppusummia tai edes suuruusluokkia eikä Jussi niitä edes kysellyt. Hänellä itsellään on jonkinlaista näppituntumaa osakesijoittamiseen, kuulemma pienehköllä rahasummalla leikkii niiden kanssa aina joutessaan. Minähän en ole mikään asiantuntija sillä alalla, kun omat jutut on ammattilaisten käsissä, mutta jotain sentään olen niistäkin oppinut ajan kanssa. Talousasioista tulikin juteltua noin suht yleisellä tasolla pidemmänkin aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti