8.1.12

Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.

5 kommenttia:

  1. Nyt kun olet äkkirikastunut, niin kannattaa kiinittää huomio elämäntyylin kestävyyteen. Se nimittäin erottaa vanhan rahan ja entiset rikkaat. Vanhasta kämpästä kandee pohtia, mitä ne rahat tuottaisivat jossain toisessa kohteessa. Mitä jos myisit 300000e kämpän (heitto, en tiedä kämppäsi arvoa) ja sijoittaisit ne osakkeisiin, jolloin 5% osingoilla saisi 15000e vuodessa? Tee kuitenkin miten lystäät, mutta kannattaa tarkkailla ympärille miksi jotkut ovat rikkaita ja toiset entisiä rikkaita.

    VastaaPoista
  2. Hehhee, olen saanut jo blogiin kommentoineilta sijoitusasiantuntijoilta sapiskaa siitä, että tämä kaupunkikämppä on vuokra-asunto. Muuten ihan hyvä pointti, mutta tuo sijoitus- ja tuottopuoli on tällä hetkellä ihan ammattilaisten hallussa. Maksan mielelläni heille vähän rahaa siitä, että he hoitavat omaisuuttani niin ettei se hupene vaan päinvastoin karttuu. Tästä on ollut puhetta tässä blogissa useampaan otteeseen. Osa rahoista (ei kovin suuri osa edes) on varattu ihan elämiseen ja tuhlailuun, sillä osalla on vuokria makseltu ja taloja rakenneltu ja autoja osteltu, vaikka varsinainen pääoma kasvaa vain.

    VastaaPoista
  3. Voin rahoitusta ja kansantaloustiedettä yliopistossa opiskelevana kertoa, että todennäköisesti häviät sijoitusasiantuntijan palkkioiden verran siihen nähden, että omistaisit indeksikoria pörssistä. Eri asia on, riittääkö taitosi ostamaan pörssistä 15 suurinta yhtiötä jokaista saman verran ja onko sinulla malttia olla tekemättä kauppaa, ellet hanki ammattilaisen tietoutta. Noh, sinunlaiset rikkaat tulevat rahoittamaan minunkin palkkani tulevaisuudessa, vaikka lähtökohtaisesti en hyväksykkään turhia palkkioita rahoitusalalla. Näin ihan populaarina neuvona: todennäköisesti saamasi neuvot on jo hyödynnetty markkinoilla ja maksamasi kulut menevät hukkaan, koska sijoitusammattilainen kyllä ottaa voitot omaan taskuun, jos mukamas tietää jotain rahanarvoista.

    Edellinen kommenttini koski kakkosasuntoasi. Kakkosasunto on varmasti huono sijoitus, ellet jostain pakkostavasta syystä sitä tarvitse.

    VastaaPoista
  4. Mikset muuten voisi antaa sitä autoa vanhemmillesi ihan laillisesti, lahjaveron kanssa? Se vero ei montaa tonnia ole, vaikka olisit ostanut minkä hintaisen (oletan, että alle 100t€) auton. Vai onko tässä mietitty jo etukäteen perintöveroa?

    Kiinnostaa siis siksi, että olen itsekin joutunut vääntämään näiden kuvioiden kanssa ja hyvin harvoin pääsee keskustelemaan muiden samojen ongelmien kanssa painineiden ratkaisuista.

    VastaaPoista
  5. Itse rahoja sijoittaneena voin sanoa, että parhaat sijoitukset ovat olleet asunto-osakkeita ja metsä, nimenomaan Suomessa. Niissä raha on kasvanut ja tuottanut todella hyvin. Muuten elän vaatimatonta elämää, enpä juuri tuhlaile. Voisin tietysti matkustella, mutta teen mieluummin töitä ja nautin ihanasta arjesta. Matkoilla käyn vain pari kertaa vuodessa ulkomailla. Eniten nautin Suomen luonnosta. Harrastuksia minulla riittää vaikka muille jakaa, kun olen kaikesta kiinnostunut.

    VastaaPoista