Yksi niitä klassisia ensimmäisiä asioita rahat saatuani oli mm. puhelimen hankinta ja valinta osui tuolloin Android-pohjaiseen HTC Desireen. Sen jälkeen olen kuitenkin seurannut osin mielenkiinnolla, osin vähän kauhullakin Nokian uutisointia kännyköistä ja alustoista ja vähän kaikesta. N9 vaikutti sen verran mielenkiintoiselta vehkeeltä, että päätin jo hyvissä ajoin ennakkotilata sen, kun se oli mahdollista.
Nythän se sitten tuli kauppoihin ja itsekin olen saanut uuden kaunokaisen kotiutettua. Eikä auta: minut on aivopesty. N9 on mainio puhelin. En niinkään piittaa kaiken maailman angrybirdseistä tai fancyista multimediaominaisuuksista, mutta kaikki ne toiminnot, mitä minä puhelimeltani vaadin (kalenteri, viestit, navigointi, nettiselaus) ovat varsin sujuvia ja olen jo ihan rakastunut puhelimeeni. En väitä etteikö se Desire olisi ollut kiva, mutta pidän tästä enemmän.
(tämä ei ole maksettu mainos, vaikka siltä saattaa kuulostaakin.)
Lontoon reissulla katselin puolivakavissani Vertuja, näitä Nokian (käsittääkseni?!) luksuspuhelimia. Onhan ne nättejä, on on, mutta minä olen kai liian nörtti jaksaakseni innostua pelkästään siitä. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että myyjä osasi kyllä luetella mitä materiaaleja puhelimeen tai lähinnä sen kuoreen on käytetty, mutta kysyessäni mikä käyttöjärjestelmä puhelimesta löytyy, sain vastaukseksi hämmentynyttä silmien pyörittelyä ja mutinan "Anteeksi mutta odotatteko hetkisen? Tarkistan sen heti." Vertun nettisivuiltakin saa hakemalla hakea mitään teknisiä speksejä, joten jouduin toteamaan, etten ehkä kuulu kohderyhmään.
26.10.11
22.10.11
Lontoo, helt okej!
Lontoosta kyseltiin mielipidettä kun mainitsin sen kuuluneen sydänsuruterapiaohjelmaani, mutta siellä tuli käytyä myös kesällä.
Lontoo, mitä siitä voisi sanoa? En rakastunut siihen samalla tavoin kuin Pariisiin, mutta jotain Lontoossakin on varsin puoleensavetävää. Jos minulta kysyttäisiin, mitä mieltä olen Lontoosta, vastaisin otsikon sanoin että se on ihan okei. Mutta kun olen siellä, viihdyn mielettömän hyvin ja viikonkin loma kului yhdessä hujauksessa. Kauempaa katsoen Lontoo ei vaikuta yhtään niin hienolta kaupungilta kuin Pariisi, mutta paikan päällä sitä vain viihtyy ja viihtyy ja viihtyy... Ehkä jopa paremmin kuin Pariisissa (no ei kuitenkaan ihan).
En osaa tarkemmin analysoida, mistä tällainen johtuu. Okei, Lontoo on kaunis kaupunki. Siellä on paljon nähtävää ja tehtävää. Ostosmahdollisuuksia on rajattomasti, kulttuuria ja historiaa löytyy, kelvollista ruokaakin onnistuin löytämään. Mutta näitä kaikkia voi tehdä myös Pariisissa! Ja New Yorkissa. Ja Pietarissa. Ja Tukholmassa. Ja Salzburgissa. Ja Münchenissä. Ja oikeastaan missä tahansa suurkaupungissa. Kai se on sitten se jokaisen kaupungin oma henki, Lontoo on erilainen kuin mikään muu, kuten tietysti kaikki kaupungit ovat "yksilöitä", jos kaupungeista voi näin sanoa. En ole koskaan ollut kovin hyvä tällaisissa abstrakteissa asioissa tai niiden kuvailussa ja analysoinnissa.
Yhteenvetona: kyllä, Lontoossa viihtyy.
Lontoo, mitä siitä voisi sanoa? En rakastunut siihen samalla tavoin kuin Pariisiin, mutta jotain Lontoossakin on varsin puoleensavetävää. Jos minulta kysyttäisiin, mitä mieltä olen Lontoosta, vastaisin otsikon sanoin että se on ihan okei. Mutta kun olen siellä, viihdyn mielettömän hyvin ja viikonkin loma kului yhdessä hujauksessa. Kauempaa katsoen Lontoo ei vaikuta yhtään niin hienolta kaupungilta kuin Pariisi, mutta paikan päällä sitä vain viihtyy ja viihtyy ja viihtyy... Ehkä jopa paremmin kuin Pariisissa (no ei kuitenkaan ihan).
En osaa tarkemmin analysoida, mistä tällainen johtuu. Okei, Lontoo on kaunis kaupunki. Siellä on paljon nähtävää ja tehtävää. Ostosmahdollisuuksia on rajattomasti, kulttuuria ja historiaa löytyy, kelvollista ruokaakin onnistuin löytämään. Mutta näitä kaikkia voi tehdä myös Pariisissa! Ja New Yorkissa. Ja Pietarissa. Ja Tukholmassa. Ja Salzburgissa. Ja Münchenissä. Ja oikeastaan missä tahansa suurkaupungissa. Kai se on sitten se jokaisen kaupungin oma henki, Lontoo on erilainen kuin mikään muu, kuten tietysti kaikki kaupungit ovat "yksilöitä", jos kaupungeista voi näin sanoa. En ole koskaan ollut kovin hyvä tällaisissa abstrakteissa asioissa tai niiden kuvailussa ja analysoinnissa.
Yhteenvetona: kyllä, Lontoossa viihtyy.
21.10.11
Pari haastetta
Joku sentään muistaa meikäläisen bloginkin vielä ja Business Woman täräytti haastetta tulemaan jo kuukausi sitten. Olen vähän jäljessä kaikesta, kiitos viimeaikaisen reissailun ja yleisen inspiraationpuutteen, mutta parempi myöhään kuin tosi myöhään, vai?
Tässä pitäisi listailla erilaisia suosikkiasioita.
1. Suosikkiväri: Saako tähän vastata "kaikki"? Ai ei vai? No höh. Musta nyt ainakin. Punainenkin, vaikkei se sovellu minulle pukeutumiseen ainakaan kovin hyvin eikä ehkä sisustukseenkaan. Hopeanharmaa. Sininen ja violetti, varsinkin tummat, täyteläiset sävyt. Sisustuksessa beige, vaaleanruskea, luonnonvalkoinen, teräksenharmaa, kulta, tummempi ruskea, oranssi, keltainen, vaaleanpunainen. Kyllä ne kelpaavat vaatteissakin.
2. Suosikkieläin: Hevonen. Ei, kissa. Koirapas. Ilves. Kurki. Hirvi ja valkohäntäpeura (käyvät lautasellakin).
3. Suosikkinumero: Minulla ei ole sellaista (en halua olla säälittävä ja vastata tähän "Jussin puhelinnumero", jonka poistin puhelimestani, mutta muistan sen edelleen ulkoa)
4. Suosikki alkoholiton juoma: Vesi, rasvaton maito, kunnon nörtin tavoin Pepsi Max.
5. Facebook vai Twitter: Molemmissa omalla nimelläni, mutta erittäin epäaktiivisena.
6. Intohimosi: Luonto ja lukeminen.
7. Saada vai antaa lahja: Sekä että, mutta ehkä läheisten hemmottelu ajaa edelle.
8. Suosikkiviikonpäivä: Tällä hetkellä kaikki
9. Suosikkikukka: Kaikki mitkä tuoksuvat hyvältä tai näyttävät kauniilta.
10. Suosikkikuvio: Tällaistakaan en nyt osaa sanoa yhtäkkiä.
Ja sitten piti listata vielä vähän lisää lempiasioitaan.
1. Lempiruoka: Oikeastaan vähän kaikki menee. Jos se maistuu hyvältä, se riittää minulle. Äyriäiset ovat listassa aika korkealla.
2. Lempimakeinen: belgialainen suklaa ja muutenkin yleisesti kaikki hyvintehty, laadukas suklaa.
3. Lempiluettava: Kaikki? Monet aikakauslehdet ainakin.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Virkkaus tai ristipistotyöt
5. Lempielokuva: Jaaha. Minulla ei ole sellaista yli vuosien kestosuosikkia, mutta tällä hetkellä kovasti pinnalla ovat ainakin Brokeback Mountain ja Black Swan.
Haasteita pitäisi luonnollisesti jakaa eteenpäin, mutta kun olen NIIN huono lukemaan nykyisin juuri mitään blogeja ja BW:ltäkin nuo haasteet sain... Joten, sinä siinä ruudun toisella puolella. Just sinä niin. Onko sinulla blogi? Ai on vai, kiva juttu. Otapa tästä haaste itsellesi. Juu-juu, ei mitään turhaa kursailua, se on tarkoitettu juuri SINULLE. Tietysti olisi kiva jos linkkaisit blogisi vaikka kommentteihin, niin voisin käydä katsomassa sitä ja tiedä vaikka löytäisin uutta luettavaakin.
Tässä pitäisi listailla erilaisia suosikkiasioita.
1. Suosikkiväri: Saako tähän vastata "kaikki"? Ai ei vai? No höh. Musta nyt ainakin. Punainenkin, vaikkei se sovellu minulle pukeutumiseen ainakaan kovin hyvin eikä ehkä sisustukseenkaan. Hopeanharmaa. Sininen ja violetti, varsinkin tummat, täyteläiset sävyt. Sisustuksessa beige, vaaleanruskea, luonnonvalkoinen, teräksenharmaa, kulta, tummempi ruskea, oranssi, keltainen, vaaleanpunainen. Kyllä ne kelpaavat vaatteissakin.
2. Suosikkieläin: Hevonen. Ei, kissa. Koirapas. Ilves. Kurki. Hirvi ja valkohäntäpeura (käyvät lautasellakin).
3. Suosikkinumero: Minulla ei ole sellaista (en halua olla säälittävä ja vastata tähän "Jussin puhelinnumero", jonka poistin puhelimestani, mutta muistan sen edelleen ulkoa)
4. Suosikki alkoholiton juoma: Vesi, rasvaton maito, kunnon nörtin tavoin Pepsi Max.
5. Facebook vai Twitter: Molemmissa omalla nimelläni, mutta erittäin epäaktiivisena.
6. Intohimosi: Luonto ja lukeminen.
7. Saada vai antaa lahja: Sekä että, mutta ehkä läheisten hemmottelu ajaa edelle.
8. Suosikkiviikonpäivä: Tällä hetkellä kaikki
9. Suosikkikukka: Kaikki mitkä tuoksuvat hyvältä tai näyttävät kauniilta.
10. Suosikkikuvio: Tällaistakaan en nyt osaa sanoa yhtäkkiä.
Ja sitten piti listata vielä vähän lisää lempiasioitaan.
1. Lempiruoka: Oikeastaan vähän kaikki menee. Jos se maistuu hyvältä, se riittää minulle. Äyriäiset ovat listassa aika korkealla.
2. Lempimakeinen: belgialainen suklaa ja muutenkin yleisesti kaikki hyvintehty, laadukas suklaa.
3. Lempiluettava: Kaikki? Monet aikakauslehdet ainakin.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Virkkaus tai ristipistotyöt
5. Lempielokuva: Jaaha. Minulla ei ole sellaista yli vuosien kestosuosikkia, mutta tällä hetkellä kovasti pinnalla ovat ainakin Brokeback Mountain ja Black Swan.
Haasteita pitäisi luonnollisesti jakaa eteenpäin, mutta kun olen NIIN huono lukemaan nykyisin juuri mitään blogeja ja BW:ltäkin nuo haasteet sain... Joten, sinä siinä ruudun toisella puolella. Just sinä niin. Onko sinulla blogi? Ai on vai, kiva juttu. Otapa tästä haaste itsellesi. Juu-juu, ei mitään turhaa kursailua, se on tarkoitettu juuri SINULLE. Tietysti olisi kiva jos linkkaisit blogisi vaikka kommentteihin, niin voisin käydä katsomassa sitä ja tiedä vaikka löytäisin uutta luettavaakin.
19.10.11
Erään tuhkimotarinan loppu
Minä olen muutaman viime viikon pakoillut pahaa maailmaa. Lähinnä kiertämällä sitä.
Suhde Jussin kanssa tuli tiensä päähän syistä joita en viitsi tässä eritellä. Omaisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Koska tässä on kuitenkin tullut viihdyttyä yksissä jo jonkin aikaa, ei bänät naurata pätkääkään. Suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin erottiin, ei ole siis pelkoa että Jussi kiukuspäissään ja kiusaa tehdäkseen kavaltaa meikäläisen juorulehdille. Yritetään olla jotakuinkin väleissä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että moikataan kun tavataan.
Koska kuitenkaan ei huvittanut ihan heti juosta pahki Jussiin, sen verran otti sekä päästä että sydämestä, päätin lähteä reissuun. Ensin viikon verran saksalaisessa kylpylässä, kaikki mahdollinen mitä ihmisen rentouttamiseksi on keksitty. Hierontaa, hemmottelua, kauneudenhoitoa, hyvää ruokaa, joogaa, muuta liikuntaa ja upeat maisemat.
Seuraavaksi viikoksi sain siskon seurakseni ja se olikin sitten varsinainen örvellys terapiaviikko Välimeren rannalla, kohteessa jonka nimi jääköön armeliaasti paljastamatta. Tytöt pitivät pikkuiden hauskaa. Onneksi ei ole meikäläisen nimi tai naama esiintynyt missään juorupalstoilla, koska tuosta viikosta olisi riittänyt Seiskalle materiaalia useiksi viikoiksi eteenpäin. No, huumeista pysyttiin erossa ja alaikäisistä myös, mutta muuten jätän yksityiskohdat vain asianosaisten välisiksi.
Kuurin viimeisteli viikko shoppailua ja muita kulttuuriharrasteita Lontoossa.
Tämän jälkeen on tullut selväksi, että elämä jatkuu ja maailma ei kaadu, vaikka siltä välillä tuntuikin. Paluu kotimaan kamaralle ja omaan huusholliin oli monen viikon hotellielämän jälkeen ihan jees ja pahin masennus on takana. Onhan minulla paljon projekteja, joiden kimppuun aion käydä hartiavoimin. Vaikka välillä tulee pakostakin ajatelleeksi, että noinkohan minusta tulee vanhapiika...
Suhde Jussin kanssa tuli tiensä päähän syistä joita en viitsi tässä eritellä. Omaisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Koska tässä on kuitenkin tullut viihdyttyä yksissä jo jonkin aikaa, ei bänät naurata pätkääkään. Suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin erottiin, ei ole siis pelkoa että Jussi kiukuspäissään ja kiusaa tehdäkseen kavaltaa meikäläisen juorulehdille. Yritetään olla jotakuinkin väleissä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että moikataan kun tavataan.
Koska kuitenkaan ei huvittanut ihan heti juosta pahki Jussiin, sen verran otti sekä päästä että sydämestä, päätin lähteä reissuun. Ensin viikon verran saksalaisessa kylpylässä, kaikki mahdollinen mitä ihmisen rentouttamiseksi on keksitty. Hierontaa, hemmottelua, kauneudenhoitoa, hyvää ruokaa, joogaa, muuta liikuntaa ja upeat maisemat.
Seuraavaksi viikoksi sain siskon seurakseni ja se olikin sitten varsinainen örvellys terapiaviikko Välimeren rannalla, kohteessa jonka nimi jääköön armeliaasti paljastamatta. Tytöt pitivät pikkuiden hauskaa. Onneksi ei ole meikäläisen nimi tai naama esiintynyt missään juorupalstoilla, koska tuosta viikosta olisi riittänyt Seiskalle materiaalia useiksi viikoiksi eteenpäin. No, huumeista pysyttiin erossa ja alaikäisistä myös, mutta muuten jätän yksityiskohdat vain asianosaisten välisiksi.
Kuurin viimeisteli viikko shoppailua ja muita kulttuuriharrasteita Lontoossa.
Tämän jälkeen on tullut selväksi, että elämä jatkuu ja maailma ei kaadu, vaikka siltä välillä tuntuikin. Paluu kotimaan kamaralle ja omaan huusholliin oli monen viikon hotellielämän jälkeen ihan jees ja pahin masennus on takana. Onhan minulla paljon projekteja, joiden kimppuun aion käydä hartiavoimin. Vaikka välillä tulee pakostakin ajatelleeksi, että noinkohan minusta tulee vanhapiika...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)