Pesukone veitsen terällä

Viime aikoina on monesta lähteestä kuullut juttua siitä, miten yksinasuvien, yksinhuoltajien ja joskus jopa pariskuntienkin päivittäinen talous on veitsenterällä. Palkka on pieni, kulut kohtuullisen isot, yksikin epämiellyttävä yllätys voi syöstä koko hataran rakennelman tuhoon. Ei tarvita kuin irtisanominen töistä, lomautus, pitkittynyt sairaus hoito- ja lääkemaksuineen tai ehkä vain hajonnut kodinkone kun talous romahtaa. Varsinkin yksinasuvalla ja erityisesti yksinhuoltajalla tämä on ongelmallista, koska he joutuvat kantamaan vastuun taloudestaan täysin yksin. Pariskunnalla sentäs yleensä on jonkinlaista joustovaraa enemmän.

Yksinasuva maksaa kaikesta vähän enemmän. Pieni kaksio maksaa pääkaupunkiseudulla helposti 700-800 euroa kuukaudessa. Pariskunta sen sijaan mahtuu helposti tuhannen euron kolmioon. Elintarvikkeissa pienten pakkausten yksikköhinnat ovat suuremmat kuin suurperhepakettien. Niin ja se pikkuinen pakastinkin maksaa ihan yhtä paljon sinkulle kuin pariskunnallekin, jälkimmäiset vain voivat tasata sen hinnan keskenään, sinkku ei.

Tämä on ihan tuttua minullekin, vaikka minut kaiketi luettaisiinkin suht hyvätuloiseksi. En ole ollut sitä aina. Muistan erään syksyn opiskeluajoilta, jolloin arvon Kela oli päättänyt katkaista opintotukeni minulle ilmoittamatta vaikka se oli myönnetty koko opiskeluajalle (väittivät että olin hakenut tukea vain edelliselle lukukaudelle, vaikka olin hakenut koko opiskeluajalle ja se oli myös myönnetty. Eivät koskaan myöntäneet virhettään vaikkei siinä tietysti mitään myöntämistä olekaan, selvä kuin pläkki että moka tuli tehtyä). Ei muuten ollut kovin mieltäylentävä tilanne huomata, että rahoja ei ole tullut tilille, vuokran eräpäivä on huomenna ja vähän muitakin hankintoja pitäisi tehdä. Luojan kiitos se sentään oli syksy, kesätöistä oli jäänyt vähän säästöön. Esimerkiksi joulun jälkeen tammikuussa olisi ollut huomattavasti niukempaa, siinä olisi saanut marssia hattu kourassa vanhempien juttusille, että voisittekste millään...

Niin, totean edelleen että minulla sentään on vanhemmat, jotka ovat aina auttaneet mahdollisuuksiensa rajoissa, oli hätä sitten minkälainen tahansa. Nyt kun taloudellinen tilanteeni on huomattavasti parempi kuin koskaan aikaisemmin, vanhemmille kuuluu ilman muuta kaikki se mitä pystyn rahoillani tai muuten heidän puolesta tekemään. Olen sen niin velkaa heille.
Joskus on tuntunut ihan pahalta kun kuuntelee joiden tuttujen tarinoita siitä, miten vanhemmat suorastaan heittivät kodista ulos heti kun täytti 18 tai mieluummin jo vähän aikaisemmin ja sen jälkeen on pitänyt selvitä ihan itse. Senttiäkään rahallista apua ei ole koskaan tullut, vaikka varaa olisi ja muutakin apua hyvin nihkeästi. Selitetään vain että kyllä maailmassa pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Pelkkää kiusantekoa se on eikä mitään muuta.
Se voi tietysti olla, että nämä tällaiset vanhemmat joutuvat vielä makaamaan niin kuin ovat pedanneet. Joskus sitten kasikymppisenä kun vanhainkodissa alkaa tulla aika pitkäksi eikä kukaan tule käymään edes jouluna voi varmasti hyvillä mielin muistella mitä tuli sanottua: "Kyllä maailmassa pitää oppia tulemaan toimeen omillaan".

Minulta hajosi tuossa joitain viikkoja sitten pesukone. Jo se oli kyllä vanhakin, vähän vajaa kymmenen vuotta se minulla on ollut ja kulkenut mukana paikasta toiseen. Jossain muutossa se sai osumaa kanteensa ja siitä lähtien kansi on kolissut lingotessa. Nyt sitten se päästi kamalan kronksauksen kesken linkoamisen ja kolisi sen jälkeen kahta pahemmin. Ohjelman loputtua kansi ei suostunut enää aukeamaan, ei hyvällä eikä pahalla. Lopulta väänsin sen auki isolla ruuvimeisselillä ja siinä se lukitus meni sitten lopullisesti rikki, ellei se ollut sitä tehnyt jo siinä vaiheessa kun se kronksahti.
Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joissa on suorastaan onnellinen siitä, että laarin pohjalla on vähän ylimääräistä. Taloyhtiössäni ei ole pesutupaa, joten ilman omaa pesukonetta tulee toimeen huonosti tai ei lainkaan ja varsinkin kun lähinurkkien palveluvalikoimaan ei kuulu pesula. Ilman tätä yllätysperintöä olisin todennäköisesti joutunut kaivamaan pesukonerahoja säästötililtäni, missä olen yrittänyt pitää pientä rahavarantoa pahan päivän varalta ja toisaalta säästellyt myös joulua ja lomamatkoja varten. Sen kaivelu juuri lokakuussa olisi tietysti tarkoittanut sitä, että joululahjarahastoon olisi tullut ammottava reikä, jonka paikkaamiseen ei olisi montaa palkkaa ehtinyt tulla.

Hätähän ei kuitenkaan ole tämän näköinen vaan marssin heti seuraavana päivänä lähimpään kodinkoneliikkeeseen katselemaan pesukoneita. Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa, sanotaan ja rikkaan ei tarvitse ostaa halpaa, joten katselin vähän kalliimman hintaluokan koneita. Valinta päätyi Mielen pesukoneeseen, joka vaikutti ominaisuuksiensa ja pesuohjelmiensa perusteella olevan juuri sopiva minulle. Tilasin samalla vanhan koneen kuljetuksen pois ja kun kerran tarjottiin, myös uuden koneen asennuksen käyttökelpoiseksi. Se on osoittautunut vallan mukavaksi koneeksi, vaikka käytön opettelu aluksi vaatikin käyttöohjeen perusteellista selaamista.