15.2.12

Muutto!

Se linnanpuolikas aka omakotitaloni on jo sitä myöten valmis, että olen muuttanut sinne. Vielähän siellä on yhtä ja toista sisähommaa tehtävänä, lähinnä ei-niin-tärkeiden huoneiden pintatöitä ja sen semmoisia, mutta asumiskunnossa joka tapauksessa. Olen vieläkin ihan pyörällä päästäni, näinkö nopeasti tosiaan nyky-Suomessa rakennetaan hyvä (toivottavasti!) omakotitalo?

Sisustusta ollaan tekemässä parhaillaan myös, olen siinäkin turvautunut asiantuntija-apuun kokolailla alusta asti. Nyt kun aletaan niitä suunnitelmia toteuttaa ihan käytännössä, olen vakuuttunut että kyllä se suunnittelija tosiaan osaa asiansa. Paperilla katsottuna eri asioista heräsi aina kysymysmerkkejä ja epäilyksiä. Ja parastahan hommassa on se, että olen alusta asti pitänyt tärkeänä sitä, että sisustus on muunneltavissa, kuten itse talokin jossain määrin. En nyt mitään siirreltäviä seiniä ole, mutta kuitenkin niin että erilaisten elämäntilanteiden mukaan muuttuvat tarpeet voidaan täyttää pienin muutoksin. Myös sisustus on sellainen, että esimerkiksi eri huonekaluja voi sijoittaa toisin niin halutessaan.

Vaikka olenkin innoissani uudesta kodistani ja maalla asumisesta yleisestikin, olen kuitenkin jossain määrin kiintynyt myös kaupunkielämään ja siihen kaupunkiin, jota olen kutsunut kotipaikakseni jo vuosikymmenen. Minullahan oli suunnitelmissa pitää se kaupunkiasuntoni, mutta muutin nyt suunnitelmia. Ostoslistalla on omistusasunto, mahdollisimman hyvältä paikalta, mutta sen ei tarvitse olla niin suuri kuin nykyinen asunto. Autopaikka, mielellään talli on plussaa. Ei todellakaan ole mitään järkeä maksaa suurta vuokraa (liian) isosta asunnosta, kun ei sitä nyt käytännössä oikeasti tarvitse.

Ja lähiaikoina suuntaan nokkani taas yli Atlantin, suuntana on jälleen New York ja sen loputtomat nähtävyydet.

1.2.12

Niin, se turvallisuus

Iltapäivälehtien uutisointi nyt tietysti on mitä on, raflaavaa, myyvää ja ihan kaikki tosiseikat eivät ole aina kunnossa tai korostettuina, mutta siitä huolimatta ei ollut järin miellyttävää päivän uutisotsikoita selatessaan nähdä tällaista IS:n uutista:

Rikolliset aikoivat siepata suomalaisen liikemiehen
Julkaistu: 01.02.2012 12:50


Kaksi suomalaista rikollisen taustan omaavaa miestä jäi kiinni Virossa, kun he yrittivät värvätä apureita röyhkeän sieppaussuunnitelman toteuttamiseksi.
Poliisi epäilee, että miehet aikoivat siepata varakkaan suomalaisen liikemiehen ja vaatia vapauttamista vastaan huomattavat lunnasrahat. Rikos olisi toteutettu Suomessa.

– Alun perin suunniteltiin erään pankinjohtajan pojan sieppausta, mutta kohde muuttui, rikoskomisario Jari Räty keskusrikospoliisista kertoo.

Mieskaksikko otettiin kiinni ja vangittiin Virossa viime syyskuussa. Nyt toinen heistä on vapautettu, koska hänen ei uskota enää kykenevän haittaamaan esitutkintaa tai sotkemaan todisteita.

Miehiä epäillään panttivangin ottamisen valmistelusta, joka Suomessa ei ole edes rikos, jos kyse on vasta valmisteluvaiheeseen edenneestä teosta. Virossa jo valmistelu on rangaistava teko, mikä mahdollisti miesten vangitsemisen ja muiden pakkokeinojen käytön.

Suomen keskusrikospoliisi, Viron poliisi ja Viron valtakunnansyyttäjänvirasto ovat tutkineet tapausta tiiviissä yhteistyössä. Juttu menee oikeuteen Virossa.

Rami Mäkinen

(alkuperäinen artikkeli)

Omaa napaa ajatellen, tämä ei ole kiva. Tällaisia kavereita siis on oikeasti olemassa, jotka todellakin suunnittelevat kidnappauskuvioita. Nämä tyypit tekivät sen raskauttavan virheen, että hoitivat juttua Virossa. Olisivat pysyneet Suomen puolella, niin olisivat päässeet kuin koira veräjästä, kun artikkelin mukaan panttivangin ottamisen suunnittelu ei ole täällä rikos. Sepä tietysti hyödyllistä tietoa kaikille, jotka tulevaisuudessa moisia sieppaussuunnitelmia tekevät!

Vanha panikointi nosti taas päätään, mutta minun täytyy nyt vetää syvään henkeä ja muistutella omaan ja perheenjäsenten mieleen niitä juttuja, mitä turvallisuusjutuista on neuvottu. Ehkä minulla ei kuitenkaan ole ihan hirveästi syitä menettää yöuniani, mitään varsinaisesti hälyttävää ei ole paljastunut.
Siitä huolimatta on ihan kiva tietää, että uudessa kodissani on erinnäisiä turvallisuusjärjestelmiä, ei nyt suoranaisesti sieppauksen varalta, mutta murtautumisen ja ilkivallan varalta. Ja voin paljastaa myös, että kaikki systeemit eivät ole 100% sähköriippuvaisia. Tapaninpäivän sähkökatkokset koettelivat noitakin seutuja.

8.1.12

Status-päivitys

Joo, myönnetään, toista kuukautta on vierähtänyt ilman postauksia ja blogin yksivuotispäiväkin meni ohitse huomaamatta. Syytän tilanteesta jonkinasteista inspiraatiokatoa ja sitä, että alkuinnostuksen ja enimmän sanottavan loputtua taidan olla varsin surkea bloggaaja. Ja onhan tässä kaikenlaisia kiireitäkin ollut, suurin osa onneksi aika mukavia.

Vihjaisin ohimennen että marraskuulle oli luvassa reissu Yhdysvaltoihin, Arizonaan. Kohde oli hevostila, joka majoituksen lisäksi tarjosi turisteille mahdollisuutta ratsastaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Opettelin muun muassa golfaamaan! Ei minusta kyllä vielä golfaria tule, mutta voin sanoa ainakin kokeilleeni.
Tila sijaitsi autiomaa-alueella tai miksi sitä nyt nimittäisi, ei se mitään varsinaista Saharaa ollut, että pelkkää hiekkaa olisi vain, mutta kasvillisuus koostui kyllä pääasiassa kaktuksista ja muista piikkipensaista. Ja vuoristoakin oli sekä luonnollisesti upeita maisemia. Näitä katseltiin hevosen selässä melkein joka päivä, yleensä päiväohjelma oli sellainen, että aamiaisen jälkeen hevosen selkään, suunta oppaan ja yleensä pienen ryhmän kanssa jonnekin, muutaman tunnin ratsastus, huilitauko, vähän ratsastusta, päiväruoka luonnon keskellä ja sitten iltapäiväksi takaisin. Hirmuista ratsastustaitoa ei tarvittu, pääosin mentiin käyntiä ja western-satula oli mukava istua, hevoset kulkivat nätisti jonossa ja olivat muutenkin luonteeltaan todella asiallisia, vaikkeivät mitään pystyynkuolleita.

Joulukuussa juhlittiin iloisissa merkeissä, kun sisko sai opintonsa päätökseen ja allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan vanhempien luona ja mummokin oli siinä kunnossa, että jaksoi aatoksi tulla sinne. Tänä vuonna isä ja äiti saivat kalleimman lahjan jo vähän etukäteen, nimittäin uuden auton. Isällehän olen jutellut auton ostosta jo pidemmän aikaa ja asiasta on ollut jo ihan vakavaa harkintaakin, mutta nyt sitten oli vähän pakkotilanne, koska heidän vanha auto otti lähikontaktia hirveen ja sai sen verran siipeensä, ettei siitä enää taida ajokuntoista tulla. Autoa ajanut äiti säilyi onneksi vammoitta, mutta säikähdys oli toki kova. No, nyt heille on sitten tulossa uusi auto.
(tiedoksi niille, jotka kyttäävät veronkiertoa: en ostanut autoa vanhemmille lahjaksi, se on minun nimissäni, mutta isä on merkitty haltijaksi)

Taloni valmistuu hyvää vauhtia, mutta sen verran viivästyksiä on tullut, että ihan muuttovalmis se ei ole vielä vaan vasta muutaman viikon päästä. Ei kuitenkaan sen enempää. Aion toistaiseksi kuitenkin pitää myös tämän kaupunkiasuntoni, ihan vain mukavuussyistä.