11.11.10

Mitä aion elämälläni tehdä?

Kommenteissa moni on ihmetellyt enemmän tai vähemmän sitä, miksi minä irtisanouduin töistä. Onhan se tietysti toki, että rahan takia töitä ei tarvitse tehdä, mutta pitäisi työllä nyt muitakin hyötyjä olla kuin vain siitä saatava raha. Ainakin ideaalitilanteessa. Niin ja mihin aion käyttää jatkossa aikani?

Viihdyin kyllä hyvin työssäni, se oli mielenkiintoista, haastavaa, kehitysmahdollisuuksia ja jopa jonkinlaisia ylenemismahdollisuuksia oli, työporukka oli mukava ja kaikki noin yleisesti ottaen hyvin. Yksi ainoa vika vain oli: jatkuvat ylityöt. Töitä oli miltei aina enemmän kuin aikaa ja vaikka miten yritti pitää sen viikottaisen työtuntimäärän siinä säädetyssä 37,5 tunnissa, miltei joka viikko kertyi ylimääräistä. Joskus vain tunti, pari; hulluimpien viikkojen tuntimäärää en kehtaa edes kertoa.
Ne olisi ollut mahdollista pitää vapaina, mutta milloinkas siihen aikaa olisi ollut? Kerran vuodessa laskurit nollattiin ja ylityöt sai rahana, jos ei ollut mahdollisuutta pitää niitä vapaina. Vapaiden pitoon kyllä kannustettiin, mutta se ei tosiaan ollut aina mahdollista. Mukavasti niistä kyllä rahaa sai, jos vähänkin oli kertynyt.

Olisin oikein hyvin voinut jäädä samaan firmaan samoihin hommiin, mutta esimerkiksi osa-aikaisena, tehdä vaikka kolme päivää töitä tai jotain sen suuntaista, mutta sellainen järjestely ei olisi oikein onnistunut. Kysyin sitä jo miltei heti kun sain kuulla perinnöstäni, mutta vastaus oli nihkeähkö "noo emmä ny tiiä..."
Sitten tuli tieto yt:stä ja kuten kirjoitinkin, siinä vaiheessa sitten tuli välittömästi "okay, that's it" ja yön yli mietittyäni irtisanoin itseni. Luulen että 3-5 vuoden sisällä olisi muutenkin tullut sellainen tilanne että olisin todennut itselleni ja pomolle, että nyt riittää. Onhan se kiva että on töitä eikä tarvitse peukaloitaan pyöritellä työpaikalla, mutta ajan mittaan tuollainen työtahti olisi käynyt varmasti liian rasittavaksi.
(irtisanoutumisilmoituksen jälkeen ilmoitin samaan hengenvetoon pitäväni pois kesältä jääneet lomapäivät ja kertyneet ylityötunnit. Se sopi, kun pantiin sopimaan)

Mitäkö nyt aion sitten tehdä? En todellakaan tiedä, mutta jotain. Mielessä on pyörinyt se jo kerran mainittu vapaaehtoistyö, mutta toisaalta se ei ehkä ole paras vaihtoehto jos haluaisi pitää edes jossain määrin yllä ammattitaitoaan. Tietysti voisin alkaa vaikkapa jonkin sortin freelance-kouluttajaksi, opettaa omaa alaani kursseilla, kansalaisopistoissa tai jossain muualla. En tiedä olisiko tällaiselle millaista tarvetta olemassa, mutta ehkä. Opetustyö ei nimittäin ole lainkaan hassumpaa, jossain määrin sitäkin on tullut tehtyä töissä aikoinaan.
Lisäksi voisin harkita avustavani kiinnostavia start up-yrityksiä, siis jonkinlaisena yrityskummina tai oman alani neuvojana. Se saattaisikin hyvin yhdistää vapaehtoistyön, oman alan ja opetustyön samalla kertaa...

Saa nyt nähdä mitä teen, mutta olkaa huoleti, kyllä minä varmasti jotakin keksin.

3 kommenttia:

  1. Naispuolisia bisnesenkeleitä on tässä maassa aivan liian vähän. Ryhdy siis ihmeessä sellaiseksi!

    VastaaPoista
  2. Tämä on mielenkiintoinen blogi. Itse olen kohta kolmikymppinen, ja sain vanhemmiltani ns. ennakkoperinnön alkuvuodesta, tosin "vain" vuoden palkkaani vastaavan summan. Ja mitä tein... No irtisanouduin vakituisesta työstäni tietenkin! Kanssaihmisiä tuntuu niin kauheasti huolestuttavan että mitä aion tehdä, tottahan ihmisen arvo riippuu siitä kuinka paljon se tekee töitä?!

    VastaaPoista
  3. Petri, kiitos rohkaisusta. Pidetään mielessä.

    Anonyymi, olen NIIN samaa mieltä. Ihan kuin ilman työtä ei olisi elämää ollenkaan... Se on kai se protestanttimentaliteetti, ora et labora (rukoile ja tee työtä) vai miten se meni.

    VastaaPoista