Lainaan blogitekstin otsikkoa suoraan ja häpeämättä Paras aika vuodesta - blogista, koska tämä postaus on nimenomaan tuon tekstin innoittamana syntynyt. Nykyisinhän on muodikasta syyttää sosiaalista mediaa kaikesta, hyvä ettei kohta ilmastonmuutoksestakin (no, kaikkien palveluiden vaatimat serverit kuluttavat niin paljon sähköä että syytös voisi pitääkin paikkaansa). Addiktio on tietysti addiktio, mutta terveen järjen kanssa ei sosiaalisesta mediasta voi olla haittaa. Ja miksi kaikki internetissä tai ylipäänsä tietokoneella tehtävä ajanviete ja hauskanpito luetaan aina pahaksi ja vaaralliseksi?
Tunnustan, että olen itse erittäin aktiivinen käyttämään kaikenlaisia sosiaalisen median palveluita. Tietty terve järki on kuitenkin aina mukana ja erityisesti nyt, kun ei oikeasti huvita tulla notiseeratuksi perintörikkaana. Niinpä en esittele FB:ssä lomakuviani Australiasta enkä twiittaa blogipäivityksiäni. Yhteystiedot, asuinpaikka, kuvat ja muut henkilökohtaiset tiedot on piilotettu ulkopuolisilta ja puolitutuilta FB-kavereilta. Enkä levittele talonrakennussuunnitelmianikaan julkisesti. Joo, myönnän. Minun satunnaiset FB-päivitykset ovat lähinnä tyyliä "Onpas kiva ilma, taidan lähteä ulos hiihtämään".
Käytännössä tämä blogi onkin siis ainoa paikka, missä levittelen elämääni ja pyrin tekemään sen niin anonyyminä kuin suinkin mahdollista. Kai minussa sitten asuu pieni paljastelija, mutta toisaalta joskus on helpottavaa kirjoittaa asioita muistiin ja jäsennellä niistä tekstiä, siinä selviää omatkin ajatukset. Tietysti voisin kirjoittaa ihan pöytälaatikkoon enkä julkaista näitä, mutta mennään nyt näin. Joudun minä tämänkin kanssa olemaan ihan tarpeeksi varovainen.
3.4.11
Lahjoituksia
Olen useasti pohtinut eri tahoja, joille voisi lahjoittaa rahaa ihan vain hyvää hyvyyttään. Muutamia yhdistyksiä ja järjestöjä onkin jo bongattu ja voin tunnustaa, että rahaakin on pantu jo menemään. Kuten joskus jo mainitsin, en lahjoita suuria summia kerrallaan, mutta mielellään säännöllisesti. Uskon että siitä on ehkä enemmän hyötyä niin ja toisaalta se ei herätä tarpeetonta huomiota.
Toistaiseksi lahjoituskohteet ovat olleet erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja rahat ovat menneet pääasiassa apua tarvitsevien ihmisten ja eläinten hyväksi. Olen toki miettinyt sitäkin, että voisin alkaa tukea esimerkiksi start-up-yrityksiä tai yliopistoja ja muita opinahjoja. Tässä eräänä päivänä löysin kuitenkin aivan uuden alueen.
Vaikkapa Internet Archive, jonka nykyisestä rahoituspohjasta en ole ottanut vielä selvää, mutta joka kuitenkin ottaa vastaan rahalahjoituksia. Ja OS-editori Notepad++, jonka kanssa olen hyvä kaveri nykyisin. Tai LibreOffice, johon olen ehtinyt ihastua jo. Wikipediaa tarvitsee tuskin mainita ja näitä on muutenkin vaikka miten paljon.
Toistaiseksi lahjoituskohteet ovat olleet erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja rahat ovat menneet pääasiassa apua tarvitsevien ihmisten ja eläinten hyväksi. Olen toki miettinyt sitäkin, että voisin alkaa tukea esimerkiksi start-up-yrityksiä tai yliopistoja ja muita opinahjoja. Tässä eräänä päivänä löysin kuitenkin aivan uuden alueen.
Vaikkapa Internet Archive, jonka nykyisestä rahoituspohjasta en ole ottanut vielä selvää, mutta joka kuitenkin ottaa vastaan rahalahjoituksia. Ja OS-editori Notepad++, jonka kanssa olen hyvä kaveri nykyisin. Tai LibreOffice, johon olen ehtinyt ihastua jo. Wikipediaa tarvitsee tuskin mainita ja näitä on muutenkin vaikka miten paljon.
2.4.11
Musiikkia, eh?
Sitä aina kuuntelee ympäriinsä, jos joku esittäisi jonkin uuden tavan viihdyttää itseään. Niinpä tuossa joku päivä istun kahvilassa (olin taas skipannut aamupalan ja mennyt sen sijaan kahvilaan kaapimaan jotain hyvää ja ei-itse-valmistettua mahaani), kun viereisessä pöydässä käytiin keskustelua keikoista. Ensimmäinen sanoi: "Jos mulla olis joskus rahaa, mä lähtisin sen-ja-tän keikalle jonnekin päin maailmaa". Toinen säestää: "Tämä-ja-tuo artisti esiintyy joskus-lähitulevaisuudessa paikassa x, sinne mä haluaisin päästä".
Varmasti kelpo ideoita sijoittaa rahaansa, mutta ei minulle. Minä en pidä keikoista enkä minä pidä yhdestäkään laulajasta tai bändistä niin paljon, että olisin valmis sietämään keikkojen epämukavuutta, saati maksamaan siitä lipun muodossa kohtuullisen summan rahaa ja laittautumaan mahdollisesti pitkienkin matkojen päähän. Istun mieluummin kotona kuuntelemassa jotain hyvää levyä ihan rauhassa itse kuin lähden katsomaan samaa artistia livenä.
Keikat ovat yhtä tuskaa. Joko saat paikan ihan lavan edestä, jolloin musiikki soi niin kovalla, että korvissa soi vielä viikko sen jälkeenkin vaikka olisikin ollut korvatulpat. Puhumattakaan siitä, että näet artistin ja lavashow'n sammakkoperspektiivistä eli et juuri lainkaan. Lisäksi kaikki takana olevat tönivät sinua ja saat pelätä litistyväsi lavan reunaan. Tai sitten saat sen paikan sieltä piippuhyllyn viimeisestä rivistä, jolloin et näe mitään etkä kuulekaan juuri sen enempää, mutta rahaa siitäkin saa maksaa. Ei minun juttuni.
Ulkomaan reissulle lähteminen jonkin keikan takia ei kuulosta kovin kiehtovalta ajatukselta minusta, mutta toisaalta suomalaisissa artisteissa ei ole oikeastaan ainoatakaan sellaista, jota haluaisin kuunnella edes ilmaiseksi. Suomalaisen kevyen musiikin tuntemukseni rajoittuu Nightwishiin ja Sunrise Avenueen, sekä tunnustan fanittavani edelleen Daruden Sandstormia ja Raptoria, jälkimmäistäkin lähinnä nostalgiasyistä. The-vakavastiotettavat-musiikkifriikit eivät tunnusta koskaan kuulleensakaan moisia nimiä.
Että varmasti ihan jees tapa viettää aikaa ja kuluttaa rahaa, mutta ei jaksa minua kiinnostaa.
Oopperaan voisinkin mennä. Ei sillä että olisin mikään suunnaton oopperafani, mutta siellä ainakin saisi istua rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku kaataa tuopillisen olutta päällesi vahingossa. Akustiikka on kunnossa, kuulo ei vaarannu eikä kukaan töni. Väliajallakin tarjoilu koostuu jostain muusta kuin ylihinnoitellusta oluesta ja pizzaslaissista.
Varmasti kelpo ideoita sijoittaa rahaansa, mutta ei minulle. Minä en pidä keikoista enkä minä pidä yhdestäkään laulajasta tai bändistä niin paljon, että olisin valmis sietämään keikkojen epämukavuutta, saati maksamaan siitä lipun muodossa kohtuullisen summan rahaa ja laittautumaan mahdollisesti pitkienkin matkojen päähän. Istun mieluummin kotona kuuntelemassa jotain hyvää levyä ihan rauhassa itse kuin lähden katsomaan samaa artistia livenä.
Keikat ovat yhtä tuskaa. Joko saat paikan ihan lavan edestä, jolloin musiikki soi niin kovalla, että korvissa soi vielä viikko sen jälkeenkin vaikka olisikin ollut korvatulpat. Puhumattakaan siitä, että näet artistin ja lavashow'n sammakkoperspektiivistä eli et juuri lainkaan. Lisäksi kaikki takana olevat tönivät sinua ja saat pelätä litistyväsi lavan reunaan. Tai sitten saat sen paikan sieltä piippuhyllyn viimeisestä rivistä, jolloin et näe mitään etkä kuulekaan juuri sen enempää, mutta rahaa siitäkin saa maksaa. Ei minun juttuni.
Ulkomaan reissulle lähteminen jonkin keikan takia ei kuulosta kovin kiehtovalta ajatukselta minusta, mutta toisaalta suomalaisissa artisteissa ei ole oikeastaan ainoatakaan sellaista, jota haluaisin kuunnella edes ilmaiseksi. Suomalaisen kevyen musiikin tuntemukseni rajoittuu Nightwishiin ja Sunrise Avenueen, sekä tunnustan fanittavani edelleen Daruden Sandstormia ja Raptoria, jälkimmäistäkin lähinnä nostalgiasyistä. The-vakavastiotettavat-musiikkifriikit eivät tunnusta koskaan kuulleensakaan moisia nimiä.
Että varmasti ihan jees tapa viettää aikaa ja kuluttaa rahaa, mutta ei jaksa minua kiinnostaa.
Oopperaan voisinkin mennä. Ei sillä että olisin mikään suunnaton oopperafani, mutta siellä ainakin saisi istua rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku kaataa tuopillisen olutta päällesi vahingossa. Akustiikka on kunnossa, kuulo ei vaarannu eikä kukaan töni. Väliajallakin tarjoilu koostuu jostain muusta kuin ylihinnoitellusta oluesta ja pizzaslaissista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)