21.2.11

Talviurheilua

Se pirun Australianreissu antaa vielä odottaa itseään. Kuka idiootti oli niin tyhmä ettei varannut sitä jo helmikuulle?! No, tein minä tuossa pidennetyn viikonlopun pikapyrähdyksen Pariisissa, missä ei nyt suorastaan ollut vielä lämmintä mutta plussan puolella kuitenkin. Edes vesisade ei pahemmin haitannut minua. Aih ja voih, Pariisi! Sinne haluan vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kaikkea aivan mieletöntä ja ne kaikkein kiinnostavimmat kohteet jäivät vielä näkemättä ja kokematta, koska lähdin sinne varsinaisella äkkilähdöllä enkä ollut etukäteen ottanut selvää, minne kannattaa haluta mennä. Jotain onnistuin kuitenkin löytämään, kuten ravintolan, jossa tarjoiltiin taivaallisia etanoita. Kyllä, etanat voivat olla taivaallisia, kun on tarpeeksi valkosipulia ja juustoa ja mitä kaikkea ympärillä!

No mutta se Pariisista toistaiseksi (voisin kirjoittaa siitä ylitsevuotavan ylistyslaulun, mutta ainakaan tällä hetkellä en osaa jäsennellä mitään järkevää sen tiimoilta).

Koti-Suomessa kuitenkin pakastaa edelleen ankarasti ja siihen on sisällä pysymisen lisäksi toinen keino: kunnon pukeutuminen. Koska vietän nykyisin aika paljon aikaa maalla, on ulos suorastaan pakko päästä joko kävellen tai hiihtäen. Noita helmikuun hohtavia hankia nyt vain ei voi katsella sisältä, vaikka ulkona olisi miten kylmä tahansa.
Niin marssin urheiluvälinekauppaan. Siellä osuikin vastaan heti avulias myyjä, jolle selitin murheeni eli ulos pitäisi päästä, vaan kun ei tarkene. Kaupasta kaiveltiin sitten lämpimiä ulkoiluvaatteita ja -kenkiä sekä sellaiset monot, joihin mahtuu villasukka. Aikaa tähän meni sovituksineen reilu vartti ja poistuin kaupasta toppavaatteiden onnellisena omistajana. Kevyt toppapuku on unelma päällä, lisäksi se pitää sekä tuulen että kylmän kaukana. Ja sitten se on vielä nättikin, kun on kukkasen kuva ommeltuna takin rintamukseen. Kengät ovat yhtä lailla kevyet jalassa vaikka pohja onkin paksu. Niillä on hyvä kävellä ja varpaatkin tarkenevat mainiosti.
Mietin vain minkä ihmeen takia en ole hankkinut kunnon ulkoiluvaatteita aikaisemmin? Eivät ne nyt edes olleet mitään sikahintaisia.

13.2.11

Asumisjärjestelyjä

Lähipiirissä on pyöritetty viimeiset kuukaudet varsinaista karusellia mitä tulee asumiseen. Ensin muutti sisko häntä varten ostamaani asuntoon. Sitten muutti mummo yksityiseen vanhainkotiin. Sen jälkeen muutin minä isompaan ja uudempaan vuokrakämppään. Sen jälkeen kun minä ostin lapsuudenkotini, ovat myös vanhemmat olleet muuttokannalla. Ja koska tätä taloa ei passaa ihan tyhjäksi jättää, niin minä vietän osan ajastani nyt täällä maalla.

Sisko on saanut sisustettua asuntonsa jo aikoja sitten ja kuulemma tuntuu siltä, kuin olisi aina asunut siellä. Enkä ihmettele, asunnosta tuli ihan "siskon näköinen". Sijainniltaanhan se on mainio ja yläkerroksista on hienot näköalat kolmeen ilmansuuntaan. Eikä maisemissa ole moittimista, päin vastoin.

Mummo, vaikka aluksi olikin vähän vastahankainen, on viihtynyt hyvin uudessa vanhainkodissa. Ikioma huone on ehdoton juttu vanhallekin ihmiselle. Henkilökuntaa on tarpeeksi, jopa niin paljon että ehtivät välillä istahtaa alas juttelemaan ihan niitä näitä. Pesullekin pääsee niin usein kuin on tarvis tai sattuu haluaamaan. Kuulemma myös ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, siitäkin asiasta oli toisinaan tingitty kunnallisella puolella. Se kuulemma näkyy myös puntarilla, painoa on tullut hieman lisää viime kuukausina mikä on ihan hyvä juttu, koska mummo olikin kovin hoikassa kunnossa.

Isä ja äiti löysivät itselleen mainion rivitaloasunnon aivan keskustan liepeiltä ja muuttivat kimpsuineen ja kampsuineen sinne tässä alkuvuoden kuluessa. Äitiä jo polttelee kovin kevät ja uuden asunnon piha, joka onkin rivitaloasunnon pihaksi ihan mukavan kokoinen. Joo, äidillä on prioriteetit aina kohdillaan, mutta itse asuntokin on vallan mukava nyt varsinkin kun sitä on saatu kalustettuakin. Saa sitten nähdä miten vuosikymmeniä maalla maalaistalossa asuneet sopeutuvat rivitaloelämään, mutta tällä hetkellä ainakin ovat kovin tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa ja varsinkin siihen, että kauppa on ihan oikeasti kävelymatkan päässä, samoin pankki ja apteekki sekä kirjasto. Minulla on paha kutina siitä, että heistä tulee nyt kirjaston vakiasiakkaita.

No, tämä kotitalo on siis jäänyt tyhjäksi, mikä ei ole sinänsä hyvä juttu, koska aution näköinen ja oloinen yksinäinen talo houkuttelee helposti kaiken maailman murtovarkaita ja vandaaleja tekemään tihutöitä. Eikä tämä olisi edes sataprosenttisen turha kohde murtovarkaalle, koska osa vanhempien huonekaluista on edelleen täällä, kaikki eivät mahtuneet uuteen asuntoon ja toisaalta he uusivatkin joitain huonekaluja kokonaan. Minä sitten ole täällä viettänyt aikaa ja pitänyt taloa asutun näköisenä.
Ja voin sanoa, että kyllä on hiljaista! Talossa kun ei ole ketään nyt niin sen oikein kunnolla huomaa. Oikein nautin tästä rauhasta. Maltan tuskin odottaa, että se uusi talo joskus valmistuu, mutta se rakennusaika tulee olemaan kyllä kaikkea muuta kuin rauhallista.

10.2.11

Mies ja rahat

Joulukuussa pohdiskelin täälläkin sitä, mitä teen, jos se miesystäväni alkaa kysellä näistä omaisuusasioista. Toinen kommentoijista kirjoitti että ihan työtä tekemällä on mahdollista saavuttaa mainitsemani asiat eli iso, uusi ja törkeän kallis vuokrakämppä, tuliterä auto ja ison omakotitalon rakennussuunnitelmat, puhumattakaan nyt sellaisista pikkuasioista kuin shoppailumatka New Yorkiin, rantaloma Australiaan, koruja, vaatteita, sisustusta, ravintolailtoja ja niin edelleen, varsinkin kun on juuri irtisanoutunut töistä eikä takana ole mitään vuosikymmenien uraa jossain huippujohdossa... Joo, tästä yhtälöstä puuttuu yksi tekijä.

Siitä ei niin kauhean kauaa ole, kun tämä mies (roikkuu siis kuvioissa edelleen, kiitos kysymästä. Nimitetään häntä jatkossa vaikkapa Jussiksi.) otti asian puheeksi. Niin, ei se nyt tosiaan ole ihan läpihuutojuttu ja laatusohvalla loikoillessa design-lampun valossa, katsellessa leffaa kohtuullisesta kotiteatterijärjestelmästä saattaa putkahtaa tällaisia kysymyksiä mieleen.
Eipä siinä muuta oikein voi kuin kertoa totuus, varsinkin kun se kuitenkin kestää päivänvalon eli en ole mikään miss mafioso. Mitäpä Jussi siihen voi muuta sanoa kuin että aha, kävipä sulla melkoinen tuuri.

En minä tietenkään alkanut erikseen luetella tilien loppusummia tai edes suuruusluokkia eikä Jussi niitä edes kysellyt. Hänellä itsellään on jonkinlaista näppituntumaa osakesijoittamiseen, kuulemma pienehköllä rahasummalla leikkii niiden kanssa aina joutessaan. Minähän en ole mikään asiantuntija sillä alalla, kun omat jutut on ammattilaisten käsissä, mutta jotain sentään olen niistäkin oppinut ajan kanssa. Talousasioista tulikin juteltua noin suht yleisellä tasolla pidemmänkin aikaa.

9.2.11

To blog or not to blog

Uskokaa tai älkää, mutta minulta on loppuneet kirjoittamisen aiheet. Ei tästä tullut mitään ultimate-shoppailublogia, kas kun en minä viitsi raportoida jokaista ostamaani vessapaperirullaa tai vehnäjauhopakettia. Ja pahin shoppailunhimokin on jäänyt taakse, tällä hetkellä minusta tuntuu että minulla on kaikkea mitä tarvitsen toistaiseksi ja aika paljon enemmänkin ja toisaalta taas kaupoista on loppunut ostettavaksi kelpuuttamani tuotteet. Olen tässä oloneuvoksena ollessani kierrellyt kotikaupunkini ja parin muun suuremman kaupungin tavarataloja ja pikkuliikkeitä läpi peraten tarjonnasta potentiaalisesti kiinnostavia tuotteita. Nyt kerta kaikkiaan tuntuu siltä, ettei vain löydy enää mitään uutta ja kiinnostavaa. (Huomautus: kun puhun shoppailusta, en tarkoita sitä että aina ostaisin kaikenlaista vaan minulle shoppailu on enemmänkin liikkeissä kiertelyä ja mahdollisesti kiinnostavien kohteien bongailua.) Odotan innolla sitä Australianmatkaani ja myöhemmälle keväälle suunnittelemaani matkaa Britanniaan. Ei nyt koko maailmasta ole voinut loppua mieluisat asiat.

No, jos ihan umpirehellinen olen, niin ne kirjat ovat edelleen heikko kohta ja Amazonilta tuli tuossa jonain päivänä kaikkien tilausten äitee: reilu parikymmentä kirjaa, joita ilman vain ei voi olla ja näiden lisäksi vielä Kindle, Amazonin digitaalinen lukulaite.
Kirjojen lisäksi lehdet ovat mukavaa ajanvietettä ja kun löysin Lehtitorin, uskaltauduin tilailemaan ulkomaisiakin lehtiä enemmässä määrin (ei, tämä ei ole maksettu mainos). Ai vitsit, en malta odottaa sitä että viimeisetkin tilaukset lähtevät tulemaan.

Huolimatta puolittaisesta taukoilusta, en lopeta blogiani ainakaan vielä, tälläkin hetkellä päässä pyörii muutamia aiheita, joista pitäisi jotain ehkä sanoa.