27.10.10

Mutta entäs kaverit?

Kuten kirjoitin, olen päättänyt olla yhtä onnellinen kuin tähänkin asti, huolimatta omaisuuden yhtäkkisestä paisumisesta. Päätöstä horjuttaa kuitenkin yksi asia: kaverit. Miten he suhtautuvat tähän? Ovat kateellisia? Yrittävät hyötyä tilanteesta itse? Alkavat vältellä minua? Ja mikä kaikkein pahinta: entä jos koko juttu leviää julkisuuteen?

Tällä hetkellä melkein koko totuuden tietää vain perheeni, jota on vannotettu olemaan pääasiassa hiljaa. Yksi kaveri, itsekin varakkaasta perheestä oleva tietää myös aika paljon, muttei rahasummia. Hänelle uskalsin kertoa, koska jotenkin kaikista ihmisistä uskoin juuri hänen suhtautuvan minuun sen jälkeenkin vielä normaalisti. Näin on toistaiseksi asiat olleetkin, luojan kiitos.
Mutta tässä nyt vähitellen pitäisi alkaa muillekin tutuille selitellä jotain, pääasiassa että miksi irtisanoutui töistä, miksi muuttaa uuteen kämppään, miksi sitä ja miksi tätä. Aion kertoa kyllä totuuden, sen että napsahti satumainen onni kohdalle ja kaukaiselta sukulaiselta tuli pikkuperintö. Tarinassa on vain se vika, että se kuulostaa juuri niin uskomattomalta kuin se onkin.

Entäs sitten miespuoliset kaverit? Jos jossain vaiheessa asun puolen kartanon kokoisessa omakotitalossa, pihassa kellistelee kallis katumaasturi ja tallissa piilossa, aurinkoisia ilmoja odottamassa on sekä iso moottoripyörä (päätin että aion ajaa prätkäkortin ensi kesänä) sekä tuliterä Aston Martin, niin jo ihan pelkkien taloudellisten näkökulmien pohjalta: eikö se sinkkutyttönen kannattaisi iskeä pois kuleksimasta vapailla markkinoilla? Jos jotain ikinä toivon, niin nimenomaan sitä ettei näille putkahda tämä ajatus mieleenkään.

Muutenkin tuo toinen sukupuoli rassaa nyt pahasti. Minulla ei ole ollut minkäänlaista vakiintunutta tai edes sellaiseksi kuviteltua suhdetta reiluun vuoteen, joitain hassuja säätöjä vain, jotka eivät ole edes makuuhuoneen kynnykselle asti ehtineet. Voin tunnustaa että silloin puolitoista vuotta sitten tuli sen verran pahasti takkiin parisuhdesektorilla ettei ole sen jälkeen oikein kiinnostanut viritellä mitään. Nyt kiinnostaa vielä vähemmän.
Koska en aio piilotella rahojani ja ajaa vanhalla Ladalla tai asua jossain kaupungin halvimmassa vuokrakämpässä, näkyy väistämättä ulospäin, että tuolla on rahaa vähän enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Muuttuuko jokainen ihmissuhteen alku miehen puolelta omaisuuden metsästykseksi? Vai alkaako kateus vaivata kun itsellä on työsuhde-Ford ja toisella ikioma, velaton Hummer (joo, ei pelkoa, että mä Hummeriin sortuisin, mutta noin esimerkkinä)? Tuleeko mistään suhteesta mitään, jos miehellä joko vilisee dollarinkuvat silmissä kuin hedelmäpelin rullat tai sitten naama on kateudesta ja katkeruudesta vihertävä?

Pelkäänkin, että kuolen rikkaana, mutta yksin... 

6 kommenttia:

  1. Tuskin yksin jäät, mutta tarkkana saa olla.

    Toisaalta, olisiko siitä haittaa, jos mies olisi kiinnostunut - ei rahasta vaan esim. sijoitustoiminnasta? Jos miehellä olisi vaikkapa jo oma osakesalkku hankittuna, hän voisi ehkä osata arvostaa omaisuuden hallintaa ja sen säilyttämistä paremmin kuin keskivertotuhlaajapoika. Siitä vain Kauppalehden osakepalstaa seuraamaan ja tutustumaan ihmisiin!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Voihan tuo sijoitus- ynnä muu rahan parissa puljaaminen olla se yhdistävä harrastuskin :)

    VastaaPoista
  3. Hei,
    mielenkiintoinen uusi löytö tämä blogisi. Kirjoitat oikein kivasti :) Itse jäin tässä vähän aikaa sitten miettimään ihan samaa, vaikka vasta odottelen sitä amerikansukulaisen löytymistä. Edellinen suhteeni nimittäin päättyi osittain siitä syystä, että olen paremmin koulutettu kuin eksäni, ja siksi myös ansaitsen häntä paremmin. Se söi liikaa hänen itsetuntoaan, ja hän ei kai oikein kokennut pystyvänsä pätemään millään sektorilla (vaikken itse tätä kyllä ihan näin nähnyt).

    Ja tässä kuitenkin puhuttiin ihan vain tavallisen palkan mittakaavoissa olevista summista, joten siksi aloinkin pohtia tilannetta, jossa itsellä olisi erittäinkin paljon enemmän varallisuutta kuin miehellä. Vaikuttaisiko se juurikin niin, että toinen kokisi tilanteen niin epämiellyttäväksi, että suhde ei sen takia toimisi? Kyse ei siis niinkään ole kateudesta, vaan ehkä jostain riittämättömyyden tunteesta. Olen joskus sivunnut aihetta muutaman ystäväni miehen kanssa, ja ollut aika yllättynyt siitä, miten osa heistä on melko suoraan sanonut, että heitä kyllä rassaisi jos vaimo tienaisi enemmän. No, tämä satunnaisotanta ei nyt välttämättä kerro mitään, mutta itselle oli vain yllättävä seikka huomata...

    Tämä kommentti ei kyllä nyt varmaan lohduttanut yhtään, sori :)

    VastaaPoista
  4. Voi voi, anonyymi, tuota minä pelkäänkin. Se ei kyllä ole mikään uusi ongelma, vaan tuttua jo aiemmilta vuosilta. Tekninen koulutus naisella ja kohtuullisen hyvä palkkataso ovat joillekin miehille ja heidän itsetunnolleen liian kova pala. Ihan totta ja me elämme muka 2000-lukua! Jotkut miehet alkavat vähätellä ("no kyllä nyt kuka tahansa pystyy jotku inssinpaperit hommaamaan, mäkin jos vähän viitsisin") tai sitten se alkavat surkimuksiksi ("noku mä vaan oon tällanen pienipalkkanen luuseri, niin voisit sä mulle ny ees uudet autostereot ostaa"). Joo, ei pitäisi yleistää ja varmasti on olemassa miehiä, jotka eivät tällaiseen sorru, mutta minkä kiven alta niitä löytyy, se vielä on selvittämättä...

    VastaaPoista
  5. Niinpä, miehiselle itsetunnolle on yllättävän kova paikka, jos nainen ansaitsee miestä enemmän. The solution: etsit kumppania purjehdusseuralta... ;)

    VastaaPoista
  6. Jotain tällaista vähän kävi mielessäkin :D

    VastaaPoista