Jo heti vuodenvaihteen jälkeen päätin yrittää taistella järjetöntä iltavirkkuutta vastaan yrittämällä mönkiä punkasta pihalle ennen puolta päivää. No se on onnistunut kohtuullisen kiitettävästi enkä ole sotkenut vuorokausirytmiäni kovin pahasti. "Kovin pahasti" tarkoittaa sitä, että kiitos töissä käyvän Jussin, herään yleensä arkiaamuina jossain seiskan ja kasin välillä ja kampean pystyyn myös silloin. Iltasella kuitenkin tulee yleensä valvottua puolille öin tai ylikin, mutta onneksi päivällä voi ottaa nokoset. Päiväunista onkin tullut uusin paheeni.
Mutta ei ne päiväunet ole ongelma, jos ne eivät lipsahda 3-4 tunnin hirsien vetelyksi, jolloin nukkumattia voi odottaa seuraavan kerran kylään vasta aamuyöstä. Ongelma on se, että läheskään jokaisena päivänä tässä kesälläkään ei ole ollut mitään aikataulutettua, tähdellistä tekemistä. Liian helposti sitä sitten jää lorvimaan tietokoneen ääreen tai lehtipinon sekaan ja yhtäkkiä huomaa päivän olevan ohitse. Talvella sen vielä sulattaakin, mutta kesäpäivien tuhlaaminen tällä tavalla on suoranainen rikos. Mutta mikä neuvoksi?
Helppoa: tekee itselleen päiväohjelman. Tunti surffailua. Tunti lukemista. Tunti ulkoilua. Sitten kauppaan ja syömään. Tunti tai pari puutarhanhoitoa ja kännykkä muistuttaa aina kun on aika vaihtaa hommia. Kännykässä on myös herätys päivätorkuilta, jotta nekään eivät venähdä turhan pitksiksi. Tokikaan ohjelma ei ole mikään kiveen hakattu kalenteri vaan siitä joustetaan tarpeen ja fiiliksen mukaan. Koska harvoja asioita on ihan pakko tehdä tietyllä kellonlyömällä, ohjelma on erittäin avoin erilaisille extempore-jutuille. Päiväni muuttuivat tämän myötä mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi.
Heh hyvä idea tuo muistutus kännykässä! Itse olin myös vähän aikaa työttömänä ja kyllä siinä oma hohtonsa oli mutta pidemmän päälle alkoi vähän nyppiä :D
VastaaPoista