Talonrakennusprojekti on edennyt sellaiselle mallille, että kohta pitäisi alkaa oikeasti päättää sellaisia pieniä yksityiskohtia kuin pintamateriaalit, värit, tapetit, keittiökalusteet ja niin edelleen. Minä ainakin olen ihan toivoton miettimään mitään värejä tai seiniä tai pintoja. Esimerkiksi seinien maaleissa on niin paljon valinnanvaraa, että päätä huimaa. Sitten yrittää vain oman mielipiteen mukaan katsoa, että juu, tuo olisi tosi nätti sävy ja tuo ja tuo ja tuokin ja tuo itse asiassa vasta nätti onkin. Lopulta tykättyjä värejä on noin tusinan verran vaikka vasta yhden valmistajan tuotteet on käyty läpi. Sitten pitäisi miettiä, että miten mikäkin sopisi sisustukseen, miltä näyttäisi jonkin huoneen seinällä ja siinä minä olen loputtoman huono. Sitten näkee esittelykuvia, missä seiniin on sudittu jokin sinällään ihan kamalalta näyttänyt väri, mutta seinässä se ei näytäkään sitten enää lainkaan niin pahalta. Arkkitehti päätyikin ehdottamaan sisustussuunnittelijaa ensimmäisen kahden tunnin jälkeen.
Myönnän että minulla on ollut vahvoja ennakkoluuloja sisustussuunnittelijoita kohtaan vaikka olen joskus aikaisemmin heittänyt täällä blogissakin ajatuksen siihen suuntaan. Kiitos siitä kuuluu ehkä suurimmaksi osaksi sisustuslehdille ja -tv-ohjelmille, joissa sommitellaan steriili, moderni ja kylmänkalsea sisustus puhtaanvalkoiseen tilaan ja nk. lämpöä sanotaan tuotavan jollain yksittäisellä shokkivärisellä elementillä. Kiitos juu, muttei minulle sellaista, minä haluan omannäköistä enkä ollenkaan niin modernia. Pääpiirteissään tyylihän on jo päätetty, mutta yksityiskohdissa ja esimerkiksi juuri niissä värisävyissä on vielä paljonkin valinnanvaraa ja mietittävää.
Koska minä en yleensä tiedä mitä minä haluan (saatan tietää mitä en halua, mutta muuten kenttä onkin sitten auki), on parhaaksi metodiksi näissä suunnittelujutuissa osoittautunut se, että ensin jutellaan arkkitehdin/suunnittelijan/muun ammattilaisen kanssa pääpiirteitä selviksi ja sitten ammattilainen tekee ehdotuksen tai useamman kuvina. Kuvista minä näen jo heti paljon paremmin, mitä haluan ja mikä ei minusta oikein toimi. Sitten taas vähän jutellaan ehdotuksista ja yleensä tässä vaiheessa tuleekin paljon taas lisää ideoita. Ja sen jälkeen uutta suunnitelmaa paperille, asiantuntija tekee taas. Minä olen aina avoin niille ehdotuksille, jotka alkavat sanoilla: "Minä itse tekisin näin..." Kun perusteellisesti molemmat/kaikki osapuolet asiaan perehtyvät, ei yleensä tarvita enää useampia kierroksia kun pöydällä on valmis ja minä olen tyytyväinen tulokseen. Toivottavasti myös muut osapuolet ovat tyytyväisiä saamaansa maksuun työstään ja tyytyväisenä toimistosta lähtevään asiakkaaseen.
Virallinen osoitteeni on edelleen kaupungissa ja viihdyn tuossa kaupunkiasunnossani vähän turhan hyvin. Viime aikoina onkin alkanut mielessä kaihertaa yhä enemmän ja enemmän sellainen ajatus, että jospa jättäisi sen asunnon myös kaupunkiin, vara-asunnoksi niitä aamuöitä varten, jolloin ei jaksa jonottaa taksia bileillan jälkeen pakkasessa ja räntäsateessa kun luottotaksikuskikin on nukkumassa. Niin, olisi sittenkin pitänyt se asunto ostaa eikä vain vuokrata! Kommenteissa moni sitä moittikin, että miksen ostanut, miksi vuokrasin, mutta kun se oli tarkoitettu ihan vain väliaikaisratkaisuksi. Tosin nykyinen asunto on todellakin kiva ja viihtyisä ja nyt jo sisustettukin eikä sitä saa ostettua, vuokrattua ja minulla on sen verran ylimääräistä että vuokran pystyn maksamaan, niin että ehkä se nyt ei ole maailman kauhein asia. Mutta katsotaan mitä eteen tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti