Olen täällä blogissa maininnut joitain kertoja olevani ainakin jossain määrin kiinnostunut hevosista ja ratsastusurheilusta. Itseltä löytyy se tavallinen tarina: muksuna lähitallin alkeiskurssille ja hevosen selässä viihdyin teinivuosiin asti, mutta viimeistään opiskelemaan lähtiessä harrastus jäi. Myöhemmin olen viritellyt sitä uudelleen tulille satunnaisella ja täysin päämäärättömällä hevostelulla.
Itse ratsastamisen lisäksi tykkään myös katsella ratsastuskilpailuja. Niinpä muutaman viikon takainen HIHS oli merkitty kalenteriin jo hyvissä ajoin. Täydet neljä päivää, kiitos! Esteratsastuksessa on oma jännitysmomenttinsa, mutta kouluratsastus on lajeista ehdoton lempparini. Tosin minun saattaa olla aihetta tarkistaa kantaani sen jälkeen kun keväisillä ja kesäisillä reissuilla onnistuin änkemään itseni Britanniassa sekä laukkaradan katsomoon että poolopeliin. Kotimaan kamaralla kävin katsomassa myös kenttäratsastusta, varsinkin sitä maastoesteosuutta.
Jussi vanhempineen sai minut houkuteltua myös raviradalle kesällä. Sivistyksessäni on ollut ravipäivän mentävä aukko tähän asti, vaikka aina sivusilmällä olen seuraillut kotimaan raviuutisiakin ja joskus vähän ulkomaisiakin (muistan kyllä kohun, joka syntyi Passionate Kempin voitettua Orsi Magnellin). Itse en tohtinut vedonlyöntiin sotkea käsiäni, sen verran olen telkusta raveja katsonut, ettei siinä tarvita kuin yksi laukka kriittisessä kohdassa tai sisäradalle pussiin jääminen, kun saa se veikattu valjakko heittää kaikki toiveet voitosta. Olisi noista laukoistakin voinut vetoa lyödä, mutta siitä puuhasta tiedän ja ymmärrän vielä vähemmän kuin raveista. Sitä paitsi minun suosikkini oli kaikissa laukkalähdöissä se joukon ainoa kimo, jos sellainen sattui olemaan mukana. Ei siis tulevaisuutta vedonlyönnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti