29.1.11

Ulkonäkökirurgiaa?

Rapakon takana (ja vähän tälläkin puolella) tuntuu olevan julkkisten keskuudessa trendinä se, että yhtä jos toista kohtaa ruumiista laitellaan leikkauspöydällä tai muuten vain lääkärin avustuksella entistä ehompaan malliin. Vähemmistössä taitavat olla jo ne näyttelijät, laulajat ja mallit, joille ei ole tehty mitään yksinomaan ulkonäköä parantavia toimenpiteitä.

Kaveripiirissä tuli juuri keskustelua tuommoisista leikkauksista, koska yksi meistä on menossa otattamaan itselleen silikonirinnat. Ei turhamaisuuttaan vaan siksi, että hänellä nyt vain ei ole rintoja vaikka murrosiästä on kulunut kohta vuosikymmen. Tai on, AA-kuppi tai sinne päin. Hän on harkinnut tätä pitkään ja nyt on saanut säästettyä sen verran kasaan, että pääsee laadukkaalle yksityiselle. Tarkoitus ei ole kuulemma ottaa mitään litran lolloja vaan sen verran, että saisi edes se A- tai B-kupin. Nyt on leikkausaika varattu ja jännittää kovasti.
Keskustelu kääntyi itten hintoihin ja siihen että maksavathan nuo kauneusleikkaukset, varsinkin jos ja kun yksityisellä niitä teettää. No mites minä sitten, kun valuuttaa riittäisi vaikka vaihtaisi koko kropan?

Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että kauneusleikkaukset pthyi, vain pinnalliset ja epätoivoiset luuserit turvautuvat sellaisiin. No, ikä hioo mielipiteitä vähän tasaisemmiksi ja ymmärrän esimerkiksi sataprosenttisesti tämän kaverini valinnan käydä hakemassa leikkaussalista niitä muotoja, jotka luoja unohti antaa. Ja muutenkin, kuka tekee mitä itse haluaa, ei se minulta ole pois, jos joku ulkonäköään parantelee keinotekoisin konstein. Jos ihan tarkkaan tulkitaan, onhan esimerkiksi meikkaus, hiusten värjäys ja muotoilu, rakennekynnet, kynsilakka ja muut tällaiset jutut myös ulkonäön keinotekoista parantelua, tosin tietysti vain hetkellistä, ei pysyvää.

Menisinkö sitten itse plastiikkakirurgin pöydälle? No enpä taida. Ei sillä että olisin täydellinen kaunis nyt. Ehei, nenäni voisi kaivata kaventamista, huuliinkin voisi täytettä laittaa, rinnat eivät ole kovin kummallisen kokoiset ja voisihan niitäkin muotoilla vähän toisen mallisiksi, reisistä saisi hyvin ylimääräistä rasvaa rintojen suurentamiseen, ahterista riittäisi vielä kavereillekin. Muutamia listatakseni.
Sitten tuleekin tämä suurin mutta. Lueskelin tuossa esimerkiksi Terveystalon rasvaimu-esittelyä, jossa lukee että rasvanottokohdassa käytetään painetekstiiliä 4 viikkoa. Siis neljä viikkoa! Kuukausi! Silmäluomileikkaustenkin sairaslomat ovat pari, kolme viikkoa, sama juttu jonkin kasvojenkohotusleikkauksen jälkeen vaikka joka paikassa muistetaan mainita, että kivut ovat lieviä, lyhytaikaisia ja lääkittävissä tavallisilla särkylääkkeillä. Joo, en ole töissä että se sairasloma olisi mikään ongelma, mutta silti en kyllä halua itse testata, että ovatko nuo nyt oikeasti niin helppoja toimenpiteitä kuin eri klinikoiden sivuilla mainostetaan. En kertakaikkiaan halua nähdä sitä vaivaa (ja kärsimystä?) ulkonäköni eteen että menisin leikattavaksi, vaikka raha ei olisikaan ongelma. Käyn mieluummin hemmottelemassa itseäni kasvohoidoissa, hieronnassa ja joogassa kuin lääkärissä.

26.1.11

Pietari

Terveiset talvisesta Pietarista. Nyt on sitten Venäjänkin valloitus alkanut!
En tiedä mitä minun pitäisi kirjoittaa Pietarista. Tai edes ajatella. Se on hieno kaupunki ja toisaalta taas ei. Paljon kaikkea upeata, vanhaa, historiaa, mutta miten paljon se onkaan vain pelkkää pintaa.
Joka tapauksessa olin iloinen siitä, että mukana oli muutaman kerran Pietarissa käynyt ystäväni, joten en ollut ihan pihalla. Myönnän että minulla oli ennakkoluuloja Venäjää ja venäläisiä kohtaan enkä olisi lähtenyt Pietariin omine nokkineni. Kaupungin tavat tunteva kaveri olikin parasta mitä voin keksiä. Lisäksi hänellä oli muutamia tuttujakin jo Pietarin liepeillä, joten pääsin tutustumaan venäläiseen kotiinkin hänen siivellään. Oma venäjänkielentaitoni on alkeellinen, vaikka jonkun kurssin olenkin sitä lukenut opiskeluaikana, onneksi he puhuivat englantia melko hyvin joten en jäänyt keskustelusta ulos.
Nähtävyyksiäkin tuli tietysti kierrettyä niin paljon että joka ilta jalat olivat muhennosta. Talvessa on se hyvä puoli, että turisteja oli meidän lisäksi liikkeellä todella niukasti. Ravintoloissa tuli käytyä ja syötyä hyvin. Rakastuin niin blineihin ja kaviaarikaan ei muuten ole yhtään hassumpaa. Mariinskissa kävimme myös hetken mielijohteesta.

Ja shoppailtua, ennen kaikkea shoppailtua. Ei ehkä niin paljon ostettua tavaraa lopulta, mutta kierreltyä loputtomia loisteliaita liikkeitä ja tavarataloja. Skandinaavisesta yksinkertaisesta tyylikkyydestä ei ollut tietoakaan vaan kaikki oli koristeellisempaa. Siinä meni tällaisen suomalaistytön pää ihan sekaisin.

Mutta Pietariin lähdemme kaverin kanssa toistamiseenkin. Ehkä jonain päivänä yksinkin.

14.1.11

Puutarhan kasvit

Saan kohta kirjaston tädeiltä puolihullun, ellen peräti jo kokohullun leiman otsaani, sillä kannan kirjastosta jatkuvasti kotiin yhä uusia puutarhakirjoja ja välillä sellaisiakin, jotka olen jo lukenut. Väitän että mikään muu ei pidä kaamosmasennusta niin hyvin loitolla kuin puutarhakirjat ja oman puutarhan suunnittelu. Paitsi ehkä matka jonnekin aurinkoon ja lämpimään.
Olen käynyt mielessäni jo läpi kasveja, joita haluaisin ainakin kokeilla. Jaottelen kasvit viiteen kategoriaan: ehdottomasti ei, ehkä ei, ehkä kyllä, ehdottomasti kyllä ja ei voi tietää. En ole toistaiseksi ottanut huomioon erityisesti kasvupaikkavaatimuksia vaan katsonut ihan pelkkää ulkonäköä.

Tämä lista on peräisin "Piha ja puutarha" - sarjan "Kestävät koristekasvit" - kirjasta.

PIENET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kauniita kuin mitkä.
Atsaleat - ehdottomasti kyllä. Perustelu sama kuin yllä.
Hortensiat - ehkä ei. En ole koskaan oikein lämmennyt hortensioille. Jotenkin on sellainen mielikuva, että niiden lakastuvat kukinnot näyttävät ikäviltä vaikka kukinta itse on tietysti todella näyttävää.
Höyhenpensas - ehdottomasti kyllä. Todella kaunis pensas ainakin kuvien perusteella, luonnossa en ole tätä nähnyt koskaan.
Kirsikat ja mantelit - ehdottomasti kyllä. Talvenarkoja, mutta niin kauniita, että olen valmis kokeilemaan.
Mahonia - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta kuvien perusteella näyttää hyvältä.
Näsiä - ehdottomasti kyllä. Kevät ei tule ilman sipulikukkia, muttei myöskään ilman näsiää. Luonnonvarainenkin on jo kaunis, mutta jossain olen nähnyt sellaisenkin näsiän, jonka kukat olivat kerrotut.
Pensasangervot - ehkä ei. Asiallisesti ottaen tietysti ihan kauniita, mutta jotenkin en näistäkään piittaa. Voin tietysti antaa mahdollisuuden, jos joskus tulee sellainen tilanne eteen, mutta toistaiseksi nyt kuitenkin ehkä ei - listalla.
Pensashanhikit - ehkä ei. Jotenkin vain niin yleinen ja toisaalta lehdettömänä aikamoisen risukon näköinen. Vaikka värejä kyllä löytyy joka lähtöön ja kukkiessaan ovat kovin kauniita...
Ruusukvitteni - ehdottomasti kyllä. Ainakin japaninruusukvitteni on todella kaunis ja tiettävästi menestynyt Tampereenkin korkeudella.
Väriherneet - ehkä ei. Tuntematon suku, muttei oikein nappaa.

KESKIKOKOISET KUKKAPENSAAT
Alppiruusut - ehdottomasti kyllä. Kelpaavat myös isompina lajikkeina.
Kultaherukka - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeillakin.
Hortensiat - ehkä ei, edelleenkään.
Kotakuusamat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta ainakin tuon kirjan kuvan perusteella tarhakotakuusamaa voisin harkita. On kylläkin varsin talvenarka.
Marjaomenapensas - ehkä kyllä. Voisi melkein mennä myös sarjaan ehdottomasti kyllä, tuollaiset omenapuiden kaltaiset, kauniisti kukkivat pensaat ovat aina suosikkeja, mutta jotenkin minusta tuntuu, että niitä varmasti ilmaantuu pihaan muutenkin vaikkei juuri tätä lajia hankkisikaan.
Onnenpensaat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta aikainen kukinta lumien sulettua ja ennen lehtien puhkeamista houkuttelee kovasti. Olisi varmasti kiva piristys keväiseen puutarhaan.
Pajuangervot - ehkä ei. Jotenkin sellainen neäääh. Kauniita kyllä joo, mutta joku tökkii.
Virpiangervot - ehkä ei. Onhan tietysti norjanavgervo kaunis, mutta luulen näiden olevan pensasangervojen tapaan risuisen näköisiä talvisaikaan ja kovin yleisiä nämäkin ovat.

SUURET KUKKAPENSAAT
Heidet - ehkä ei. Tai no miksi ei. En tiedä. Olisivathan nuo kukkiessaan kauniita ja marjatkin ovat nättejä.
Hernepensaat - ehkä kyllä. Tai siis on hyvin todennäköistä, että pihasta tätä tulee löytymään, koska tuossa yhdellä pihan nurkalla jotain noista lajeista kasvaakin eikä ollut tarkoitus juuria sitä pois sieltä.
Jasmikkeet - ehdottomasti kyllä. Jos se tuoksuu hyvältä, se löytyy minun puutarhasta.
Kellokuusama - ehkä ei. Tuntematon, ei herätä suurta innostusta kuvan tai kuvauksen perusteella, vaikka kai tämäkin tuoksuu hyvältä.
Kuusamat - ehkä kyllä. Kukkiessaan kauniita ja tuoksua löytyy.
Syreenit - ehdottomasti kyllä. Sama perustelu kuin jasmikkeella. Ja ovathan nuo äärimmäisen kauniitakin, vaikka kaikki lajikkeet eivät tuoksukaan kovin voimakkaasti.
Tuomipihlajat - ehkä ei. En näe tässä mitään niin erikoista, että ehdottomasti haluaisin puutarhaani.

MAANPEITEPENSAAT
Hanhikit - ehkä ei. Edelleenkään ei oikein kiinnosta.
Kääpiökoiranheisi - ehkä ei. Tuntematon kasvi, ei jaksa kiinnostaa ihan hirveästi.
Lamoherukka - ehkä kyllä. Jos en nyt sekoita tätä johonkin muuhun, tämä puhkeaa lehteen aikaisin keväällä ja syysväri on kuvankin perusteella loistelias. Kuulostaa hyvältä.
Kääpiökanukka - ehkä ei. En tunne.
Kirsikat - ehkä kyllä. Ylipäänsä en tiedä tulenko käyttämään maanpeitekasveja kovinkaan paljon, mutta tämä olisi kyllä kaunis. Katsotaan.
Pajut - ehkä kyllä. Vähän sama perustelu kuin yllä.
Pensasangervot - ehkä ei. Jopa näitä angervoja piisaa joka lajia. Ei jaksa vieläkään innostaa.
Puolukat - ehkä kyllä. Olisipas kiva saada puolukkaa omasta pihasta, mutta täytyy selvittää, millaisen kasvupaikan ne vaativat.
Seppelvarpu - ehkä kyllä. Olisi kaunis maanpeitepensas ja erittäin tehokaskin sellainen.
Tuhkapensaat - ehkä kyllä. Mielenkiintoisen näköisiä.
Variksenmarja - ehkä kyllä. Sama juttu kuin puolukalla.
Vatukat - ehkä ei. En oikein pidä näitäkään kovin erikoisina.
Vihmat - ehkä kyllä. Tuntemattomia, mutta sen verran kauniit kukat näyttää olevan, että voisi vaikka kokeillakin.
Vuohenkuusamat - ehkä ei. En oikein pidä tuosta, en kylläkään tunne kasvia noin "henkilökohtaisesti".

PIENET LEHTIPENSAAT
Happomarjat - ehkä kyllä. Piikkisyys epäilyttää, mutta muutenhan nuo ovat kauniita.
Hopeapensas - ehkä ei. Nääh.
Kuusamat - ehkä ei. Näyttävät vaatimattomlta.
Lumimarjat - ehkä kyllä. Houkuttelevat tiettävästi lintuja ja nuo valkoiset marjat paljaissa pensaissa ovat mielenkiintoisen poikkeava. Ei ehkä ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne pihapiiriin.
Pajut - ehkä kyllä. Näitä löytyy hirveän paljon eri näköisinä ja kokoisinakin, muttan enpä tiedä ihan varmaksi.
Puksipuut - ehkä ei. Epävarma talvehtija eikä minusta sen näköinen, että kannattaisi vaivautua.
Taikinamarja - ehkä kyllä. Sama kuin lumimarjalla, että ehkä ei ihan pihaan, mutta jonnekin tuonne traktoritallien seinustoille koristeeksi.
Tuhkapensaat - ehkä ei. Tuntematon tai en ainakaan saa mitenkään päähäni, millaisia nämä ovat luonnossa oikeasti.

ISOT LEHTIPENSAAT
Aroniat - ehkä kyllä. Aika koristeellinen ja marjat kiinnostavat.
Heisiangervot - ehkä ei. Agervo-nimi aiheuttaa jo jonkinasteista vastenmielisyyttä ja luulen että tulen toimeen ilman niitäkin.
Kanukat - ehkä kyllä. Vaikka ovatkin aika yleisiä, niin ainakin tuo punavartinen korallikanukka kiehtoo.
Orapihlajat - ehkä ei. Ei oikein innosta, tosin näihinkin voisi tutustua vähän paremmin.
Paatsamat - ehkä ei. En tunne.
Pajut - ehkä kyllä, edelleen.
Pihlaja-angervo - ehkä ei. Kukkiessaan kyllä ihan kaunis, mutta minä en pidä niistä ruskeista, lakastuneista kukinnoista.
Pähkinäpensas - ehdottomasti kyllä. Jos minä en arvostaisikaan pähkinöitä, niin seudun oravat varmasti niin tekisivät.
Seljat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta näyttää ihan kauniilta.
Sorvarinpensaat - ehkä kyllä. Jo pelkkä upea syysväri on ihan riittävä peruste haalia näitä itselleen.
Samettisumakki - ehkä kyllä. Sen verran eksoottisen näköinen kaveri, että pitää ainakin kokeilla.
Tyrnit - ehkä kyllä. Tyrninmarjat kiinnostaisivat kovastikin ja onhan itse pensaskin kaunis hopeanhohtoisine lehtineet, mutta piikkisyys epäilyttää.
Vaahterat - ehdottomasti kyllä. Mongolianvaahteran syysväri on parhaimmillaan täysin mieletön ja pieni, kaunis japaninvaahtera voisi viihtyä jossain suojaisessa paikassa.

PENSASERIKOISUUKSIA
Helmipensaat - ehdottomasti kyllä, pelkän kuvan perusteella.
Herukat - ehkä ei. Marjaherukoita tulee, mutta tällaisilla koristeiksi tarkoitetuiööe herukoille en oikein lämpene. Vaikka kyllä tuossa ruusuherukassa olisi upea kukinta...
Kalmiat - ehkä kyllä. Tuntematon, mutta hyvin kauniin näköinen.
Kanervat - ehkä kyllä. Olen tottunut näihin syyskasveina pihalla ja haudoilla. Kyllä niitä varmaan jatkossakin tulee.
Kanukat - ehdottomasti kyllä. Oh, voi tuota ihanaa aasiankanukkaa ja mahtavan väristä kukkakanukkaa, joka ei kuitenkaan taida talvehtia meillä.
Kerria - ehkä ei. Tuntematon, mutta ei vaikuta kiinnostavalta.
Magnoliat - ehdottomasti kyllä, jos vain suinkin selviävät talvesta jotenkin.
Nietospensaat - ehkä kyllä. Näyttää sen verran kauniilta, että voisi kokeilla. Plussana ainakin joissain lajeissa/lajikkeissa mainittu hyvä tuoksu.
Nukka-angervo - ehkä ei. En jaksa lämmetä tälle ainakaan tämän kirjan perusteella.
Orjanlaakeri - ehkä kyllä. Ilmeisesti hippasen talvenarka kaveri, mutta nuo lehdet näyttävät sen verran villeiltä, että voisi vaikka kokeilla. Eikä haittaa ole siitäkään, jos noita ainavihantia lehtiä ja oksia voisi käyttää kukka-asetelmissa.
Syyssyrikkä - ehkä ei. En nyt oikein pääse edes juoneen, että mikä tämä on. Tuo kirjan kuvassa oleva yksilö kyllä näyttää kauniilta, mutta jotenkin luulen että ilmankin tulen toimeen.

RUUSUT
- kyllä, ehdottomasti ja joka sorttia. No, köynnös- ja runkoruusujen kohdalla voidaan tehdä pientä karsintaa, mutta muita kyllä haluan. Tietenkään pihalle ei mahdu kaikkia mahdollisia lajikkeita, mikä tulee luultavasti aiheuttamaan suurta tuskaa. Pitäisi ehkä suunnitella jotain listaa siitä, millä aloitetaan. Pihan nurkalla melkein itsestään kasvava juhannusruusu varjellaan kaikelta pahalta.

KÖYNNÖKSET
- nämä voinee sivuuttaa myös lyhyesti toteamalla, että jostain syystä köynnökset eivät tunnu minun jutulta ja isokiertoa eli valkokarhunköynnöstö eli elämänlankaa ei pihalle sitten kertakaikkiaan tule! Sen jälkeen kun se on kerran onnistuttu pihasta juurimaan pois, sitä ei sinne takaisin huolita. Kärhöt sen sijaan olisivat kyllä kauniita. Katsotaan. Kai sinne jonnekin muodostuu sellainen paikka, missä köynnös olisi paikallaan. Murehdin sitä sitten.

HAVUPENSAAT
- näistä voisi taas todeta että kiitos kyllä ja mielellään vähän kaikkia. Aivan erityisesti kiinnostavat tuollaiset poikkeavat muodot: pylväsmäiset, matalat, pallomaiset yms. Ja myös sinertävät tai muuten erikoisenväriset neulaset. Pihaan onkin tulossa pienimuotoinen (ainakin aluksi) havuosa, jossa kasvaa erilaisia havupensaita ja joitain isompia puitakin. En tosin ole vielä huomannut kysyä isältä, että miten suuri byrokraattinen pyöristys siitä tulisi, jos viljelyksessä olevilta pelloilta lohkotaisiin pihan jatkeeksi vähän lisätilaa...

13.1.11

Turvassa, osa 2

Eilisen tekstin aiheena oli talon murtosuojaus, mutta sitten olisi kiva, jos talo olisi jossain määrin suojassa myös muilta uhilta. Tulipalo lienee ehkä vakavin kuviteltavissa oleva uhka, vesivahinko tietysti toinen. On luojan lykky, että kotitilan lähellä ei ole minkäänlaista vesistöä, joka voisi edes pahasti tulviessaan uhata taloa. Olen nähnyt liikaa uutiskuvia Pohjanmaalta ja muualta, joissa jokivarsien taloissa lainehtii vesi kun joki taas kerran ylitti tulvarajat ja vakuutusyhtiö sanoo voi voi, muttei kuulu meille. Vesivahinkojen mahdollisuus rajoittuukin lähinnä erilaisiin putkistovuotoihin tai pesukoneiden ongelmiin.

Palovaroittimenhan laki määrää jo joka kotiin ja muistaakseni jokaiselle 60 neliölle omansa, jokaiseen kerrokseen omansa eikä pahitteeksi olisi lainkaan, jos jokaisessa makuuhuoneessa olisi omansa. Eikä se varoitin riitä, kun pitäisi olla elossa oleva patteri siinä ja muutenkin testattu että se on toimintakunnossa. Käsi ylös, joka kuukausittain sen tarkistaa? Häkävaroittimetkin kiinnostavat kovasti, koska jos yleensä ihmisiä tulipaloon kuolee, eivät he menehdy niinkään liekkeihin vaan häkään. En muista mistä tämän olen lukenut, muttei siitä niin kovin kauaa ole.

Sisäasianministeriön Turvallinen koti - sivuston mukaan tulipalon yleisin syttymissyy on avotuli ja minullehan on tulossa taloon puusauna (niitä asioita joista ei tingitä). Täytyy ottaa selvää kaikista mahdollisista rakennusmääräyksistä ja muista turvaseikoista, jotka puusaunaan liittyvät.

Näin maalla ei ukkonen ja salamaniskujen aiheuttamat sähköongelmat ole mitenkään tavattomia. Yleensä ukonilma aiheuttaa vain sähkökatkon tai jonkin sähkölaitteen hajoamisen, mutta kyllä se voi tulipalonkin saada aikaan. Sähkölaitteiden irrotus seinästä aina kun niitä ei tarvita onkin kuulunut kesärutiineihin kersasta asti ja noudattelen sitä vielä kaupungissakin, vaikkei olisi ehkä niin pakko. Lisäksi olen kuunnellut liikaa mummon kauhujuttuja siitä, kuinka pistorasioista iski lieskat ja pallosalama tuli savupiipusta sisään...
Sähkölaitteisiin on olemassa ylijännitesuojia ja jos haluaa oikein fiksu olla, sähkölaitos tarjoaa jonkinlaista koko talon ja myös ulkorakennukset kattavaa (tulevat samasta pääkeskuksesta) ylijännitesuojaa. Siitä täytyy ehdottomasti neuvotella paikallisen sähkölaitoksen kanssa, ihme ettei isä ole vielä ottanut asiaa hoitaakseen sen jälkeen kun yhtenä kesänä meni sekä pakastin että televisio. Ei onneksi sytyttänyt tulipaloa, mutta niinkin olisi voinut käydä huonolla onnella.
Lisäksi tuon paloturvallisuuden kanssa olisi monen monta muutakin asiaa muistettavana: alkusammutuskalusto, nuohous, pelastus- ja pelastautumistiet (en tiedä ovatko maaseudulla omakotitalossa niin merkittäviä asioita), palotarkastukset ja niin edelleen. Voi kuulkaa, muistettavaa on vaikka miten paljon.

12.1.11

Turvassa

Turvallisuusasiat ovat minua mietityttäneet jo aiemminkin, nyt niihin joudutaan palaamaan uudelleen, koska sen uuden taloni suunnittelu jatkuu ja tietenkin tulevan kotini suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon myös turvallisuusseikat. Eikä se johdu pelkästään rahasta vaan ihan yleisestä terveen järjen käytöstä. Tuskin kukaan vähävaraisempikaan suuresti riemastuu, jos huomaa asuntoonsa murtaudutun tai sen palaneen maan tasalle.
Niin todellakin, minä ainakin jaan turvallisuusseikat asumisessa kahteen osaan: ihmisen aiheuttamien uhkien esto (murrot, ilkivalta) ja vahinkojen aiheuttamien uhkien esto (tulipalo, vesivahinko jne). Ja sitten tietysti tietoturva, mutta sillä ei nyt ole talon rakentamisessa merkitystä. Sisäasiainministeriön nettisivuilta löytyy muuten hyödylliseksi osoittautunut Turvallinen koti - opas.

Tässä postauksessa mietin noita ihmisten aiheuttamia vaaroja eli käytännössä sitä, että kukaan ei pääse ainakaan helpolla ja ilman mainittavaa riskiä murtautumaan tulevaan talooni. Suurin ongelma on sijainti: se on yksinäinen talo, ei näkymää yleiselle tielle, ei naapureita näköetäisyydellä eli kukaan ei oletusarvoisesti näe, jos joku yrittää tulla sisälle väkisin. Tällä perusteella jopa videovalvonta voisi olla perusteltua. Kameran saisi yhdistettyä liiketunnistimeen ja valoon. Sehän on jo tuttua, että ulkovalot toimivat liiketunnistimella, mutta tässä tapauksessa valon lisäksi päälle napsahtaisi myös kamera.
No, en minä ensimmäiseksi ole videovalvontaa suunnittelemassa. Tuolla Turvallinen koti - sivustolla on esitetty tilastoa Helsingin alueen asuntomurtojen tekotavasta ja suunnilleen puolissa murroista on tultu sisälle oven kautta, tiirikoimalla, vääntämällä jne. Kunnollisen lukon, vahvan oven ja karmin merkitystä ei voine siis liikaa korostaa.
Ikkunat ne vasta ongelmallinen kohta ovatkin. Lasi menee rikki kun sitä lyö tarpeeksi kovaa, se tiedetään. Pihapiirissä, käden ulottuvilla ei siis saakaan säilyttää koskaan mitään lyömäaseeksi kelpaavaa, puutarhatyökalut, lumilapiot ja sen sellaiset aina lukkojen taakse varastoon. Sitten on tarjolla turvaheloja, karkaistua lasia ja vaikka mitä.

Markkinoilla on lukemattomat määrät kaikenlaisia hälyttimiä, ilmaisimia, sireenejä, järjestelmiä jotka ilmoittavat omistajalle tai vartiointiliikkeeseen, kameroita, valaisimia, turvalukkoja, varmuusketjuja, ovisilmiä, kassakaappeja ja vaikka mitä. En edes tiedä, onko kaikissa mitään järkeä ja toisaalta mitä järjestelmiä ikinä hankkiikaan, niiden pitäisi olla helppokäyttöisiä. Ylisuojautuminen ei luultavasti palvele ketään.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, turvallisuuteen liittyyä myös puutarhan suunnittelu. Se kun pitäisi turvallisuuskonsultin mukaan suunnitella sellaiseksi, että se ei tarjoaisi hyvää näkösuojaa murtovarkaille tai ilkivallantekijöille. Talon välitön ympäristö siis pitäisi olla suht avoin, ei korkeita pensaita ihan lähelle. Muutenkin avoimuutta suositellaan kovasti, mutta siinä tulee sitten vastaan omat mielihalut, koska en halua itselleni mitään isoa golfkenttä-nurmikkoa talon ympärille. Toistaiseksi kuitenkaan ei alustavaan puutarhasuunnitelmaan ole tarvinnut tehdä päivityksiä ja niitä katsotaan tarkemmin sitten kun talo on pystyssä ja näkee ihan oikeasti, miltä se näyttää.

Onneksi näissäkin asioissa voi kääntyä asiantuntevan turvallisuusfirman puoleen.

7.1.11

Lunta, lunta, lisää lunta

Kuten olen sanonut, rahallakaan ei saa ihan kaikkea. Ei esimerkiksi sitä, että vaikka huoltoyhtiö käy putsaamassa talon pihat ja parkkipaikat heti kun tulee hiutalekaan lunta, on katujen kunnossapito sitä sun tätä. Minulla sentään on vielä hyvä tilanne, koska minun ei tarvitse ängetä itseäni aamulla aikaisin ovesta ulos mennäkseni töihin vaan voin yleensä odotella puoleen päivään, että jos joku saisi sen jalkakäytävänkin aurattua. Kateeksi ei kuitenkaan käy niitä nilkkojaan myöten lumessa tarpovia, lumikasojen yli hyppiviä ihmisiä, joita luultavasti ketuttaa sataprosenttisesti jo ennen kuin he pääsevät lähellekään työpaikkaansa. Hyvä alku ihan mille tahansa päivälle. Uhosin jo vaihtavani uuden auton traktoriin, sellaiseen jossa on etukuormaaja, sillä luulisi pääsevän liikkumaan jokseenkin sutjakammin kuin autolla tai jalkaisin.

Näen jo unta siitä, että sitten joskus kun uusi taloni maalla on valmis, herään joku aamu siihen että lunta on tullut ainakin puolitoista metriä enkä pääse ovesta edes ulos. Mietin kuumeisesti, pitäisikö soittaa sille suunnittelevalle arkkitehdille, että haluan autotalliin sellaisen pienen muutoksen, että sinne pitää mahtua auton lisäksi traktori. Sitä ennen minun pitää opetella ajamaan traktoria sen verran kunnolla että uskallan tehdä lumitöitä omassa pihassakin tuhoamatta mitään.

Joo, tiedän, minulla ei nykyisin pyöri päässä muut kuin traktorit. Ja tuossa vieressä pöydällä on mukavia matkaesitteitä lämpimistä kohteista. Siihen Australian-reissuun on vielä aikaa ja toivon että ne tulvat ehtivät laskea ennen sitä...

5.1.11

Uusi harrastusprojekti

Pahoittelen että bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Minun on tunnustettava, että tuossa joulun välipäivinä saimme isän kanssa uuden harrastusprojektin ja sen parissa on nyt tullut puuhailtua vähän turhankin innokkaasti, ainakin jos äidiltä tai kavereilta kysytään. Äiti valittaa, että kun hän lähtee aamulla töihin, me lähdemme samaan aikaan projektimme kimppuun ja kun hän illalla tulee töistä, me olemme edelleen puuhailemassa. Kaverit puolestaan ovat sitä mieltä, ettei ole perusteltu syy jättää vastaamatta puhelimeen, jos kädet ovat kyynerpäitä myöden konerasvassa. Ihme marisijoita?

No, se projekti on vanha traktori ja sen entisöinti. Isä on pidemmän aikaa haaveillut sellaisesta ja hänellä olikin kiikarissa jo yksi sopiva "projektiraato", mutta silloin kun oli töissä, ei ollut aikaa ja myöhemmin ei ole vain ollut inspiraatiota aloittaa ja tietysti moinen entisöinti viimeisen päälle kustantaakin jotakin. Lisäksi joulun aikoihin saatiin raivattua konehalliin sopiva tilakin.
Minä puolestani en ymmärrä traktoreista tai tekniikasta juuri mitään, mutta vanhoja, hienosti entisöityjä koneita olen osannut aina ihailla. Nyt kun minulla on valuuttaa, isällä tietotaitoa ja molemmilla aikaa, tuntui hyvältä idealta alkaa kasailla yhdessä tällaista projektia. Siinä samalla isä uhkasi opettaa minullekin perusteita konetekniikasta, vanha traktori on huomattavasti kiitollisempi opetuskappale kuin nykyiset, jotka ovat enemmän tietotekniikkaa. Niin että mikäs tätä parempi kohde olisi tällaiseksi isä-tytär-harrasteprojektiksi?

Lähitulevaisuudessa on vielä tiedossa se Pietarin-viikonloppu, joten tässä ei todellakaan ehdi blogata ja vaikka ehtisikin, aihepiiri voisi olla turhan suppea.

3.1.11

Vielä yksi uuden vuoden lupaus

Edellisestä listasta puuttui yksi kriittinen kohta: yritän kaikin keinoin olla sotkematta vuorokausirytmiäni totaalisesti, vaikken töissä käykään. En tiedä muista, mutta itselläni käy liian helposti niin että tulee valvottua aamuyölle asti hyvän kirjan, netin tai telkkarin ääressä (puhumattakaan siivouksen aloittamisesta klo 00.30!) ja sitten päivällä nukun pitkälle yli puolen päivän. Työelämä piti nukkumisrytmin jokseenkin säännöllisenä, varsinkin maanantaiaamun pakolliset palaverit klo 9 olivat ihan ehdottomia, erityisesti koska palaverien ideana ei ollut se, että osallistujat nukkuvat siellä.

Jouluna alkoi nukkumisrytmi jo sakata pahoin. Olimme kai siskon kanssa hieman liioitelleet jet lagiamme Nykin reissun jälkeen tai jotain, koska joulupäivänä äiti herätteli minut suoraan ruokapöytään ja sanoi ettei ollut raaskinut herättää aikaisemminkaan. Tosin äiti oli saattanut nähdä minun huoneesta pilkottavan valoa vielä neljän aikaan aamuyöllä, koska joululahjaksi saatu kirja piti tietysti lukea loppuun...

No, koska arki on palannut luoksemme ja minulla kuitenkin aina silloin tällöin on erinnäisiä velvollisuuksia myös ennen neljää iltapäivällä, turvaudun kännykkääni. Iltaisin kännykkä muistuttaa yhden aikoihin, että hei kaveri, alapas kammeta sinne sängyn suuntaan vähitellen. Aamuisin herätys on kymmeneltä, mutta sen jälkeen on vielä lupa lojua sängyssä yhteentoista asti, jos ei ole mitään pakottavaa tarvetta nousta aikaisemmin.

Säännöllinen ja paljo nukkuminen on kuitenkin kaivanut minusta esille ihan uuden ihmisen. Paljon pirteämpi ja paljon vähemmän kireämpi. Noinkohan sitä on ehtinyt näin lyhyessä ajassa nukkua pois ainakin seitsemän vuoden univelat? Ehkä asiaan vaikuttaa toki myös stressittömyys, kiireettömyys ja se, että olen ehtinyt panostaa syömiseen enemmän kuin silloin kun olin vielä töissä.